Mielettömässä maailmassa heikkojen osa on jäädä vahvempien jalkoihin

Alban Bergin Wozzeck-oopperan kantaesitys Berliinissä joulukuussa 1925 oli muutamasta soraäänestä huolimatta huomattava menestys. Järisyttävä teos ei ole vuosikymmenien aikana menettänyt tehoaan - päinvastoin. Helsingin juhlaviikoilla 28.8.2015 kuullaan Musiikkitalossa Wozzeckin konserttiversio.

"Alban Berg näytti minulle toissapäivänä valmiin oopperansa Woyzek. Olen ollut varma, että Berg saa aikaan jotain hyvin lahjakasta, mutta minulla oli suuria epäilyksiä sen suhteen, saisiko hän aikaan jotain todella teatterinomaista. Ja siinä piilikin yllätys. Tämä on ooppera!! Aitoa teatterimusiikkia!...On kuin hän ei olisi koskaan mitään muuta kirjoittanutkaan kuin juuri teatterimusiikkia." Näin kirjoitti Bergin ainoa opettaja Arnold Schönberg kustantajalle. Wozzeckin kantaesitys Berliinissä joulukuussa 1925 oli joistain soraäänistä huolimatta huomattava menestys. Järisyttävä teos ei ole vuosikymmenien aikana menettänyt tehoaan - päinvastoin.

Ylempiensä päähän potkima sotamies Woyzeck tekee työtä kolmessa vuorossa elättääkseen rakastettunsa Marien ja aviottoman poikansa. Sotilaspalveluksen lisäksi hän toimii kapteenin palvelijana ja tohtorin koekaniinina. Kun Marie pettää Woyzeckin, tämän horjuva todellisuudentaju hämärtyy lopullisesti. Mustasukkaisuuden sokaisemana hän ajautuu murhaan ja lopulta itsemurhaan.

Woyzeckin historiallinen esikuva

Kesäkuussa 1821 oli 41-vuotias parturi Johann Christian Woyzeck puukottanut leskirouva Johanne Christiane Woostin kuoliaaksi tämän kodin edustalla. Uhrilla ja tekijällä oli ollut jonkinlainen rakkaussuhde, mutta viisi vuotta Woyzeckia vanhempi rouva näyttäytyi mieluusti muiden sotilaiden kanssa. Mustasukkainen Woyzeck oli pahoinpidellyt rakastettuaan ja joutunut kerran myös putkaan. Vapauduttuaan hän osti veitsen, koska ääni hänen päässään oli kehottanut pistämään rouva Woostin kuoliaaksi.

Kiinnijäätyään Woyzeck ei kiistänyt syyllisyyttään. Hänet asetettiin useisiin mielentilatutkimuksiin, joiden kuluessa kävi ilmi, että hän kärsi voimakkaista harhoista. Tutkimuksen suorittanut kuninkaallinen saksilainen hovineuvos, tohtori Clarus sai tarkan kuvan Woyzeckin surkeasta elämästä. Suomalaisia kiinnostanee se seikka, että hän oli värväytynyt Ruotsin armeijaan vuonna 1807 sotien mm. Suomen sodassa. Matkan varrelle Stralsundiin häneltä jäi myös avioton lapsi. Leipzigiin juopotteluun taipuvainen Woyzeck palasi vuonna 1818 ja toimi kaupungissa milloin missäkin huonosti palkatussa toimessa.

"Me köyhät ihmiset"

Oikeudessa Woyzeck todettiin syyntakeiseksi ja hänet teloitettiin julkisesti 27.8.1824. Polemiikki asian tiimoilta ei päättynyt tähän, vaan keskustelua syyntakeellisuudesta käytiin vilkkaasti alan lehdissä Woyzeckin tapauksen lisäksi myös kahden muun samankaltaisen mustasukkaisuusmurhan ympärillä. Lääketiedettä opiskellut Georg Büchner oli kiinnostunut niin oikeuslääketieteestä kuin psyykkisistä sairauksista. Hän oli löytänyt Woyzeckin ja tohtori Claruksen käymät keskustelut eräästä isänsä tilaamasta lehdestä. Büchner sisällytti Woyzeckiinsa paljon aineksia esikuvan todellisesta elämästä. Erityisen kiinnostunut Büchner oli alhaisen sosiaalisen statuksen ja häiriintyneen, harhojen vallassa olevan mielen yhteydestä.

Salapoliisityötä kemikaaleilla

Kun Georg Büchner kuoli helmikuussa 1837 lavantautiin vain 23-vuotiaana, hänen kirjallinen jäämistönsä mahtui nelisatasivuiseen niteeseen. Se käsitti kolme näytelmää, poliittisen pamfletin, yhden novellin, joukon kirjeitä sekä tieteellisen tutkielman kalojen hermojärjestelmästä. Liberaalismieliseltä lääkäri-isältään Ranskan vallankumouksen aatemaailman perinyt Georg opiskeli lääketiedettä ja luonnontieteitä Ranskassa päätyen viimein etsintäkuulutettuna poliittisena pakolaisena Zürichiin vain viitisen kuukautta ennen kuolemaansa. Zürichin yliopiston filosofinen tiedekunta oli myöntänyt hänelle hetkeä aiemmin tohtorin arvon.

Kirjailijana tämä monin tavoin huippulahjakas nuorukainen jäi omana aikanaan lähes tuntemattomaksi. Vuonna 1850 pikkuveli Ludwig Büchner julkaisi veljensä teokset, mutta niteestä puuttui viimeiseksi työn alla ollut Woyzeck. Vasta vuonna 1879 Karl Emil Franzosin toimittamiin koottuihin teoksiin sisältyi myös Woyzeckin teksti. Franzos näki valtavasti vaivaa saadakseen lähes lukukelvottomaksi kuluneen mustekirjoituksen näkyviin. Hän järjesti katkelmat, täydensi niitä ja antoi näytelmälle virheellisesti nimeksi Wozzeck, koska hän ei saanut nimen oikeasta kirjoitusasusta selvää. Franzosin editiolla on nykyisin vain historiallista merkitystä. Woyzeckin kantaesitys oli Münchenissä vuonna 1913.

"Wozzeckin luonteessa on jotain minusta"

Toukokuussa 1914 seurasi Alban Berg Residenzbühnen (nykyisin Wiener Kammerspiele) täpötäydessä katsomossa henkeään pidätellen Georg Büchnerin Woyzeck-näytelmän Wienin ensiesitystä. Teoksesta vaikuttunut Berg alkoi heti työstää librettoa, mutta jo pari kuukautta myöhemmin työ keskeytyi: Itävalta julisti sodan Serbialle 28. heinäkuuta ja säveltäjä kutsuttiin sotilaspalvelukseen. Ensimmäinen maailmansota ja sitä seuranneet vuodet Berg paneutui oopperaansa saaden sen valmiiksi lokakuussa 1921 ja orkestroinnin seuraavan vuoden huhtikuussa.

Anton Webernille Berg oli kirjoittanut: ”Teos teki minuun niin suunnattoman vaikutuksen, että päätin heti (toisen näkemäni esityksen jälkeen) säveltää sen. Minua ei liikuta ainoastaan tämän koko maailman hyväksikäyttämän ja kiduttaman ihmisraukan kohtalo, vaan myös jokaisen yksittäisen kohtauksen uskomaton sisäinen tunnesisältö.” Berg loi Georg Büchnerin fragmentaarisesta näytelmästä tiiviin draaman, yhden oopperakirjallisuuden väkevimmistä.

Mielettömässä maailmassa heikkojen osa on jäädä vahvempien jalkoihin

Wozzeck ei ole sävelletty dodekafoniaa eli 12-säveljärjestelmää käyttäen, vaan sen sävelkieli on vapaan atonaalista. Musiikki on väkevän ekspressiivistä ja sitä sitovat yhteen toistuvat motiivit, symbolit ja johtoaiheet. Berg ei myöskään välttele kuvailevaa musiikkia. Henkinen romahtaminen ja maailman järjettömyys järjestäytyvät säveltäjän partituurissa täysin klassisiin muotoihin. Teos on jaettu kolmeen näytökseen ja kussakin niistä on viisi kohtausta. Ensimmäinen näytös on viiden karaktäärikappaleen muodostama sarja, toinen näytös on viisiosainen sinfonia ja viimeinen näytös koostuu viiden invention sarjasta, jota täydentää kuudes inventio välisoittona. ”Esiripun noususta sen viimeiseen laskeutumiseen saakka kukaan ei huomaa muuta kuin teoksen yhteiskunnallisen merkityksen, joka ylittää Wozzeckin henkilökohtaisen kohtalon. Uskon, että tämä on saavutukseni”, totesi Alban Berg kuuluisassa luennossaan.

Alban Bergin Wozzeck Helsingin juhlaviikoilla suora lähetys Musiikkitalosta Yle Radio 1 pe 28.8.2015 klo 19.03.
Suomenkielinen tekstitys Yle Radio 1 lähetysikkuna.

Alban Berg (1885-1935)

Wozzeck

Radion sinfoniaorkesteri
Hannu Lintu, kapellimestari
Erik Söderblom, näyttämösovitus

Wozzeck – Florian Boesch, baritoni
Marie – Karita Mattila, sopraano
Kapteeni – Hubert Francis, tenori
Tohtori – Tuomas Pursio, bassobaritoni
Rumpumajuri – Christian Juslin, tenori
Andres – Tuomas Katajala, tenori
Margret – Anna Danik, mezzosopraano
Käsityöläiset – Nicholas Söderlund, bassobaritoni, ja Aarne Pelkonen, baritoni
Narri – Simo Mäkinen, tenori

Dominante – valmennus Seppo Murto
Die Singknöpfe – valmennus Anna Sandström

SYNOPSIS

I NÄYTÖS
1. KOHTAUS: Wozzeck ajaa kapteenin partaa. Kapteeni laskee leikkiä yksinkertaisen Wozzeckin kustannuksella.
2. KOHTAUS: Wozzeck ja hänen sotilastoverinsa Andreas hakkaavat puita, Wozzeck kertoo ahdistavista näyistään.
3. KOHTAUS: Sotilasparaati menee Marien asunnon editse, Marie ihailee komeaa rumpumajuria. Sisällä asunnossa Marie laulaa kehtolaulun lapselle. Wozzeck saapuu paikalle ja kertoo näyistään.
4. KOHTAUS: Wozzeck tapaa lääkärin, joka tekee kokeita Wozzeckin terveyden kustannuksella.
5. KOHTAUS: Marie ihailee rumpumajuria ja pienen vastustelun jälkeen antautuu tälle.

II NÄYTÖS
1. KOHTAUS: Marie ihailee rumpumajurilta saamiaan korvarenkaita. Wozzeck tulee paikalle ja ihmettelee, mistä tämä on saanut korut. Marie kertoo löytä- neensä ne. Epäluuloisen Wozzeckin lähdettyä Marie katuu käytöstään.
2. KOHTAUS: Tohtori kohtaa kapteenin kadulla. Kun Wozzeck ohittaa heidät, he vihjailevat tälle Marien uskottomuudesta. Wozzeck pyytää, etteivät he kiusaisi häntä ainoasta asiasta, joka on hänen omansa.
3. KOHTAUS: Wozzeckin painostaessa Marie tunnustaa olleensa uskoton. Kun Wozzeck on lyömässä Marieta, tämä pysäyttää Wozzeckin ja sanoo: ”Mieluummin puukko vatsassani kuin sinun kätesi minussa.”
4. KOHTAUS: Wozzeck näkee Marien tanssivan rumpumajurin kanssa. Kylähullu lähestyy Wozzeckia ja kertoo haistavansa verta.
5. KOHTAUS: Illalla kasarmilla Wozzeck ei saa unta. Humalainen rumpumajuri tulee paikalle, kehuu valloituksellaan ja pieksee Wozzeckin.

III NÄYTÖS
1. KOHTAUS: Marie on yöllä huoneessaan, lukee Raamatusta Maria Magdalenasta ja rukoilee anteeksiantoa.
2. KOHTAUS: Marie ja Wozzeck kävelevät lammen rannalla, Marie on levoton. Verenpunainen kuu nousee, Wozzeck iskee puukon Marien rintaan.
3. KOHTAUS: Wozzeck saapuu meluisaan kapakkaan ja tanssii Margretin kanssa. Tämä huomaa verta Wozzeckin kädessä. Wozzeck ei pysty selittä- mään verta ja ryntää ulos.
4. KOHTAUS: Wozzeck on lammen rannalla, etsii veistä ja heittää sen veteen. Kun punainen kuu näyttäytyy, Wozzeck pelkää, ettei veitsi ole tarpeeksi syvällä ja kahlaa syvemmälle pesten verisiä käsiään. Kapteeni ja tohtori kävelevät ohi ja kiihdyttävät askeliaan kuullessaan hukkuvan Wozzeckin vaikeroivan.
VÄLISOITTO
5. KOHTAUS: Aamulla Marien pieni poika leikkii pihalla keppihevosellaan. Yksi lapsista kertoo pojalle, että tämän äiti on löytynyt kuolleena. Uutisen merkitystä tajuamatta poika lähtee muiden lasten perässä katsomaan ruumista.