Hyppää pääsisältöön

Vesimusiikkia - Avaruusromua 30.8.2015

Meri, aaltoja.
Meri, aaltoja. Kuva: YLE Kuvapalvelu kuohuva meri.

Maapallolla on yli kymmenen miljoonaa järveä. Suomessa niistä on vajaat kaksisataa tuhatta. Se on paljon. Suomi on järvien maa: noin kymmenesosa Suomen pinta-alasta on järvien peitossa.

Suomen järvet ovat herkkiä: ne ovat pieniä ja matalia, ja siksi vaaroille alttiita. Me olemme jo nähneet, kuinka helppo ne on tuhota.

Suomen järvet ovat rehevöityneet ja happamoituneet. Ja ilmastonmuutos vain pahentaa asiaa. Typpeä ja fosforia kulkeutuu edelleen vesistöihin, ja ne lisäävät vesikasvillisuuden määrää. Järvien rannat uhkaavat kasvaa umpeen.

Ilmaston lämpeneminen lyhentää talvia, eli järvet ovat talvisin jäässä entistä lyhemmän aikaa. Lunta on myös vähemmän, ja lumettomilta pelloilta huuhtoutuu vesistöihin yhä enemmän haitallisia ravinteita.

Toisaalta, Suomen Luonnonsuojeluliiton tuoreen arvion mukaan järvien tila on meillä kuitenkin hyvä. Suurimmat ongelmat ovat joki- ja merenranta-alueilla.

Sanotaan, että ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti juuri pieniin vesistöihin, Suomen järviin ja jokiin.

Suomi on, ei ainoastaan tuhansien järvien, vaan satojen tuhansien järvien maa. Järvet ovat osa suomalaista maisemaa ja voisi sanoa myös osa suomalaista mielenmaisemaa. Kesät, talvet.

Kun ilmastonmuutos lyhentää talvia, voiko tulevaisuudessa käydä niin, että jäätyneitä järviä on yhä vähemmän? Tuleeko jäätyneistä järvistä tulee yhä harvinaisempia? Entä jos pilkille ei enää pääsekään entiseen malliin, puhumattakaan siitä, että järven jäälle mentäisiin moottorikelkoilla, autoilla tai traktoreilla.

Ainakin viime talvena Kymenlaaksossa järvet olivat suhteellisen tukevasti jäässä. Esa Kotilainen kulki jäällä, kaira kädessään ja poraili jäähän reikiä. Reikiin hän pudotti hydrofoneja.

Hydrofonit ovat vedenalaisia mikrofoneja, ja sellaisten avulla Esa Kotilainen meni jään alaiseen maailmaan. Maailmaan, jossa kaikki kuulostaa erilaiselta.

Näitä jäänalaisia ääniä on albumilla Ulappa. Levyllä noustaan myös veden pinnalle, eikä ainoastaan suomalaisen järven pinnalle, vaan näkökulma on laajempi.

Koko maapallon pinta-alasta vajaat kaksi prosenttia on järvien peitossa, mutta yli 70 prosenttia maapallomme pinnasta on merien peitossa. Kaikki vedet, mutta eritoten meret ovat ihmiselle kohtalon kysymys. Jos merille käy huonosti, myös meille käy huonosti.

Meidän ei tarvitse katsoa kauas. Esimerkiksi Itämeri on eräs maailman saastuneimmista meristä. Se on herkkä alue, jota rasittavat esimerkiksi rehevöityminen, laivaliikenne ja ilmastonmuutos.

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kaikkiin vesialueisiin: napajäätiköt sulavat, meren pinta nousee ja merivirrat muuttuvat.

Maapallon pinnasta yli 70 prosenttia on vettä ja myös me ihmiset olemme yli 70-prosenttisesti vettä. Vesi on osa ihmistä, myös vertauskuvallisesti.

Merien suojelusta on viime vuosikymmeninä puhuttu yhä enemmän, mutta tätä nykyä vain alle neljä prosenttia maapallon merialueista on suojeltuja.

Ja kun meriin liittyviä asioita tutkii, törmää yllättäviinkin tietoihin. Tiesitkö esimerkiksi, että noin 90 prosenttia maailman kaikesta kauppatavarasta kulkee meritse? Tai että joka vuosi mereen putoaa useita tuhansia kontteja laivojen lastia? Tai että maailman meriin päätyy joka vuosi noin 10 miljoonaa tonnia roskaa, siis 10 miljardia kiloa, josta pääosa on muovia. Ja että 70 prosenttia tästä muovista uppoaa ja tuhoaa merenpohjan elämää. Loput jäävät kellumaan meren pinnalle.

Nämä meren pinnalla kelluvat muovijätteet ajautuvat merivirtojen mukana tietyille alueille ja kasautuvat valtaviksi muovijätelautoiksi tai muovijätepyörteiksi.

Nykyään maailman merialueilla on viisi valtaisaa jätepyörrettä. Suurin jätepyörteistä on Tyynellä valtamerellä. Muut pyörteet, esimerkiksi Pohjois-Atlantin ja Intian valtameren pyörteet kasvavat kaiken aikaa.

Sanotaan, että muovijätepyörteet peittävät jo jopa 40 prosenttia maapallon merien pinta-alasta. Esimerkiksi Tyynen valtameren muovijätepyörteen halkaisija on noin 1 500 kilometriä eli se on pinta-alaltaan jo Keski-Eurooppaa suurempi. Joidenkin tutkijoiden mukaan se on jo kaksi kertaa Yhdysvaltain kokoinen.

Muovijäte hankautuu meressä mikroskooppisen pieniksi muovihiukkasiksi. Nämä niin kutsutut mikrohiukkaset, aiheuttavat monenlaisia ongelmia, eivät ainoastaan merissä, vaan myös kuivalla maalla. Mikromuovia on vastikään löydetty monista paikoista ja aineista, muun muassa hunajassa ja oluessa on havaittu muovisia mikrohiukkasia. Ne kulkeutuvat ravintoketjun myötä kaikkialle.

Ocean Sounds –järjestö suuntaa energiansa merien suojeluun. Sen perusti Norjan rannikolla, Lofoottien saaristossa työskentelevä biologi ja tutkija Heike Vester. Ja hänen luokseen matkasivat meksikolaissyntyinen säveltäjä Angélica Castelló ja kuraattori Susanna Niedermayr. He äänittivät Lofoottien äänimaailmaa. Näiden äänitysten pohjalta syntyi albumi Sonic Blue, jolle Angélica Castelló otti mukaan oman pääinstrumenttinsa, hyvin matalaäänisen nokkahuilun.

Olennaisen tärkeää koko projektille on Castellón mielestä se, että meri symboloi hänelle ihmisen alitajuntaa.

AVARUUSROMUA 30.8.2015 - OHJELMAN MUSIIKKI:
ESA KOTILAINEN: Jäänalainen – Under The Ice (Ulappa)
ESA KOTILAINEN: Pinta – Surface (Ulappa)
ANGÉLICA CASTELLÓ: Ártico / Mediterráneo / Pacifico (Sonic Blue)

Lue myös - yle.fi:stä poimittua