Hyppää pääsisältöön

Paavo Nurmi - katoava suomalainen

Paavo Nurmi 1920-luvulla
Paavo Nurmi 1920-luvulla paavo nurmi

Vuosina 1912-1936 yleisurheilussa oli kaksi suurvaltaa. Eniten olympiamitaleja saavuttivat Yhdysvallat ja Suomi. Suomen kymmenistä mitaleista Paavo Nurmi toi kaksitoista: yhdeksän kultaa ja kolme hopeaa.

Suomalaisen urheilun kunnian päivistä muistuttava Paavo Nurmi on tänäkin päivänä tunnettu nimi, mutta yhä useammin Helsingissä ja Turussa keskeisellä paikalla sijaitsevan patsaansa vuoksi.

Paavo Nurmi tunnettiin omapäisenä, ankarana ja epäsosiaalisena henkilönä. Hänelle juoksu oli suoritus omaa itseään ja kelloa vastaan. Nurmi saattoi ennen kilpailua todeta, että hän juoksee tietyn ajan ja jos joku juoksee lujempaa, tämä voittaa. Kellontarkalle suorittajalle kilpakumppanien kättely kisan jälkeen oli turhanpäiväistä ajanhukkaa. Nurmi oli äärirationalisti. Hän ei piitannut muista juoksijoista.

Päämäärä, aikatavoite, oli selkeänä mielessä. Kaikki se, mikä ei edistänyt päämäärän tavoittamista, oli paheksuttavaa ja piti jättää huomiotta.

Paavo Nurmi oli muunnelma Mielensäpahoittajasta

Kansan suussa kulkee tarinoita Nurmen pottumaisuudesta myös myöhemmällä urallaan miestenvaatekauppiaana ja talonrakennuttajana. Nuorena hän juoksi kuin kone ja keski-ikäisenä teki rahaa kuin kone. Nurmi loi ison omaisuuden rakennuttamalla Helsinkiin kymmeniä asuintaloja.

Oikeastaan Paavo Nurmi oli muunnelma Mielensäpahoittajasta: hymyn, empatian ja sosiaalisuuden ahdistamasta suomalaisesta. Tämä katoava suomalaistyyppi kantaa itse itsensä ja halveksuu niitä, jotka eivät omillaan selviä. Nurmi ei ollut urheilu-uransa jälkeen mukana valmennustoiminnassa, eikä hän sellaiseen olisi soveltunut. Ei hänellä itselläänkään ollut valmentajaa.

Turussa syntyneen Nurmen luonteeseen lisävääntöä toi varsinaissuomalaisuus, johon perinteisesti kuuluu, että asioita ei pehmennetä kosmopoliittiseen tyyliin. "Viäläks sääki elät", kysyvät turkulaistuttavat tavatessaan pitkästä aikaa.

Nurmen henkeä on myöhemmin ollut Seppo Rädyssä ("Apua ei pyydetä, eikä sitä anneta") ja Kimi Räikkösessä ("Minua ei kiinnosta, mitä minusta ajatellaan. En ole Michael Schumacher.").

Sankaruus ja ankaruus määrittivät Paavo Nurmea. Koska tämän päivän huippu-urheilu on tuotteistettua viihdettä, urheilijoiden tulee olla kivoja. Toisaalta äkkiväärät persoonat tuovat viihdyttävää ryytiä myötäsukaiseen markkinavetoisuuteen. Piristävää on kuulla jääkiekkoilijaa, joka hävityn pelin jälkeen kommentoi rehellisesti, että vituttaa.

Ankaruus ei kumonnut Nurmen omanarvontuntoa, päinvastoin. 70-vuotissyntymäpäivähaastattelun tekijäksi kelpasi vain presidentti Kekkonen. Ulkonaisen itsekorostuksen puutteesta huolimatta Nurmi kaipasi arvostusta ja oli katkerakin, kun ei sitä rakennusyrittäjänä saanut. Urheilu-uraansa Nurmi ei vanhemmiten arvostanut lainkaan ja vakuutti, ettei toista kertaa ryhtyisi moiseen.

Suomalaisen yleisurheilun kunnian päivät ovat ikuisesti ohi. Samalla tavalla katoava on Nurmen edustama mielensäpahoittajan tyyppi.

Kommentit
  • Paavo Nurmi - katoava suomalainen

    Kuka vielä muistaa Paavo Nurmea

    Vuosina 1912-1936 yleisurheilussa oli kaksi suurvaltaa. Eniten olympiamitaleja saavuttivat Yhdysvallat ja Suomi. Suomen kymmenistä mitaleista Paavo Nurmi toi kaksitoista: yhdeksän kultaa ja kolme hopeaa. Suomalaisen urheilun kunnian päivistä muistuttava Paavo Nurmi on tänäkin päivänä tunnettu nimi, mutta yhä useammin Helsingissä ja Turussa keskeisellä paikalla sijaitsevan patsaansa vuoksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua