Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Katja: Häpeäni historia, historiani häpeä

Katja ja heli
Katja siskonsa Helin kanssa Katja ja heli tuhkimotarinoita

Joskus mietin, että jos luovun häpeästä, mitä jää jäljelle? Osaanko olla, olenko enää minä, jos en koko ajan häpeä, mieti olemustani toisten silmien kautta, vertaa ja vähättele? Millainen minusta tulee? Häpeämätön?

Häpeä seuraa minua kuin varjo, mutta mitä enemmän aurinko paistaa, sitä pienemmäksi se kutistuu. Aurinkona minulle ovat paistaneet kaikki ne kauniit sanat, joita ohjelman jälkeen sain. Kannustavat katseet, kirjekaverit ja kokemukset.

Teen nykyään asioita joita en joitakin vuosia sitten olisi voinut kuvitellakaan tekeväni. Käyn hierojalla. Mieshierojalla. Kuljen junalla, metrolla ja bussilla (vaikka se onkin vähän vaivalloista). Värjäytän hiukseni kampaajalla. Ostan kauniita, värikkäitä vaatteita. Yksi suurimmista saavutuksistani on käydä kuntosalilla. Suurin kiitos siitä kuuluu ihanalle uudelle ystävälleni Tarjalle, joka alkuaikoina soitti minulle fanfaarin joka kerta salille mennessäni. Hän houkutteli minut myös sisäpyöräilytunnille, sääti satulan vaivihkaa ennen tunnin alkua niin, että minun oli mahdollista pyörän päälle päästä, kävi ohimennen auttamassa jalkani polkimille ja tunnin loputtua auttamassa minut alas. Häpeän puna poltti sieluun saakka ja kyyneleet kohisi silmissä, mutta tunnin jälkeen tuntui kuin olisin kiivennyt vuorelle. Ja olinkin.

katjan tytöt
katjan tytöt tuhkimotarinoita

Tämä vamma tuntuu sydämen lisäksi ehkä eniten varpaissa. Minuun sattuu joka kerta, kun tyttöni tulevat kertomaan kompastumisistaan. ”Ei haittaa, ei ole vakavaa!” sanon, vaikka on se vakavaa, että minun lapsiini sattuu, ja että se on minun syyni. Syyllisyys ja suru periytyvät.

Eräänä päivänä pohdimme sisareni Helin kanssa, miltä tuntuisi, jos saisi yhden päivän olla terve. Miltä se tuntuisi, kun jalat kantaisivat huokailematta, selkä olisi särkemättä eikä liikkumistaan tarvitsisi jännittää? Ei tarvitsisi uudessa paikassa etsiä ensimmäisenä katsellaan kädensijaa, pelätä työpaikan tyky-päivien hassunhauskoja yhteisleikkejä päiväkausia etukäteen, hävetä itseään väsyksiin?

Tervettä päivää me emme tule näkemään, joten ei auta kuin yrittää tehdä tästä elämästä ihan SAIRAAN hyvä, ja antaa häpeän jäädä historiaan. Periytyköön meistä ilo ja voima – ja rohkeus käyttää invavessaa!

- Tuhkimotarinoiden Katja -

Katjalla on spastinen parapareesi eli etenevä alaraajahalvaus. Kyse on perinnöllisestä sairaudesta, joka periytyy 50 prosentin todennäköisyydellä. Katjalla vamma aiheuttaa ennen kaikkea lihasheikkoutta ja voimattomuutta, kipujakin on välillä. Katja ei voi kävellä pitkiä matkoja ja esteet, epätasaisuudet ja portaat ovat hänelle vaikeita. Pahimmillaan sairaus voi johtaa pyörätuoliin. Suurin suru tällä hetkellä on se, että sairaus on periytynyt myös Katjan kaksostytöille.


Kaikki jaksot Areenassa!

Aiheeseen liittyvät artikkelit:
#munarpi - Anna häpeälle potkut!
Mitä kuuluu häpeän kanssa kamppailleelle Katjalle nyt!

Seuraa meitä:
https://www.facebook.com/tuhkimotarinoita

https://instagram.com/tuhkimotarinoita/

https://twitter.com/tuhkimotarinoit

Lisää ohjelmasta

  • Tuhkimopäivä: Huutokauppaa, ystäviä ja yksisarvisia

    Huutokauppa ja yksisarvishoito värittivät Anskun päivää.

    Pari vuotta sitten Ansku olisi toivonut tuhkimopäivältään adrenaliinia, laskuvarjohyppyä ja miesstrippareita. Elämäntilanteen vilkastuttua vähän liiaksikin hän lopulta toivoi jotain rauhallisempaa ja ystävät laittoivat tuumasta toimeen.

  • Vahvinkin voi heikolla hetkellä ajautua itsetuhoisuuteen

    Tuhkimotarinoiden päähenkilöt pohtivat selviytymistään.

    Ulla halvaantui 15-vuotiaana ja päätyi pyörätuoliin. Nyt hän ajaa ratamoottoripyörää ja on kahden lapsen äiti. Heikkojakin hetkiä on ollut - ainakin aluksi. Tuhkimotarinoiden kolmannen tuotantokauden päähenkilöt tapasivat ensimmäistä kertaa toisensa Mitä kuuluu, Ulla? -jakson kuvauksissa. He löysivät paljon yhtäläisyyksiä niin toistensa itsetuhoisista ajatuksista, identiteetin rakentamisesta kuin selviytymiskeinoistaankin.

  • TUHKIMOTARINOITA - Mitä heille kuuluu nyt?

    Mitä Tuhkimotarinoiden päähenkilöille kuuluu nyt?

    TUHKIMOTARINOITA - Mitä heille kuuluu nyt? -sarjassa ohjaaja Mape Morottaja haluaa tietää mitä Tuhkimotarinoiden päähenkilöiden elämässä on tapahtunut kuvausten jälkeen ja kutsuu heidät kylään.

  • Miltä tuntuu pelätä, että läheinen tappaa itsensä?

    Nannan mieli särkyi ja veli pelkäsi Nannan satuttavan itseää

    Nannan pikkuveli teki itsemurhan. Isosiskon mieli särkyi. Hän päätyi yrittämään itsemurhaa ja lopulta mielisairaalaan. Pikkuveli Jussi oli menettänyt juuri veljensä ja joutui nyt pelkäämään siskonsa elämän puolesta. Miltä tuntuu pelätä läheisensä satuttavan itseään?