Hyppää pääsisältöön

Mällimaageista Pohjolan valoon: Paljastettu salatiede

Salatiede elää ja voi Suomessa hyvin.
Maallistumisesta ja kirkosta eroamisista huolimatta uskonnot, uskonnollisuus ja henkisyys eivät ole kadonneet, ne ovat vain muuttaneet muotoaan ja kukoistavat monimuotoisempana ja rikaampana kuin koskaan.
Lehto, Pakanaverkko, teosofit, otolaiset, tontunpalvojat, Gurdjieff-ryhmä, Sethin temppeli.. kaikkea löytyy jos etsii.
Itselleni okkultismi ja esoteria kuuluvat menneisyyteen.
Vai kuuluvatko?

- Mihin sinä näitä tarvitset?

Kysymys yllätti minut Loimaan kirjaston lainaustiskillä.

Olin juuri lyönyt informaatikolle eteen listan tilattavista kirjoista, joita ei ymmärrettävistä syistä löytynyt suoraan hyllyistä.
Listalla oli mm. H P Blavatskyn Salainen oppi, Lopsang Ramban Kolmas silmä, Pekka Ervastin Kalevalan avain ja valikoima Ruusu-ristiä käsitteleviä kirjoja.

Mutisin esimurrosikäisen värisevällä äänellä jotain esitelmän pidosta.
Mikään ei olisi voinut olla kauempana totuudesta

Olin kuunnellut radiosta Jorma Elovaaran myöhemmin epäinformatiivisyyden vuoksi lopettua ohjelmaa Vesimiehen Aika ja aivoni olivat nyrjähtäneet ehkä lopullisesti.
Maaginen ääni oli progressiivisen musiikin päälle kertonut ilmaan häviävistä ihmisistä ja lentokoneista, muinaisista roduista ja tajunnan tasoista, joissa aika on päällekäin ja sisäkkäin.

Kirjojen saavuttua luin ne viikossa lähes nukkumatta.
Paljon en ymmärtänyt, nyt tiesin kuitenkin vähän mutta varmasti.

Meni kolmisen vuotta, kun tapasi pääni räjäyttäjän ensimmäisen kerran.
Jorma Elovaara söi edessäni varmistamiani ranskanperunoita pitkä tukka silmillä, ilman paitaa, farkut ja hai-saappaat jalassa ja puhui taukoamatta.
Yläruumis oli paljaana, koska se vastaanotti kosmisia säteitä ja kumisaappaat eristivät kesähelteelläkin maan magnetismista.

Hankin itselleni Elovaaran Mysteeni-kustantamon kirjoja, osallistuin tasan yhteen istuntoon ja siirryin niin sanotusti eteenpäin.
Maallinen maailma kiinnosti enemmän, tytöt, rock, alkoholi ja mitä niitä nyt oli.

Seuraava tapaamani salatieteilijä ei ollut leppoisa eikä Elovaaran tapaan hippi, humanisti tai homo.
Hänen nimensä oli Pekka Siitoin.

Selvännäkijä Aino Kassisen lahjakkain oppilas oli kääntynyt jyrkästi voiman pimeälle puolelle ja kulki ympäripäissään natsiuniformusssa mm pitkin kesäisen Naantalin katuja.

Siitoin kutsui itseään Lusiferin arkkipiispaksi ja liitti sumeilematta toisiinsa kansallissosialismin ja okkultismin.
Käytännön tasolla hän ilmensi aatteitaan mm. masinoimalla vähemmistökommunistien kirjapainon Kursiivin tuhopolton ja viettämällä pahan palvontamenoiksi naamioituja nuorten tyttöjen hyväksikäyttöorgioita metsässä.

Ior Bock oli taas toista maata tai pikemminkin maailmaa, vaikka hän lienee vahingoittanut useimpien ihmisten sieluja kuin Siitoin konsanaan.
Tämä entinen Suomenlinnan opas oli uskomaton tarinankertoja, jonka taika- ja pössypiirin joutuneet olivat usein lopullisesti koukussa.

Jotkut, kuten Kingston Wallin Pete Walli, eivät nähneet muuta ulospääsyä kuin oman elämänsä lopettamisen.

Myös Bock koki väkivaltaisen lopun.
Häntä puukotettiin kahdesti. Ensimmäisen kerran jälkeen Bock oli neliraajahalvaantunut, toisella kerralla hän kuoli.
Hätäkeskuksen nauhalle tallentuivat surmaajan sanat: ”Hän oli paholainen!”.

Muita alan ihmisiä olen tavannut vain satunnaisesti: Olliwer Hawk eli Olavi Hakasalo on toki hypnotisoinut minut ja Turun seksuaalimaagisen soturin Reima Saarisen alias Lin gHa-Rejn muistan hämärästi Mana Mana -orkesterin Jouni Mömmön mentorina Hämeenportin huuruista, mutta muuten olen oman mielenterveyteni vuoksi pysynyt poissa piireistä.

Suhtaudun esoteriaan ja salatieteisiin samoin kuin Jumalaan: en ole Jumalan kieltäjä, pikemminkin myöntäjä.

Se tarkoittaa, että myönnän, että Jumala voi olla olemassa.

Samalla tavalla uskon, että maailmankaikkeudessa on paljon asioita, joita me emme ymmärrä tai jotka ovat meiltä salattuja.

Ehkäpä syystä.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän