Kokaiiniorgioita Suomessa: Reseptit lääkäreiltä

Huumaavien aineiden matka Kokkolan kirkkoherran Anders Chydeniuksen ryytimaasta nykyiseen kieltolakiin on pitkä ja monipolvinen. Tutuista ja turvallisista lääkkeistä tuli laittomia ja vaarallisia yhdessä humahduksessa 1960-luvulla. Sen sai aikaan YK.

Pappi, talousmies ja itseoppinut lääkäri Chydenius tutki oopiumin valmistuksen saloja 1799. Chydenius lähetti joulukuussa 1800 Suomen talousseuralle oopiumin valmistusta koskevan tutkielman, jossa hän samalla kannusti valmistamaan oopiumia kotimaisesta unikosta.

Chydeniuksen mukaan viljely olisi ollut helppoa, koska unikkoa kasvoi jo tuolloin jokaisessa yrttimaassa ja oopiumin keruu olisi sujunut sutjakasti tehtävään koulutetuilta 10-12–vuotiailta lapsilta.

Talousseura totesi, että oopiumi muuttuu väärinkäytettynä lääkkeestä myrkyksi ja kuka tahansa saattoi käyttää sitä ”palkkamurhan välineenä”. Siksi oopiumin valmistusprosessia ei olisi hyvä opettaa kansalle.

Anders Chydeniuksen tutkimus julkaistiin lopulta yli sata vuotta myöhemmin vuonna 1908. Suomen talousseuran päätös olla julkaisematta Chydeniuksen tekstiä oli ensimmäinen kerta, kun huumeiden kasvattamista ja käyttöä kontrolloitiin maassamme.

1920-luvulla poliisi teki useiden kilojen kokaiinitakavarikkoja Helsingissä, muun muassa lääkäreiltä ja apteekkareilta. Syynä oli lääkkeiden laiton maahantuonti. Lääkärit kirjoittivat reseptejä yläluokan ”kokaiiniorgioihin”. Ennen sotia huumeita käyttivät lähinnä lääkärit, sairaanhoitajat, liikemiehet, taiteilijat, lakimiehet ja upseerit.

Opiaatteja kontrolloitiin Suomessa 1940-luvulle asti kuin minkä tahansa lääkkeiden tuontia ja vientiä. Kansainliitto oli tosin ehtinyt pitää jo useampia ”oopiumkonferensseja” tarkoituksenaan rajoittaa huumaavien lääkkeiden valmistusta ja kauppaa.

Esimerkiksi kesällä 1931 Suomen edustaja Gyllenbögel sähkötti huolissaan Genevestä Suomeen, että ”kyseessä heroinin valmistuksen täyskielto, mahdollisesti vain vientikielto, voimmeko äänestää puolesta?”

Gyllenbögelille sähkötettiin vastaus koti-Suomesta pikaisesti: ”heroinin valmistusta, kauppaa ei syytä rajoittaa enemmän kuin muita morfiinipreparaatteja. Meillä lääkärit usein määräävät heroinia. Vientikielto voisi rajoittaa heroinivalmisteiden saantiamme.”

Heroiinisähkeet

Suomen edustajan ja Suomen sähkekirjeenvaihto YK:n kokouksesta.

Suomi taipui kansainvälisen painostuksen alla vasta 1940-luvun lopulla ja heroiinista hyväksyttävänä lääkeaineena luovuttiin maassamme 1950-luvulle tultaessa.

Huumeiden salakuljetukselle ei ollut suurta tarvetta niin kauan kuin lääkärit kirjoittivat avokätisesti reseptejä. Lääkärit Asser Stenbäck ja Kalle Achte totesivat tutkimuksessaan 1967, että 37 prosenttia opiaattien väärinkäyttäjistä oli saanut lääkäreiltä helposti huumereseptejä, tosin useimmiten suurta rahakorvausta tai muuta taloudellista etua vastaan.

Huoltopoliisin arkistossa on tietoa myös siitä, että erityisesti nuorten naisten oli mahdollista saada tietyiltä lääkäreiltä reseptejä ilman rahaa. Poliisin oli vaikea puuttua reseptitehtailuun, ja se odotti, että lääkintöhallitus ja lääkärikunta olisivat itse korjanneet asian.

1960-luvulla mielipideilmasto alkoi kääntyä huumeiden vastaiseksi. Tärkein virstanpylväs oli 1961 YK:n yleinen huumausainesopimus, jossa kiellettävien aineiden listalle päätyi lähes sata eri lääkeainetta. Suomessa sopimus tuli voimaan 1966 ja samalla loppui laillinen pössyttely esimerkiksi taiteilijoiden suosimassa Vanhan kuppilassa.

YK:n vuoden 1961 listaus määrittää kansainvälistä huumekontrollia vielä tänäkin päivänä. Mielenkiintoista on se, että amfetamiini lisättiin tuolle kiellettävien aineiden listalle vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Syynä oli USA:n lääketeollisuuden vastustus. Amfetamiini oli lääketehtaille liian merkittävä tulonlähde kiellettäväksi.

Huumeiden kieltolaki räjäytti salakuljetuksen kasvuun ja huumekauppa siirtyi apteekeilta väkivaltaisten jengien käsiin. Kriminalisointi teki käyttäjistä rikollisia. Huumeongelma muuttui Suomessakin nopeasti pienestä yläluokkaisesta morfinismista etenkin nuorten vitsaukseksi. Historian valossa näyttää siltä, että ennen huumeiden käytön kriminalisointia ongelmat pysyivät melko hyvin sosiaalisessa kontrollissa.

1960-luvulla Yhdysvalloista lähti aikanaan kieltolinja, joka pyyhkäisi YK:n avustuksella yli mannerten. Osavaltio osavaltiolta siellä vapautetaan nyt yli 50 vuoden huumesodan jälkeen kannabiksen lääke- ja viihdekäyttöä. Osa latinalaisen Amerikan maista haluaisi lopettaa haitalliseksi havaitun huumeiden kieltolain. Huumepolitiikan uusia tuulia käsitellään YK:n yleiskokouksessa jo ensi vuonna, nopeutetussa aikataulussa.