Hyppää pääsisältöön

Venäjä-asiantuntijat: Kirjallisuus saa elää rauhassa

Putin Python vastaa kiperiin sananvapauskysymyksiin
Putin Python vastaa kiperiin sananvapauskysymyksiin Kuva: Yle putin meemi venäjä sananvapaus kulttuuricocktail

Venäjän sananvapausuutisointia seuraava ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Lista sananvapautta rajoittavista säännöistä on absurdi.

- iPhonea muistuttava patsas poistettiin homopropagandana.
- yleisesti homona tunnetun Tsaikovskin elämänkertaelokuvasta sensuroitiin homous
- kiroilu mediassa on kielletty
- Putinista ei saa tehdä enää meemejä
- elokuvaohjaaja saa 20 vuotta vankilaa Leninin patsaan kaatamisen suunnittelusta

Venäläiset kirjailijat kuitenkin ovat vapaita sensuurista.

Näin väittävät suomalaiset Venäjä-asiantuntijat, Helsingin Yliopiston Venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professoriTomi Huttunen, sekä Venäjällä pitkään toiminut toimittaja ja bloggaaja Jarmo Koponen.

- Minusta sananvapautta on Venäjällä, vaikka mielipiteenmuodostusta ohjataankin ja kontrolloidaankin voimakkaasti, vastaa Koponen lomaltaan netin kautta.

-Televisio on täysin valtaapitävien hallussa - tietoisuutta ohjataan monenlaisilla tv-ohjelmilla. Leimallista on patrioottinen paatos. Oma tuotanto tukee kansallisia sankarimyyttejä, niin kuin taisteluviihde muuallakin maailmassa. Keskusteluohjelmissa ollaan räikeästi esimerkiksi Ukrainaa vastaan.

Bloggaajat ovat joutuneet Venäjällä ahtaalle, mutta Koponen muistuttaa, että netissä on myös hyviä sivustoja, joista löytää mielipiteitä laidasta laitaan:

- Mutta hallinto tiukentaa otettaan pakottamalla kaikki itsesensuuriin.

Jarmo Koponen toimii VIKESin projektikoordinaattorina ja on mukana Toimittajat ilman rajoja –sananvapausjärjestön toiminnassa.

Lista sananvapausongelmista jatkuu yhä huolestuttavammalla tavalla:
- Krimin kuulumista Venäjään ei saa kyseenalaistaa
- Keski-Uralilla tulkittiin uutta "Suuren isänmaallisen sodan" muistoa kunnioittavaa sääntöä niin, että brittihistorioitsijoiden kirjat poistettiin kirjastosta natsipropagandana. Todellisuudessa ne kertoivat yksityiskohtia puna-armeijan joukkoraiskauksista toisen toisen maailmansodan loppuvaiheessa Saksassa.
- Vähintään kymmenen Putinia kritisoivaa mediavaikuttajaa on kuollut epämääräisissä olosuhteissa

Koponen oli vastikään käymässä Pietarissa, jossa jututti pietarilaisia sananvapaudesta. Runouden kääntäjä Päivi Nenonen kertoi Koposelle, että ei ole kirjailijapiireissä juuri törmännyt varsinaiseen sananvapauden rajoittamiseen.

-Runoilijoihin tosin kai suhtaudutaan vieläkin vähättelevämmin kuin proosakirjailijoihin. Mitä pienemmät painokset ja mitä vähemmän tunnettuutta, sitä vapaampaa kai tämä touhu on.

Uudet lait aiheuttavat vielä tässä vaiheessa lähinnä hämmennnystä:

-En ainakaan toistaiseksi ole kuullut yhdestäkään runoilijasta, jota olisi jotenkin sakotettu, tai jonka kirjaan olisi pantu ikärajoituksia kirosanojen takia, vastaa kääntäjä Nenonen.

-Oletan, että ensimmäinen, joka astuu siihen miinaan, on Dmitri Bykov, ja hänkin silkkaa uteliaisuuttaan ja siksi, että on tuttu TV:stä.

Kirjallisuus saa elää rauhassa, sillä sitä ei pidetä niin vaikutusvaltaisena mediana

-Toisin kuin tv, elokuva, musiikki ja kuvataide ja teatteri, kustannusmaailma ei ole kokenut sellaisia rajoitteita, että kirjoja olisi otettu pois sillä verukkeella, että niissä olisi arveluttavaa sisältöä. Kirjallisuus saa elää rauhassa, sillä sitä ei pidetä niin vaikutusvaltaisena mediana, Helsingin Yliopiston Venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professori Tomi Huttunen sanoo.

Huttunen muistuttaa, että länsimainen media haluaa myyviä otsikoita.

-Meillä uutisoidaan tyypillisesti vain taiteilijat, jotka silpovat ikoneja tai rienaavat vallitsevia arvoja, ja on selvää, että ortodoksit hermostuvat niistä. Mutta seurauksena on, että tiedämme harvinaisen vähän venäläisestä nykykulttuurista.

- Silloin kun otsikoidaan vain nämä skandaalitapaukset, jää valtava joukko taiteilijoita, oikeastaan suurin osa jää tietämättömyyteen, koska meitä kiinnostavat vain nämä vainotut tapaukset. Kirjallisuuden ja taiteen laaja kenttä on monivärisempi ja moniäänisempi.

Huttunen ei ole huolissaan siitä, että Helsingin kirjamessuille olisi tulossa pelkkiä Putinin hännystelijöitä:

-Ne 30 kirjailijaa, jotka ovat tulossa messuille, eivät edusta mitään tiettyä agendaa vaan eri näkemyksiä laidasta laitaan.

Kaksi esimerkkiä kriittisistä kirjailijoista, joiden julkaisua ei rajoiteta:

Tomi Huttunen nostaa Suomeen tulevista kirjailijoista kaksi kriittisesti Putinin hallintoon suhtautuvaa kirjailijaa:
"Vladimir Sorokin on provosoinut 80-luvun alusta lähtien.
Neuvostoaikoina häntä ei voitu julkaista kuin ainoastaan lännessä.
90-luvun lopussa Putin-nuoret polttivat Sorokinin teoksia roviolla. Häntä syytettiin pornografiasta.
Sorokin on kokeellinen avantgarde-kirjailija, joka on kirjoittanut dystopioita totalitäärisistä yhteiskunnista.
Lev Rubinštein on niinikään ollut aina hyvin kriittinen.
Neuvostoaikana hänkään ei saanut teoksiaan julkaistua.
Neuvostoliiton hajottua hänen julkaisumahdollisuuksiaan ei ole enää rajoitettu."
Sarokin tulee Suomeen ennen Helsingin Kirjamessuja. Rubinštein on läsnä kirjamessuilla.

Sekä Tomi Huttunen että Jarmo Koponen ymmärtävät, että venäläiset taiteilijat närkästyvät, jos heitä ollaan laittamassa sananvapaudesta kärsivän taiteilijan uhrirooliin.

-Nuori venäläinen runo on hyvin subjektiivista lyriikkaa, arjen absurdiudesta ja universaaleista ongelmista ja riemuista, Huttunen muistuttaa.

-He kokevat tekevänsä omaa taidettaan omista lähtökohdistaan.

Koponen muistuttaa sananvapauden suhteellisuudesta.

-Sananvapautta ja ihmisoikeuksia ei venäläiselle kannata yleisellä tasolla ainakaan ulkomaalaisen alkaa paasata, vastaa Koponen.

-Ilman konkretiaa keskustelu tyrehtyy, eikä meistä ole opettajiksi. Kun asia jää avautumatta, kuulija miettii, pidetäänkö häntä tyhmänä.

Koponen huomauttaa vielä, että sananvapauden rajat eivät ole länsimaissakaan mikään vakio. Rajat tulivat vastaan Isossa Britanniassa Edward Snowdenin tapauksessa. Guardian tosin jatkoi Yhdysvalloissa juttujen julkaisua.

-Snowden puolestaan välttelee luovutusta Yhdysvaltoihin Venäjällä, jossa sananvapautta ei ole perustuslain ensimmäisellä lisäyksellä suojattu. Lähdesuoja suojaa myös Venäjällä, mutta harva lähtee kokeilemaan. Toistaiseksi. Paljastuksia voi kuitenkin odottaa, koska isot koneistot synnyttävät niitä aina.

Onko venäläisellä kirjallisuudella sitten muutosvoimaa?

-Kirjallisuuden tehtävä on ravistella yhteiskunnan pakkosyöttämää tietoisuutta, Koponen sanoo.

-Kokeilijoita on aina, oli autoritaarisuuden aste millainen tahansa. Mutta olen realisti - hiipivä demokratisoituminen on ihan hyvin mahdollista - noin 30 vuoden kuluessa, kuten professori Vladimir Gelman sanoo.

Kommentit