Kirjailija ja professori J. R. R. Tolkienin kuoltua vuonna 1973 iski Suomeenkin monien muiden maiden tavoin valtava Tolkien-kuume. Silloin suomennettiin yhdellä rysäyksellä kirjailijan tunnetuimmat teokset. Hobitti eli sinne ja takaisin, joka julkaistiin alkuaan nimellä Lohikäärmevuori, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion pääsivät kaikki lukijoiden käsiin suomennettuina 1970-luvun loppuun mennessä. Samassa aallossa suomalaisten Tolkien-tietoisuutta lisäämään tehtiin radioon myös kattava henkilökuva miehestä, joka oli luonut nykyaikaisen fantasian.
J. R. R. Tolkien— Keski-Maan arkkitehti on punottu kasaan monista tuolloin vielä suomentamattomista Tolkieniin liittyvistä teoksista. Muun muassa Humphrey Carpenterin Tolkienin elämänkerta, Lin Carterin kuvaus Tolkien-kuumeen leviämisestä Yhdysvaltoihin, Tolkienin essee Saduista ja monet lehtiartikkelit, haastattelut sekä lukunäytteet ovat olleet auttamassa luomaan kattavan kuvan J. R. R. Tolkienista.
(Radio-ohjelman kohdassa 00:00) Henkilökuva alkaa Tolkienin lausumalla runolla A Elbereth Gilthoniel, hymni Elberethille, joka on löydettävissä kokonaisuudessaan Taru sormusten herrasta -kirjan Sormuksen ritarit osan luvusta Kohtaamisia. Se on kirjoitettu ja lausuttu Tolkienin kehittämällä Sindar nimisellä haltiakielellä, jota osa Tolkienin luomista Keski-maan haltioista käyttää.
Jokainen näytti juuri lukeneen sen, tai vastikään alkaneen lukea sitä tai olevan juuri aikeissa aloittaa uudelleen sen lukemisen.
(02:13) Lin Carterin Tolkienia tutkivasta teoksesta Tolkien – A Look Behind The Lord of the Rings lukunäytteenä on luvun An Introduction alku. Carterin Tolkienia tutkiva kirja on ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 1969, sen jälkeen, kun Tolkien-kuume oli voimakkaimmin iskenyt Yhdysvaltoihin. Siinä kerrotaan, kuinka tieteiskirjallisuuden ystävät ensimmäisenä löysivät Tolkienin kirjat, ja kuinka ne heidän kauttaan levisivät arvostettujen kirjailijoiden ja kriitikoiden luettavaksi. Ennen pitkään kuume oli heidän kauttaan levinnyt myös koko kansaan. Lin Carter kirjoittaakin oivallisesti, että ”Jokainen näytti juuri lukeneen Tarun sormusten herrasta, tai vastikään alkaneen lukea sitä tai olevan juuri aikeissa aloittaa uudelleen sen lukemisen.”
"Lapsien pitäisi saada lukea kirjoja, jotka ylittävät heidän ymmärryksensä ja kehittävät heitä"
Radio-ohjelmassa oleva ote Tolkienin esseestä Saduista on kudelma sen eri osista. (03:33) Otteet tiivistävät Tolkienin väitteen siitä, että fantasia ja sadut kirjallisuuden lajina eivät ole alun perin tarkoitettu pelkästään lapsille. Hänen mielestään tuolloin asiaa ei tunnuttu hyväksyttävän, vaan lapsille kirjoitetuissa kirjoissa aliarvioitiin heidän kykyään ymmärtää niitä. Tolkien esittää esseessä mielipiteensä siitä, että lapsien pitäisi saada lukea sellaisia kirjoja, jotka ylittävät heidän ymmärryksensä ja siten kehittävät heitä. Hän vertaa asiaa siihen, kuinka lapsia puetaan vaatteisiin, joissa on kasvuvaraa, ja kyseenalaistaa sen, miksei kirjallisuudessa tehdä samoin.
Toinen ote kirjasta Taru sormusten herrasta on kirjan prologista luvusta Hobiteista. (09:40) Siinä Tolkien kertoo kirjoittajana lukijalle perin pohjin millaisia hobitit ovat — vaatimattomia, rauhaa rakastavia maaseudun asukkaita, jotka käyttivät mielellään kirkkaan värisiä, erityisesti keltaisia tai vihreitä, vaatteita. He ovat iloisia ja nauravat herkästi, syövät ja juovat erityisen mielellään sekä jakelevat anteliaasti ja ottavat vastaan lahjoja puhumattakaan heidän vieraanvaraisuudestaan. Kuten lukija Riittakatriina Manninen kertoo, Tolkien otti mallia hobitteihin kotikylänsä asukkaista, mutta totuudessa ehkä tiedostamattaan hän loi heidät eniten omaksi kuvakseen.
Kritiikkiä koulupoikapilan aitoudesta
Osa lukijoista on kyseenalaistanut kirjeen aitouden. Daniel Grottan kirjassa on useita asiavirheitä, jotka viittaavat siihen, ettei kirje välttämättä olisi Tolkienin kirjoittama. Kirjeen englanninkielisessä versiossa käytetään useita amerikanenglannin ilmaisumuotoja, jotka eivät kritiikkiä esittäneiden mielestä sovi Tolkienin tuohon aikaan käyttämään englantiin. Toisaalta puolustuksena on sanottu, että Grotta amerikkalaisena kirjailijana olisi kirjaa editoidessaan saattanut ajatuksissaan kääntää Tolkienin käyttämiä sanamuotoja itselleen tyypillisempään muotoon.
(15:17) Kuvaus Tolkienin koulupoikana tekemästä pilasta on ote Daniel Grottan Tolkienin elämänkerrasta J. R. R. Tolkien – Architect of Middle Earth. Ote on Tolkienin kirjeestä ystävälleen Allen Barnettille. Siinä hän kertoo kuinka hänen nuori ystävänsä halusi antaa tyttöystävälleen syntymäpäivälahjaksi hansikasparin. Kirjeessä kerrotaan, kuinka lahjan ostamisessa auttoi Tolkienin ystävän sisar, joka osti itselleen samalla pikkuhousuja. Lopulta ostokset menevät Tolkienin pilan vuoksi ristiin, ja hanskojen sijaan lahjapakettiin päätyvätkin pikkuhousut. Lahjapaketin mukana Tolkien antoi ystävänsä nimissä häveliäältä vaikuttavan kirjeen, jossa kertoo, kuinka pitkävartisten sijaan oli päätynyt lyhytvartiseen lahjaan ja kuinka hän haluaisi pukea ne ensikertaa tytölle ja suudella niitä.
(15:50) Tolkienin kerrotaan oivaltaneen, ettei kieli kehity halusta välittää informaatiota, vaan halusta välittää kokemus. Kohta, jossa kuvaillaan Tolkienin oivalluksen hetkeä, on ote hänen kirjeestään ystävälleen W. H. Audenille, joka on löydettävissä Humphrey Carpenterin Tolkienin elämänkerran luvusta Tarinankertoja. Siinä Tolkien kertoo, kuinka keksi sattumalta nimen hobitti korjatessaan oppilaittensa koepapereita ja raapustaessaan tyhjälle paperille tekstin ”kolossa maan alla asui hobitti”. Tolkienille tyypilliseen tapaan tuntematon sana sai hänet ottamaan selvää siitä, mikä on hobitti.
"Sodalla ei sotia lopeteta"
(19:51) Henkilökuvassa kerrotaan Tolkienin suhtautumisesta ensimmäiseen maailmansotaan. Tolkien palveli sodassa viestiupseerina. Hän ei arvostanut sotimista eikä uskonut sen ylevyyteen. Hän kuitenkin arvosti suuresti yksinkertaisia työläisnuorukaisia, jotka pelkäsivät sotaa eivätkä halunneet kuolla, mutta jotka näkivät velvollisuutenaan tehdä jotain sodan lopettamiseksi. Tolkien näki näiden nuorten kautta sen, kuinka pienet kädet käänsivät maailman pyörää silloin, kun suuret katselivat kaukaisuuteen. Tämän ajatuksen Tolkien siirsi myös kirjaansa Taru sormusten herrasta. Se tulee ilmi muun muassa kohdassa, jota henkilökuvassakin lainataan, jossa hobitti Frodo Reppuli ottaa vastuun sormuksen viemisestä tuomiovuoreen, kun viisaat eivät osaa päättää, mitä sille pitäisi tehdä. Ote on kokonaisuudessaan löydettävissä kirjan Sormuksen ritarit osan luvusta Elrondin neuvonpito.
(25:08) Tolkienin ensimmäisen maailmansodan kokemuksia vastaavasta kuumeisesta ja jännittyneestä odotuksesta kertoo myös ote Tarusta sormusten herrasta Sormuksen ritarit osan luvusta Saattue hajoaa. Siinä Frodo katsoo sormus sormessaan Amon Heniltä, Näön vuorelta, Keski-Maan joka kolkkaan ja näkee kuinka kaikkialla örkit, haltiat, kääpiöt ja ihmiset kasaantuvat ja valmistautuvat sotaan. Tämä tapahtuu juuri ennen kuin Frodo tekee lopullisen päätöksen lähteä yksin kohti Mordoria ja sormuksen saattue hajoaa.
Sodan jälkeen Tolkien palasi Oxfordiin ja sai paikasta opettajan viran. (30:35) Myöhemmin hänet kiinnitettiin Oxfordin englannin kielen sanakirjan työryhmään. Samoihin aikoihin hän julkaisi myös kirjan Maamies ja lohikäärme, jossa hän leikittelee runsaasti englannin kielellä. Ote on löydettävissä heti kirjan alusta, vaikkakaan sen uudempi suomennos ei sisällä kaikkea sitä kielellistä leikittelyä, mitä englanninkielisestä versiosta on löydettävissä. Radio-ohjelmassa olevassa otteessa Tolkien leikittelee sekä kielen etymologian että paikallisen historian kanssa ja monien kerrosten kautta selittää lukijalle Thames -joen nimen historiaa ja vertaa sitä kirjan tapahtumiin.
"Tolkienin kirjojen maailmaa hallitsee kristillinen ajattelu"
Tolkienilla oli katolilaisena kristittynä vahva käsitys armosta. Vaikka hänen luomassa Keski-maassaan uskontoja ei harjoiteta samalla tavalla kuin meidän maailmassamme, on hänen kirjoissaan silti nähtävissä hänen käsityksensä armosta. (35:19) Radio-ohjelmassa on ote kirjasta Taru sormusten herrasta, jossa tämä tulee erityisen selvästi esille. Kokonaisuudessaan se löytyy Sormusten ritarit osan luvusta Menneisyyden varjo.
Kirjan alussa sormusta aiemmin kantanut Klonkku yrittää löytää käsiinsä Reppuleita, jotka veivät hänen aarteensa, ja tappaa nämä, jotta saisi sen takaisin itselleen. Samalla hän on levittänyt tietoa sormuksen löytymisestä viholliselle. Otteessa olevassa kohtauksessa Frodo ihmettelee, miksei hänen mielestään kuolemaa ansaitsevaa Klonkkua olla vielä tapettu, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Tähän velho Gandalf vastaa, ettei kenenkään pitäisi jakaa kuolemantuomioita, sillä kukaan meistä ei ole oikeutettu sanelemaan ketkä saavat elää ja ketkä kuolla. Hänen mielestään myös pahaa tehnyt Klonkku ansaitsee armoa.
Vaikka monien mielestä Gandalf muistuttaakin runsaasti Tolkienia, ehkä eniten kirjailijaa kuitenkin kuvastaa hobitti Bilbo Reppuli. (37:35) Kun Tolkienin rakastama vaimo Edith kuoli vuonna 1971, Tolkien itse siirtyi viettämään varsin hiljaista eloa takaisin Oxfordiin. Kuten radio-ohjelmassa todetaan, hänet saattoi nähdä takkatulen ääressä ajatuksiinsa vajonneena piippuaan poltellen. Vanhan Bilbon tavoin hän saattoi todeta seikkailun kulkeneen ohitseen ja voivansa vain istua ja odottaa hiljentyen tulevaa. Tähän kuvaan sopien viimeinen lainaus onkin juuri Bilbon lausuma runo Tulen ääressä istun ja mietin nyt kirjassa Taru sormusten herrasta, minkä voi löytää Sormuksen ritarit osan luvusta Sormus vaeltaa etelään.
Runossa Bilbo kuvaa kauniisti sitä, kuinka huomaa ajan kulkeneen ohitseen, ja kuinka samalla hän herää jonkinlaiseen irrallisuuden tunteeseen tästä maailmasta. Samalla lukijakin voi saada osansa siitä oivalluksesta, että me olemme kaikki vain vierailijoita tässä ajassa, jona saamme täällä kulkea. Ja aikanaan kun me jatkamme matkaamme pois täältä muihin maailmoihin, jatkavat muut meidän jalanjäljissämme seikkailua eteenpäin tässä maailmassa.
Huomioita lukijalle
Ohjelmasta on leikkattu osa lukunäytteistä pois tekijänoikeusrajoitusten vuoksi. Alla kerrotaan poistettujen sitaattien ja lukunäytteiden lähdeteokset ja kuvaillaan niiden sisältöä, jotta henkilökuva pysyy mahdollisimman eheänä alusta loppuun. Tolkieniin voi halutessaan syventyä lähdeteoksista myös laajemmin.
