“Minä tykkään touhuta kaikenlaisen elektroniikan parissa, rakentaa laitteita ja ohjelmoida tietokoneita”, kirjoittaa amerikkalainen Roger Arrick.
Hän kertoo kuulleensa kahdeksan vuoden herkässä iässä Wendy Carlosin albumin Switched-On Bach ja ihastuneensa siltä istumalta elektroniseen musiikkiin ja syntesoijiin. ”Bob Moogista tuli minun sankarini”, hän kirjoittaa.
Hän kertoo, kuinka hän lapsena kulutti vapaa-aikansa purkamalla kaikkia mahdollisia koneita, keräämällä niiden osia talteen ja rakentamalla uusia laitteita. Hän luki yhä uudelleen ja uudelleen elektroniikkaa käsitteleviä kirjoja ja oli erityisen ihastunut kaikenlaisiin moottoreilla toimiviin mekaanisiin leluihin.
Teini-iässään hän rakenteli robotteja ja flippereitä, ja 1970-luvun puolivälissä hän suunnitteli ja rakensi tietokoneen. Hän kytki tietokoneeseen joitakin äänikortin kaltaisia, itse rakentamiaan osia ja ohjelmoi tietokoneensa soittamaan klassista musiikkia. Tämä tapahtui kauan ennen kuin MIDI-systeemistä tiedettiin yhtään mitään.
Mitä on modulaarinen? Lyhyt johdatus:
1980-luvulla, ollessaan 19-vuotias Roger Arrick perusti ensimmäisen oman firmansa. Hän suunnitteli ja rakensi erilaisia tietokonetarvikkeita. Sen jälkeen hän siirtyi robotiikkaan ja automatiikkaan. 1990-luvun puolivälissä hän päätti palata lapsuutensa ihastuksen pariin: hän päätti alkaa rakentaa syntesoijia. ”Päätin suunnitella ja rakentaa modulaarisen analogisen syntesoijan”, kirjoittaa Roger Arrick.
Ja sellaisen hän teki, ja sen jälkeen toisen ja sen jälkeen kolmannen ja niin edelleen. Yhtäkkiä hänellä oli modulaarisia analogisia syntesoijia suunnitteleva ja rakentava firma. “Minä haluan tehdä asioita eri tavalla kuin muut”, kirjoittaa Roger Arrick, ja niinpä hänen laitteensa ovat erilaisia. Niissä on poikkeavia ratkaisuja tai kuten hän itse sanoo, ”outoja mutkia”.
Mitä on jänniteohjattu? Lyhyt johdatus:
”Ne pitävät asian kiinnostavana ja hauskana”, hän sanoo. Ja samaa mieltä on alan veteraani Steve Roach, joka otti Roger Arrickin suunnitteleman ja rakentaman modulaarisen analogisen syntesoijan tutkittavakseen ja teki sillä musiikkia albumilleen Skeleton Keys.
Roger Arrickin suunnittelema ja rakentama eli Synthesizers.comin valmistama analoginen modulaarinen syntesoija on suuri, kaunis ja ehkä monimutkainenkin laite. Laitteessa on myös sekvensseri, tuttu asia Steve Roachin varhaisilta levyiltä, esimerkiksi albumeilta Empetus tai Traveler.
Skeleton Keys –albumillaan Steve Roach palaa takaisin alkuun, omalla tavallaan. ”Tämä musiikki liittyy suoraan niihin asioihin, joista alun alkaen innostuin elektronisessa musiikissa” sanoo Steve Roach. Hän sanoo, että analogisella ja modulaarisella laitteella työskenteleminen on spontaania ja hetkessä tapahtuvaa käsityötä. Se on mielen ja kehon yhteistyötä, se on välitöntä tekemistä ja kokemista, se on elämistä kaiuttimista tulevien äänien mukaan. ”Siitä ei ole epäilystäkään”, sanoo Steve Roach. ”Parasta elektronisessa musiikissa on välitön ja elävä musiikin tekeminen oikeilla ja aidoilla laitteilla.”
”Minä löysin Tangerine Dreamin musiikin vuonna 1973, kun kuulin Phaedra-albumia”, muistelee ranskalainen Bertrand Loreau ja kertoo löytäneensä Klaus Schulzen musiikin vain hieman myöhemmin. ”Ja kun sitten aloin itse soittaa syntesoijia, suurin päämääräni oli jäljitellä näitä Berliinin mestareita”, hän sanoo. Ja se tarkoitti pitkiä elektronisia improvisaatioita, analogista tekniikkaa ja sekvensserien eteenpäin kuljettamaa kosmista otetta.
”Alkuaikoinani äänitin hyvin pitkiä, yleensä reippaasti yli puolituntisia esityksiä”, muistelee Bertrand Loreau. Hän kertoo tyylinsä muuttuneen hitaasti kohti lyhempiä esityksiä, kunnes hän jälleen tahtoi kokeilla miltä tuntuisi tehdä pitkäkestoista musiikkia analogisten laitteiden, modulaaristen syntesoijien ja sekvensserien kanssa. Ja näin syntyi albumin From Past to Past. Ja toden totta, levyllä on yksi liki 40-minuuttinen ja pari 11-minuuttista raitaa. Eikä ole mikään yllätys, että eräs levyn raidoista on omistettu Edgar Froesen muistolle.
Ääniä menneisyydestä tarjoaa aivan konkreettisesti myös Robert Schroeder, joka on viime vuosina aktivoitunut sekä tekemään uutta musiikkia että penkomaan kuuluville monenlaisia arkistojen aarteita. Flavour of the Past –albumi esittelee nimensä mukaisesti outoja ja kiinnostavia raitoja menneisyydestä, pääosin eri tahoilla julkaistuja erikoisuuksia, monesti tilaustöitä. Esimerkiksi tietokonepelien musiikkia, erilaisille kokoelmille valmistettuja esityksiä tai esittelytarkoituksiin tehtyä musiikkia.
Robert Schroeder vuonna 1983:
Mark Shreeve ja Ian Boddy ovat jo viime vuosituhannen loppupuolelta lähtien tehneet yhdessä musiikkia nimellä Arc. Ensimmäistä kertaa he esiintyivät yhdessä vuonna 1998. Ja yhteistyö toimii edelleen.
Konserteissa Arc esiintyy harvakseltaan, ymmärrettävistä syistä eli heidän laitteistonsa ominaislaadusta ja rakenteesta johtuen. Modulaarista analogista Moog-systeemiä ei niin vain raahata keikoille. Se on vanhaa, painavaa ja herkästi rikkoutuvaa tekniikkaa. Mutta se kuulostaa paremmalta kuin mikään muu. Tätä mieltä ovat Mark Shreeve ja Ian Boddy, eikä asiaan ole paljoa vastaan sanomista. Arclight-albumille on tallentunut miesten esiintyminen Capstone-teatterissa Liverpoolissa joulukuussa 2014.
AVARUUSROMUA 6.9.2015 - OHJELMAN MUSIIKKI:
STEVE ROACH: It’s All Connected (Skeleton Keys)
STEVE ROACH: A Subtle Twist of Fate (Skeleton Keys)
BERTRAND LOREAU: Journey Remains the Same (From Past to Past)
ROBERT SCHROEDER: The Sound (Flavour of the Past)
ARC: Arcadia (Arclight)
