Hyppää pääsisältöön

Miksei Simo Salminen saanut vakavia rooleja?

Simo Salminen "Noin seitsemän veljestä" -elokuvan kuvauksissa.
Simo Salminen "Noin seitsemän veljestä" -elokuvan kuvauksissa. Kuva: Kalle Kultala simo salminen

Vesa-Matti Loiri harmittelee Helsingin Sanomien haastattelussa (6.9.2015), ettei Simo Salminen päässyt koskaan vetämään kunnon roolia. Salmista painoi Loirin mukaan katkeruus siitä, ettei häntä otettu vakavasti eikä hän saanut arvostusta varteenotettavana taiteilijana. Miksi näin kävi?

Vanhan sanonnan mukaan suutari pysyköön lestissään. Olen kuullut monen taiteilijan hokevan katkerana tätä sanontaa silloin, kun takana on epäonnistunut hyppy tyylilajista toiseen. Voiko humpparumpali soittaa jazzia tai jazz-rumpali humppaa? Ja jos voi, niin uskooko apurahalautakunta?

Simo Salminen sai todella pysyä lestissään. Salmisen roolit olivat pääsääntöisesti sivuosia ja tyyliltään koheltelevan komediallisia. Tähän vaikutti kaksi tekijää: 1) hän oli hauska 2) hänen ei tajuttu olevan muuta kuin hauska.

1) hän oli hauska 2) hänen ei tajuttu olevan muuta kuin hauska.

On totta, ettei näyttelijää ”otettu vakavasti”, eikä päässyt koskaan vetämään ”kunnon roolia”, mutta pääsi hän tekemään yhden vakavan sivuosan. Tämä on Lenka Hellstedtin lyhytelokuvassa Sepelimurskaamon kauniin Jolantan ihmeellinen elämä (1996).

Siinä Salminen esittää hökkelissä asuvaa isää, jolla on vain yksi repliikki koko elokuvan aikana: ”että mitenkä”. Sen lisäksi, että kyseessä on sivuosarooli, on se verrattain lyhyt sellainen: Salminen näkyy kuvissa 20 sekunnin ajan. Tuolla ajalla ja repliikkimäärällä tuskin Marlon Brandokaan olisi pystynyt vakuuttamaan, että hallitsee eri tyylilajit.

Hellstedt kertoo minulle puhelimessa, että Salminen ymmärsi heti mistä on kyse. ”Hänelle ei tarvinnut sanoa mitään: erinomainen intuitio ja taju tragedian ja komedian rajasta.”

Miten ohjaaja päätti ottaa riskin ja pyytää Spede-koheltajaa vakavaan rooliin: ”Alun perin tätä ehdotti mieheni, joka rakasti Hirttämättömiä (1971) ja Salmista siinä. Ajattelin, että miksei: jos kerran niin vaikea laji kuin komedia hoituu häneltä, miksei vakavakin.”

Onneksi edes Hellstedt, tuolloin alle 30-vuotias elokuvaopiskelija, tajusi ottaa näyttelijään yhteyttä ja saamaan hänet mukaan: lyhyestä valkokangasajasta huolimatta suoritus on vaikuttava.

Simo ja Spede.
Simo ja Spede. Kuva: Yle simo salminen

Miksei kukaan muu tajunnut antaa Salmiselle mahdollisuutta tyylilajikokeiluun? Oliko taustalla joku käytökseen liittyvä syy? Ainakin Hellstedt sanoo, että Salminen tuli kuvauksiin ajoissa, teki työnsä hyvin ja oli kohtelias.

Ehkä joillekin taiteilijoille yksinkertaisesti käy paremmin kuin toisille. Esimerkiksi muistohaastattelun Salmisesta antanut Loiri on saanut yhtä lailla koheltaa ja tehdä Karamazovia.
Totta kai taustalla on tekijän ammattitaito, mutta myös se, että joku uskoo ja antaa mahdollisuuden.

Salminen ei saanut tätä mahdollisuutta koskaan kunnolla. Sääli. Jos Salminen olisi hokenut itselleen, että suutari pysyköön lestissään, hän tuskin olisi lähtenyt mukaan vakavaan rooliin. Ongelma oli siinä, että ohjaajat ja roolittajat sanoivat mielessään näin, kun näkivät hänen esiintyvän.

Jos Salmisen näyttelijänura olisi kirjaimellisesti lesti, näyttäisi se lähinnä vain kaatuiluun sopivalta palikalta. Mutta onneksi meillä on edes ne 20 sekuntia: kyllä mies olisi pysynyt pystyssä myös vakavissa rooleissa – ja vieläpä hyvin.

Kommentit