Hyppää pääsisältöön

Arvo Pärt - mystikko ja lohduttaja

Arvo Pärt
Arvo Pärt Kuva: Arvo Pärt Center arvo pärt

Arvo Pärtin ihailijat kuvaavat Viron musiikkitavaramerkkiä ikiaikaisen surun mestariksi ja kieltävät, että säveltäjä olisi naiivi. Mysteerihahmo täyttää 80 vuotta ja on paitsi valtavan suosittu, myös toisinaan parjattu. Pärtin kuunteleminen auttaa ymmärtämään pohjoista kulttuuria.

"Siinä on rauhaa, jossa pääsee miettimään. Yleisesti ihmisiä puhuttelevat ne tunnelmat, jotka tuovat rauhan sisälle." Muusikko Hedi Viisman kuvailussa on valtaosa Arvo Pärtin musiikkiin yleensä liitetystä kokemusperäisestä sanastosta. Kyse on monelle musiikista, joka tuntuu jossakin. Maailman esitetyimmän säveltäjän tapaus nojaa tunnetarpeiden ja selittämättömän pakopaikan logiikkaan.

Viron musiikki-ikonin teoksia on toden totta esitetty, sillä nimi nousee takuuvarmasti elävien säveltäjien listassa viidettä kertaa peräkkäin kärkeen. Ja nimeä on juhlittu. Pärtillä tuntuu olevan Virossa nyt vain yhdet kasvot, joita sanat tavaramerkki tai ammattikunnan tunnusmies kuvaavat parhaiten. Samassa maassa syntyneen Viisman mukaan nimen tietävät nekin, jotka eivät käy ollenkaan konserteissa eivätkä ole kosketuksissa nykymusiikkiin.

Pelkistyneisyys osoittaa, kuinka vähän ihminen tarvitsee ja kuinka yksinkertaisista asioista syntyy rauha. Vaikutus on sama kuin vaelluksella vaikkapa käsivarren Lapissa.― Hannu Kiiski

"Jos maailmalla joku sanoo Viro, kyllä Arvo Pärt tulee esiin aika usein. On tälle ajalle erikoista, että joku nykysäveltäjä on saanut sellaiset mittasuhteet."

Paljon käytettyjä kuvailuja on olemassa myös ammattikielessä. Puhutaan keskiaikaishenkisestä, sakraalista kuoro-Pärtistä tai tunnustaudutaan meditatiivisten orkesteriteosten faneiksi. Säännönmukaisesti päädytään lopulta tintinnabuli-nimiseen (latinan kielestä, 'pienet kellot') sävellystekniikkaan, jota pidetään 1900-luvun taidemusiikin kokonaisuudessa virkistävänä uusyksinkertaisuutena tai kenties pilkallisesti pyhänä minimalismina.

Hedi Viisma
Hedi Viisma Hedi Viisma Kuva: Yle/ Tatu Tamminen hedi viisma
Hannu Marttila
Hannu Marttila Hannu Marttila Kuva: Yle/ Tatu Tamminen hannu marttila
Tapani Länsiö
Tapani Länsiö Tapani Länsiö Kuva: Yle/ Tatu Tamminen tapani länsiö



Hannu Marttila kertoo olevansa "Pärt-käännynnäinen". Hän oli 1990-luvulla Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajana arvostellut nihkeään sävyyn erästä kuoroteosta levypalstalla. Joitakin vuosia tämän jälkeen koitti säveltäjän kohtaaminen haastattelutilanteessa, kun Pärt vieraili Tapiola Sinfonietan työviikolla. Parin konsertin ja harjoitusten jälkeen Marttila oli myyty.

"Sinfonietta soitti Jean-Jacques Kantorowin johdolla Fratresia ja Tabula Rasaa, ja löysin siinä vaiheessa Pärtin instrumentaalimusiikin."

Säveltäjä-kuoronjohtaja Tapani Länsiön mukaan omalaatuinen yksinkertaisuus on rikkaus. Uransa alkupuolella Länsiö kertoo päätyneensä tilanteeseen, jossa "modernistinen kilinä ja kolina alkoivat kyllästyttää". Sitten iski etelänaapurin hieno vähäeleisyys. Kuorolaulajan kannalta Pärt on erityisen miellyttävää materiaalia, koska säveltäjä on miettinyt laulamisen peruslähtökohtia ja kuoroa soittimena.

"Teosten vaikeus on muualla kuin lauluteknisissä asioissa. Soinnin jalostaminen kiehtoo ja sitä tekee kuoronjohtajana mielellään. Pärtin kuoroteoksissa kaikki pienetkin dynamiikkavaihtelut pitää tehdä äärimmäisen tarkasti."

Pitkän nuotin pyhyys ja pahuus

Pärtin musiikillisessa päätyylissä ei esiinny informaatiotulvaa. Käänteentekevää Für Alina -pianoteosta (1976) edeltänyt kahdeksan vuoden teoshiljaisuus ja kolmevuotinen syventyminen vanhaan musiikkiin ja kirkkolauluun johti uudenlaiseen ilmaisuun. Vaikka teoksissa onkin usein vain illuusioita paikoilleen jäämisestä, Pärt on 1900-luvun moninaisessa tyylikartastossa pistetty kiinteällä nuppineulalla lähelle varsinaisia minimalistisäveltäjiä.

Länsiö jatkaa: "Se on hämmästyttävää, että kauhean monet saksalaisen jälkisarjallisen musiikin ystävät pitävät Pärtin musiikkia 'simppelinä'. Minulle se ei ole sitä. Pärtin musiikki on niin eloisaa paikallaan pysymistä. Se on staattista ja hengittävää - se on jo varsinainen keksintö."

Säveltäjä Juhani Nuorvala muistuttaa, ettei tapaus ole mikään irrallinen ilmiö. Kaikkialla maailmassa 1970-luvulla monet säveltäjät päätyivät johonkin reaktioon monimutkaista ja repaleista musiikkia kohtaan. Reseptissä pelkistetään musiikillista sanottavaa ja otetaan käyttöön vanhaa sekä yksinkertaista materiaalia. Nuorvalan mielestä se ei ole naiivia, koska rakentaminen tapahtuu syvän sivistyneessä vuorovaikutussuhteessa länsimaisen taidemusiikin historian ja käytänteiden kanssa.

"On eri asia, kuinka paljon nämä eri alueiden tekijät tiesivät toisistaan. Minimalismiksi kutsutulla tyylillä on paljon tekemistä Pärtin musiikin kanssa."

"En pidä siitä, että samaan porukkaan laitetaan nimet Arvo Pärt ja Steve Reich. Niillä on niin eri merkitys", avaa puolestaan säveltäjä Itzam Zapata.

Juhani Nuorvala
Juhani Nuorvala. Juhani Nuorvala Kuva: Yle/ Tatu Tamminen juhani nuorvala
Itzam Zapata
Itzam Zapata. Itzam Zapata Kuva: Yle/ Tatu Tamminen itzam zapata



Nuorvala kertoo, että jo 20 vuotta sitten Pärtin kannattajien mielestä amerikkalaisia minimalisteja ei saanut mainita samassa lauseessa virolaisen kanssa. Pinnallisuus ja hengen mies tuli pitää erossa toisistaan.

Hannu Marttilaa viehättää Pärtin musiikillinen tausta ja se, millaisen muutoksen tämä parikymppisenä kommunistisen nuorisomarssinkin laatinut säveltäjä kävi: "Mies oli Neuvostoliiton oloissa yksi harvoista sarjallisen musiikin säveltäjistä ja koki niissä oloissa joutuneensa umpikujaan. Lopulta hänen synteesissään musiikin ikiaikainen traditio ja nykymusiikin traditio yhdistyivät."

Kuulija on kutsuttu irtautumaan

Sellisti Hannu Kiiski on soittanut Pärtiä paljon sekä pianistien kanssa että kuuden sellistin Total Cello Ensemblessa. Hänen vetämänsä yhtyeen esiintymiset alkavat monesti jousiorkesteriteoksen Siluani laul sovituksella. Kiiskin mielestä musiikin aiheuttamaa pyhän läsnäolon tuntua ja rauhoittavaa vaikutusta on vaikea selittää eikä sitä ole välttämättä tarkoitettukaan verbaalisesti kuvailtavaksi.

"Pelkistyneisyys osoittaa, kuinka vähän ihminen tarvitsee ja kuinka yksinkertaisista asioista syntyy rauha. Vaikutus on sama kuin vaelluksella vaikkapa käsivarren Lapissa."

Mexico Citystä kotoisin oleva Itzam Zapata kuuli teini-iässä ensimmäisen kerran Pärtin musiikkia ja luuli säveltäjää suomalaiseksi. Näihin aikoihin sekä Pärtin että Einojuhani Rautavaaran kuunteleminen avasi Zapatalle aivan uudenlaisen näkökulman nykymusiikkiin. Häntä kiehtoo se, kuinka Pärt on uskonut tekemiseensä ja valinnut oman reittinsä itselleen tärkeän ortodoksisen uskon kautta.

Näyttelijä ja muusikko Joel Mäkinen kunnioittaa sitä, miten Pärt on uskonut perusteidensa kestävyyteen eikä trendeihin. "Ainoa tapa olla rehellinen ja tuottaa kiinnostavaa ja vilpitöntä taidetta", hän kuvailee. "Ei pidä pyrkiä olemaan muodikas. Sitä on aina silloin jo myöhässä."

"Se on jotenkin ikiaikaisella tavalla surullista musiikkia. Ei pateettisella, nyyhkyllä tavalla", Mäkinen sanoo.

Hannu Kiiski
Hannu Kiiski. Hannu Kiiski Kuva: Yle/ Tatu Tamminen hannu kiiski
Joel Mäkinen
Joel Mäkinen Joel Mäkinen Kuva: Yle/ Tatu Tamminen joel mäkinen



Pärtin 80-vuotisjuhlavuoteen on valettu planeetan eri kolkissa hillitön kasa konsertteja. Virossa säveltäjän kotikaupungit Paide, Rakvere ja Tallinna ovat etenkin viime viikonlopusta lähtien täyttyneet tarjonnasta. Tiedetään, että Viron valtion 100-vuotisjuhlinnan osana vuonna 2018 on Laulasmaassa sijaitsevan Arvo Pärt -keskuksen avaaminen.

Juhani Nuorvala kävi viime toukokuussa katsomassa Pärtin ja teatteriohjaaja Robert Wilsonin Aatamin passio -nimistä näyttämöproduktiota Tallinnassa. Hän kehuu teosta yhdeksi elämänsä kauneimmista teatterielämyksistä.

"Wilsonin unenomainen ja arvoituksellinen näyttämökieli antoi tilaa Pärtin musiikille eikä rakentanut liiaksi yksi yhteen kertomusta. Esityksessä saavutettiin pyhyyden ja spirituellin kokemusta, joka on mahdollista Pärtin musiikissa ilman ortodoksis-kristillisen sisällön ymmärtämystä."



Katso mitä haastateltavat kertovat Arvo Pärtistä ja hänen musiikistaan.

Kommentit
  • Chiaroscuro-kvartetin karheat tulkinnat tekevät vaikutuksen

    Chiaroscuro-kvartetin karheat tulkinnat tekevät vaikutuksen

    Vuonna 2005 perustettu Chiaroscuro-kvartetti (Alina Ibragimova ja Pablo Hernán Benedí, viulu, Emilie Hörnlund, alttoviulu, Claire Thirion, sello) on aiemmilla äänitteillään viihtynyt pitkälti wieniläisklassisen ohjelmiston parissa.

  • Langgaardin haltioitunutta kamarimusiikkia

    Langgaardin haltioitunutta kamarimusiikkia

    Rued Langgaardin (1893–1952) massiivisessa yli 400 teosta käsittävässä tuotannosta riittää halukkaille pöyhittävää vielä pitkäksi aikaa.

  • Tuttua ja tuntemattomampaa Coplandia

    Tuttua ja tuntemattomampaa Coplandia

    BBC:n filharmonisen orkesterin sekä kapellimestari John Wilsonin yhteistyö Aaron Coplandin (1900–1990) verraten laajan orkesterituotannon parissa jatkuu. Neljännessä julkaisussa huomio keskittyy erityisesti säveltäjän lähes neljänkymmenen minuutin kestoiseen kolmanteen sinfoniaan.

  • Olsenin laulusarjassa on vilpittömyyttä

    Olsenin laulusarjassa on vilpittömyyttä

    Tanskalainen säveltäjä ja etnomusikologi Poul Rovsing Olsen (1922–1982) aloitti tyylillisesti aikansa hengessä kaksitoistasävelisyydellä, mutta pyrkimys ilmaisun selkeyteen ja helpompaan omaksuttavuuteen johti siitä luopumiseen 60-luvulla.