Hyppää pääsisältöön

Billy Elliot viihdyttää, koskettaa ja antaa voimaa

Lassi Hirvonen ja Kasperi Virta tanssivat HKT:n musikaalissa Billy Elliot
Lassi Hirvosen Billy ja Kasperi Virran Michael tanssivat riemukkaassa fantasiakohtauksessa. Lassi Hirvonen ja Kasperi Virta tanssivat HKT:n musikaalissa Billy Elliot Kuva: Mirka Kleemola kasperi virta

Taitaa olla niin, että Helsingin Kaupunginteatterin Billy Elliot kolahti minuun kovempaa kuin yksikään aiemmin näkemäni musikaali. Nauroin, itkin vuolaasti, sain voimaa, aloin miettiä. Nautin laulusta ja tanssista. Enempää ei voine toivoa?

Joulujuhlassa puetaan ylle irvistävät Maggie-naamarit.

Kanssani katsomossa ollut 10-vuotias poikani Otso jakoi kokemukseni: hänkin huvittui, viihtyi, liikuttui. Otso totesi esityksen jälkeen, että Billy Elliot oli hyvä, koska siinä oli hyvät näyttelijät, selkeät puheet, hienot lavasteet ja hyvä tarina. Napakka ja pätevä analyysi!

Billy Elliotin stoori on monille vuonna 2000 valmistuneesta elokuvasta tuttu. Tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun Englantiin, kaivosteollisuudesta elävään kaupunkiin. Taustalla on tosielämän politiikkaa: vuonna 1984 pääministeri Margaret Thatcher päätti kutistaa ammattiliittojen valtaa ja lakkauttaa kannattamattomat kaivokset. Alkoi vuoden kestävä lakko. Näyttämöllä nähdään, kuinka lakko alkaa ja seurataan kiivasta kamppailua Thatcheria vastaan. ”Solidaarisuus, solidaarisuus, solidaarisuutta aina” , kajauttavat lakkoilijat voitontahtoa puhkuen. Joulujuhlassa puetaan ylle irvistävät Maggie-naamarit.

HKT:n Billy Elliot -musikaali. Nimiroolissa Lassi Hirvonen.
Kaivosmiesten joulujuhlassa pilkataan pääministeriä. Lassi Hirvosen Billy tanssii mukana. HKT:n Billy Elliot -musikaali. Nimiroolissa Lassi Hirvonen. Kuva: Mirka Kleemola lassi hirvonen

Nähdään myös lakon tyly loppu ja Thatcherin voitto. Voitonriemu, yhteishenki ja uho vaihtuvat lamautuneeseen pettymykseen.

Tämän viikon uutiset hallituksen pakkotoimista ja kasvavasta lakkomielialasta saavat musikaalin yhtäkkiä tuntumaan kovin ajankohtaiselta. Tänä aamuna kuuntelin radiota, ja eikös siellä jo spekuloitu, voisiko Juha Sipilää kohta ryhtyä vertaamaan Thatcheriin.

Törmäys työläiskodin ja balettisalin välillä on raju.

Aikuisten taistelulaulut, tanssivat mellakkapoliisit ja lakkovahdit tuovat näyttämölle näyttävää rytinää ja kiihkeää paloa. Tärkeintä on silti se, mitä tapahtuu lapsille.

Billy on kaivosmiehen äiditön poika. Perinteisen maskuliiniset arvot ovat yhteisössä voimissaan. Pojat nyrkkeilevät, oppivat lyömään kovaa, ja sillä aikaa tytöt voivat sipsutella balettitossuissaan. Sattuman seurauksena Billy eksyy tanssitunnille ja tajuaa, että tätä hän haluaa tehdä. Törmäys työläiskodin ja balettisalin välillä on raju. Kaivosmiehen poikahan ei pikku tossusissa hipsuttele!

Aikuiset häviävät kamppailunsa. Mutta Billy voittaa. Hän saa tanssia. Ja mikä tärkeintä, Billyn isä ja koko kaivosäijien porukka ymmärtää, että heidän on tuettava erityislaatuista poikaa ja tämän unelmia. Tämä puhutteli minua isosti: osaanko ja ymmärränkö tukea omia poikiani? Maltanko kuunnella, nähdä heidän haaveensa? Uskaltavatko he itse unelmoida rohkeasti? Ei vaadi suuria lahjoja arvata, että vuolaimmin itkeskelin kohtauksessa, joissa Billy lukee ääneen kuolleen äitinsä rohkaisevaa kirjettä, ja myöhemmin omaa vastaustaan äidille. Pysy aina omana itsenäsi, painottaa äiti.

HKT:n Billy Elliot -musikaali. Kaivoslakkolaisten marssi.
Musikaalin tunnusmelodiaksi nousee kaivosmiehiin yhteishenkeä ja taistelutahtoa valava laulu solidaarisuudesta. HKT:n Billy Elliot -musikaali. Kaivoslakkolaisten marssi. Kuva: Mirka Kleemola billy elliot

Ihaninta Markku Nenosen ohjaamassa ja koreografioimassa esityksessä ovat lapset, ja etenkin nimiroolissa tällä kertaa ollut Lassi Hirvonen. Mikä karisma nuorella pojalla! Hirvonen on luonteva, herkkä, voimakas, ja jotenkin täysin avoin näyttämöllä liikkuessaan. Myös Billyn ystävää, hameisiin pukeutuvaa, ilakoivaa Michaelia näytelevä Kasperi Virta on totaalisen hurmaava roolissaan.

Kävin katsomassa musikaalin seurueessa, johon kuului lapsia, äitejä, sekä isovanhempia. Kaikki pitivät näkemästään kovasti. Muutamat poppoosta olivat nähneet musikaalin myös Lontoossa, osa jopa lukuisia kertoja. Asiantuntemusta siis riitti! Itse en ole nähnytVictoria Palace Theatressa edelleen pyörivää esitystä, mutta kuulemma Helsingin kaupunginteatterin versio ei kalpene lontoolaisten rinnalla.

Helsingin kaupunginteatterin musikaali Billy Elliot.
Koskettavassa kohtauksessa baletille naureskelleet kaivosmiehet kaivavat kuvettaan ja keräävät kolehdin, jotta Billy pääsee pääsykokeisiin Lontooseen. Helsingin kaupunginteatterin musikaali Billy Elliot. Kuva: Mirka Kleemola lassi hirvonen

- Suomessa Billy oli parempi, ja tanssinopettajan tytär, ehkä tanssinopettajakin. Michael oli Suomessa paljon parempi, vertaili ystäväni 11-vuotias poika Nuutti näkemäänsä kahta tulkintaa. Kokonaisuus oli Nuutin mielestä Lontoossa kuitenkin vahvempi ja ymmärrettävämpi, ihan siksi että tarina sijoittuu Englantiin. Nuutin pikkusiskoon Venlaan erityisen vaikutuksen teki – Billyn lisäksi – kohtaus, jossa pojat pistivät naisten vaatteet ylleen. Olen samaa mieltä. Hirvonen ja Virta ovat hulvattomia koomikoita!

Pitää luottaa itseensä. Ei saa välittää mitä muut ajattelee.

Meidän seuruettamme Billy Elliotin kohuakin herättänyt kiroilu ei häirinnyt. Minua useimmat äkisti tärähtävät paskat ja perkeleet suoraan sanoen vain naurattivat. Lastenkin mielestä kiroilu passasi esityksen maailmaan. Poliitinen sisältö oli lapsille vähän vaikeampaa hahmottaa, mutta tulipa hyvä tilaisuus selittää heille, mikä on lakko, mitä ovat ammattiliitot ja solidaarisuus.

Kysyin lapsilta lopuksi, mitä musikaalin tekijät heidän mielestään haluavat sanoa meille katsojille. Otson mielestä viesti kuuluu näin: pitää luottaa itseensä. Ei saa välittää mitä muut ajattelee. Pitää olla just sellainen kuin on. Jos tyypit ei tykkää, ei tarvi silti yrittää olla toisenlainen.

Tuohon minulla ei ole mitään lisättävää.

Lassi Hirvonen ja Antti Keinänen tanssivat HKT:n musikaalissa Billy Elliot.
Billy Elliot lapsena ja aikuisena. Tanssimassa Lassi Hirvonen ja Antti Keinänen. Lassi Hirvonen ja Antti Keinänen tanssivat HKT:n musikaalissa Billy Elliot. Kuva: Mirka Kleemola billy elliot

Helsingin Kaupunginteatteri: Billy Elliot. Käsikirjoitus Lee Hall, sävellys Elton John. Suomennos Mikko Koivusalo. Ohjaus ja koreografia Markku Nenonen, kapellimestari Risto Kupiainen, lavastus Jani Uljas ja Jari Ijäs. Puvut Elina Kolehmainen, valosuunnittelu William Iles, äänisuunnittelu Kirsi Peteri ja Jori Tossavainen. Rooleissa mm. Henrik Björklund / Amos Brotherus / Lassi Hirvonen, Luka Haikonen / Luca Elshout / Kasperi Virta, Siiri Kaskilahti / Ella Ingraeus / Nicole Karlsson, Jonna Järnefelt / Helena Haaranen, Risto Kaskilahti / Kari Mattila, Leena Uotila / Leenamari Unho, Petrus Kähkönen, Antti Keinänen / Elias Girod, Sofia Hilli, Pekka Hiltunen, Juha Jokela, Kirsi Karlenius, Ilkka Kokkonen, Jukka Kontusalmi, Tuukka Leppänen, Kai Lähdesmäki, Unto Nuora, Emilia Nyman, Sami Paasila, Tiina Peltonen, Raili Raitala, Inka Tiitinen, Antti Timonen, Panu Vauhkonen, Mikko Vihma. Ensi-ilta oli Linnanmäen Peacock-teatterissa 27.8.2015.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.