Myykö vain tietokirja, jonka voi värittää?

Tietokirjallisuuden myynti laskee vauhdilla. Kirjakauppaliiton top 20 -listan mukaan luetuimmista tietokirjoista suuri osa oli aikuisten terapeuttisia värityskirjoja. Eikö tieto ja sivistys enää kiinnosta lukijoita?

Helsingin yliopiston tietokirjallisuuden ja -kirjoittamisen professori Pirjo Hiidenmaa ei ole yllättänyt suomalaisen tietokirjallisuuden myyntiluvuista. Itse asiassa ne ovat jopa kohtalaiset, jos katsoo alan kansainvälisiä trendejä.

”Akateemisten julkaisujen määrät ovat esimerkiksi Amerikassa pienentyneet radikaalisti. Jos painos oli ennen 2000, on se nyt 300 kappaletta.”

Viime vuonna tietokirjojen myynti laski Suomessa 6,9 prosenttia ja viimeisen puolen vuoden aikana 7 prosenttia lisää.

Kyllä huolestumiseen silti olisi aihetta, koska Kirjakauppaliiton mukaan viime vuonna tietokirjojen myynti laski Suomessa 6,9 prosenttia ja viimeisen puolen vuoden aikana 7 prosenttia lisää.

Miksi näin on käynyt? Tietokirjoja julkaisevan Terra Cognitan Kimmo Pietiläinen näkee syynä laman.

”Tunnelma on aika samanlainen kuin edellisen laman alussa. Työskentelin tuolloin Art House –kustantamossa. Muistan ajan, jolloin 3 kuukauteen ei myyty kirjan kirjaa, ei siis yhden ainutta. Ihmiset säästävät.”

Tunnelma on aika samanlainen kuin edellisen laman alussa.― Kimmo Pietiläinen

Puolen vuoden säteellä tietokirjallisuuden myydyimmät teemat näyttävät harrastusvoittoisilta: siis harrasteita, luonto- ja puutarhaoppaita, reseptejä. Vain yksi sotahistoriallinen teos, ei historiaa, ei tiedettä. Tietokirjailija
Tommi Uschanov keksii selityksen.

"Tämä johtuu tietenkin kevät-kesä -kaudesta. Tietokirjoja ostetaan lahjaksi, erityisesti isänpäivälahjaksi. Historian sesonki on vasta alkamassa”, rauhoittelee Uschanov.

Mutta tietokirjallisuuden menekin laskun suuret prosenttiluvut ovat fakta. Pirjo Hiidenmaa näkee vähintään yhtä merkittävänä syynä lukutottumusten muuttumisen.

”Vieraskieliset sanat tarkastetaan netistä ja Goethen syntymävuosi Wikipediasta, eikä 24-osaisesta tietosanakirjasarjasta. Lyhyt muoto kiinnostaa enemmän, tietoa etsitään myös enemmän radiokeskusteluista ja videoista. Radion puheohjelmat ovat lisänneet suosiota – tietoa halutaan kuulla entistä enemmän. Ehkä tietokirjoja voisi olla enemmän ääniversioina”, Hiidenmaa väläyttää.

Tietokirjallisuuden parissa Helsingin yliopistolla työskentelevää Hiidenmaata huvittaa se, miten tieto- ja fiktiokirjojen lukutavat menevät nykyään ristiin.

”Lukijat saattavat kiistellä Sirpa Kähkösen historiaan sijoittuvan fiktiokirjan faktoista, että onko joku sukkamalli ollut olemassa jo 40-luvulla. Siis vaikka kyseessä on mielikuvitustarina. Jotenkin tällainen totena ottaminen on siirtynyt enemmän lukijoilla fiktion puolelle.”

Olisiko tässä jotain opittavaa myös tietokirjojen tekijöille? ”Kyllä”, vastaa Hiidenmaa. ”Meidän tietokirjalinjalla yliopistossa aiotaankin opettaa tietokirjojen kerronnallista tyyliä ja juonenkuljetusta enemmän ja tutkia niiden mahdollisuuksia.”

Tietokirjallisuuden alamäki on hurja Kuva: Yle tietokirjallisuuden alamäki on hurja

Tietokirjailija Tommi Uschanov komppaa professoria. ”Tarinankerronta, kertomuksellisuus on tärkeä persoonallisen näkökulman lisäksi. Ei pelkkää kylmää faktaa,” painottaa Uschanov.

Millaiset tietokirjat tulevat jatkossa myymään? Sekä Hiidenmaa että kustantajana toimiva Pietiläinen myöntävät alan olevan ongelmissa, mutta näkevät joidenkin vakiotuotteiden suosion säilymisen. Tällaisia ovat esimerkiksi elämäkerrat ja ylipäänsä hyvin kirjoitetut ja taustoitetut historiakirjat. Myös kauniisti kuvitetut ja runsaasti kuvitetut kahvipöytäkirjat lienevät kustantamoiden tähtäimessä.

Atena-kustannuksen Hanna-Leena Soisalo sanoo kilpailun kovenevan, mutta historia ja psykologia ovat edelleen kestäviä alalajeja.

Tommi Uschanov uskoo, että tulevaisuudessa pärjäävät ainoastaan tietokirjat, joissa on vahva tekijän oma näkökulma ja panos. Netti syö tietokirjallisuutta. "Kaikki helposti googlaamisella korvattava tietokirjallisuus kuolee pois. Kuvitetut koko perheen maailmanhistoriat ja tietosanakirjasarjat ovat mennyttä. Kirjoittajan oma persoonallinen panos luo lisäarvoa", uskoo Uschanov.

Uschanov uskoo myös olevansa selviytyjien joukossa juuri persoonallisen kirjoittaja-asenteen ansiosta. Neljäs kirja on viimeistelyä vaille valmis julkaistavaksi. "Kirjani ovat myyneet 1500 kappaletta per teos. Se on yli odotusten eikä ole tullut tappiota", myhäilee Uschanov.

Kaikki helposti googlaamisella korvattava tietokirjallisuus kuolee pois. Kuvitetut koko perheen maailmanhistoriat ja tietosanakirjasarjat ovat mennyttä.― Tommi Uschanov

Entä mitä alan ammattilaiset ajattelevat muotiin tulleista mindfulness-henkisistä värityskirjoista, jotka ovat vallanneet myös tietokirjojen myydyimmät –listat?

”Surullista”, toteaa Terra Cognitan Pietiläinen. Hiidenmaa on lähinnä huvittunut: ”Eivätkö ihmiset tajua, että kirjan lukeminen on jo itsessään mindfulnessia? Heittäkää ne kynät mäkeen ja lukekaa keskittyneesti kirjaa. Se ajaa saman asian, kun klikkailusta ja työelämästä kuumennut pää kaipaa illalla rauhoittumista ja fokusointia.”

Aikuisten värityskirjoilla menestyneen Atena-kustannuksen Hanna-Leena Soisalo on tietenkin iloinen kahden värityskirjan 35 000 kappaleen huimasta myynnistä.
”Ei osattu odottaa tällaista hittiä. Itse tekemisen ja harrastamisen trendi on nyt päällä. Tämä ei ole syönyt tietokirjoilta myyntiä, vaan tämä on enemmänkin samaa genreä kuin sudokut”, määrittelee Soisalo.

Värityskirjat eivät ole syöneet tietokirjojen myyntiä, vaan ne ovat enemmänkin samaa genreä kuin sudokut.― Hanna-Leena Soisalo

Eli värityskirjat eivät korvaa tietokirjoja? Uschanov kritisoikin listan kategorisointia. Hänen mielestään värityskirjojen ei pitäisi olla samassa kategoriassa esimerkiksi historian ja tieteen kanssa.
”Tietokirja on kirja, joka pyrkii tarjoamaan lukijalle uutta tietoa. Tämän kategoriavirheen takia nyt pitäisi päästä voivottelussa eteenpäin ja keskustella alalajeista. Esimerkiksi siitä, mikä tietokirjallisuuden alalaji on kärsinyt pahiten?”

Teksti: Tuomas Karemo, Olli Kangassalo