Hyppää pääsisältöön

Tönimistä ja pisterohmuja – yleisurheilun Ruotsi-ottelun tarina

Miesten 400 metrin Ruotsi-ottelujuoksu Olympiastadionilla 1960-luvulla
Miesten 400 metrin Ruotsi-ottelujuoksu Olympiastadionilla 1960-luvulla Miesten 400 metrin Ruotsi-ottelujuoksu Olympiastadionilla 1960-luvulla Kuva: Kalle Kultala Yleisurheilun Suomi–Ruotsi-maaottelu,Yle Elävä arkisto

Suomen ja Ruotsin yleisurheilumaaotteluiden historia alkoi jo vuonna 1925 Helsingin Eläintarhan kentällä. Maiden kohtaamisesta on muodostunut joka syksyinen urheilutapaus, jonka veroista ei mistään muualta löydy. Elävän arkiston koosteeseen on nidottu maaottelun historiaa ja mehukkaimpia tapauksia vuosikymmenten varrelta.

Ruotsi-ottelun vuosikymmenet:

Virallinen ehdotus maaottelusta Ruotsin ja Suomen välillä vuonna 1925 tuli Ruotsin yleisurheiluliitolta. Samalla sovittiin kahden vuoden päähän seuraava ottelu. Kuitenkin jo vuonna 1915 oli urheilun monitoimimies Tahko Pihkala ehdottanut maaottelusta neuvottelemista, mutta seuraavien vuosien tapahtumat estivät kilpailun järjestämisen. Suomi ehti itsenäistyä ja käydä verisen sisällisodan ennen kuin kentälle päästiin 5. ja 6. syyskuuta 1925. Ottelussa kisasivat vain miehet. Naisyleisurheilijat saivat oman maaottelunsa vuonna 1951, mutta samaan tapahtumaan heidät kelpuutettiin vasta 1964.

Sen ihka ensimmäisen maaottelun isännät voittivat 99-85. Tuolloin jokaiseen lajiin molemmat maat asettivat vain kaksi urheilijaa. Kolmen urheilijan käytäntö otettiin käyttöön miehillä vasta vuonna 1951 ja naisilla vieläkin myöhemmin, vuonna 1984.

Kahden vuoden päästä Tukholmassa sisuuntuneet ruotsalaiset veivät maiden välisen kisan pistein 98-86 ja vuonna 1929 Helsingissä tiukan taiston pistein 93-90.

1930-luku: Kiristynyt tunnelma katkaisi maaottelut kahdeksaksi vuodeksi

Taisteluhenki ja nationalismi olivat voimissaan 1930-luvulle saavuttaessa. Välillä varsinkin keskimatkojen juoksut olivat hyvinkin draamaattisia, erityisesti vuonna 1931. Tunnelma oli kiristinyt jo ennen maaottelua, sillä juoksija Paavo Nurmi oli joutunut vastaamaan ruotsalaisten häntä kohtaan esittämiin ammattilaissyytöksiin. Seuraavana vuonna Nurmi joutui jäämään pois Los Angelesin olympialaisista ammattilaisuuden vuoksi.

800 metrin juoksusta tuli käännekohta, kun koko matkan ajan tapahtuneen tönimisen seurauksena kisasta hylättiin kaksi juoksijaa. Suomen urheiluliiton tuore johtaja, 31-vuotias Urho Kekkonen, ilmoittikin ottelun jälkeen Suomen luopuvan maaottelusuhteesta Ruotsin kanssa. Matti Hannuksen ja Esa Laitisen kirjassa Maailman paras maaottelu (2000, s.17) siteerataan Kekkosen ottelun loppubanketissa pitämää puhetta.

"Maaottelut ovat muodostuneet niin kuluttaviksi, raskaiksi ja verisiksi, jos niin saa sanoa, että ne tuntuvat toisinaan liian tosilta ollakseen urheilua", Kekkonen ilmoitti.

Loppubankettia edeltäneen kisan suomalaisia sankareita olivat Nurmi ja Volmari Iso-Hollo 10 000 metrin kisassa sekä Lauri Lehtinen ja Lauri Virtanen puolta lyhyemmällä matkalla. Yksi ottelun ikimuistoisimmista hetkistä tapahtui kuitenkin 110 metrin aitajuoksussa, jonka ehdoton ennakkosuosikki oli Suomen Bengt Sjöstedt.

Aitajuoksussa oli tuolloin sääntö, että yli kahta aitaa ei saa kaataa matkalla. Kaksi vuotta aiemmin Helsingissä Sjöstedt tuli ensimmäisenä maaliin, mutta takana maassa makasi kolme aitaa. Sjöstedt sai kuitenkin pitää voittonsa, kun viimeisen aidan selitettiin kaatuneen tuulen voimasta. Tälläkin kertaa Tukholman stadionilla Sjöstedt oli matkalla ylivoimaiseen voittoon, mutta kaatoi matkalla kolme aitaa. Viimeistä aitaa hän yritti jopa nostaa pystyyn vauhdissa, mutta turhaan. Tällä kertaa tuulta ei voinut syyttää ja viimeisen aidan kaaduttua pika-aituritähti lönköttelikin maaliin allapäin silti sinne ensimmäisenä ehtien. Viikkoa myöhemmin Sjöstedt juoksi maailmanennätysajan 14,4 Eläintarhan kentällä.

Vuonna 1965 Sjöstedt muisteli tuota tapausta Pekka Tiilikaisen haastattelussa. Hän kertoo, että viimeisen aidan kohdalla radassa oli kuoppa, jonka vuoksi rata antoi periksi. Sjöstedt kuitenkin näki epäonnessaan hyviäkin puolia: koko Suomen joukkue sai siitä näyttämisen tarpeen. Suomi voittikin ottelun ylivoimaisesti 28 pisteen erolla.

Yhdeksän vuoden maaottelutauon jälkeen Suomi ja Ruotsi kohtasivat jälleen Tukholmassa vuonna 1939. Suomalainen yleisurheilu oli nosteessa, Taisto Mäki oli rikkonut pitkien juoksumatkojen maailmanennätyksiä ja Onni Rajasaari loikkinut Euroopan ennätyksen 15.24. Monessa muussakin lajissa Suomella oli tarjota maailman parhaita urheilijoita. Ruotsi kaatuikin heinäkuun lopussa kisatussa ottelussa kymmenellä pisteellä.

Seuraavana vuonna naapurit saivat ottelunsa vieraaksi maailmansotaa käyvän Saksan. Myös Suomi oli sotinut ja talvisota vienyt suuren joukon urheilijoista. Urheilun viihteellinen rooli korostui ja upouudelle Olympiastadionille ahtautui kahden päivän aikana jopa 92 000 katsojaa. Sodan täyttämässä maailmassa myös vanhat liittoriidat unohdettiin ja Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) järjestämään maaotteluun osallistui ensimmäistä kertaa myös Työväen Urheiluliiton (TUL) urheilijoita. Viisi suomalaista ylsi lajivoittoon (Matti Järvinen keihäässä, Onni Rajasaari kolmiloikassa, Eero Lähdesmäki seiväshypyssä, Nils Nicklen korkeudessa ja Bertel "Bebbe" Storskrubb 400 metrin aidoissa), mutta silti Suomi jäi tasaisessa kilvassa kolmanneksi pisteillä 132. Saksa keräsi seitsemän ja ottelun voittanut Ruotsi 14 pistettä enemmän kuin Suomi.

1940- ja 1950-luku: Maaottelu vakiinnutti paikkansa sotien jälkeen

Seuraavan kerran Suomi ja Ruotsi kohtasivat jatkosodan jälkeen vuonna 1945 Tukholmassa. Sota oli haavoittanut monia Suomen urheilijoista ja loppujenkin harjoittelu oli jäänyt vähäiseksi. Loppupisteet kertovatkin maiden urheilijoiden erilaisesta tilanteesta. Ruotsi voitti ylivoimaisesti pisteillä 105-79. Tiivistetystä otteluohjelmasta puuttuivat 200 metriä ja estejuoksu.

Maaotteluita alettiin käydä lähes vuosittain ja tapahtuma vakiinnutti paikkansa tärkeänä urheilutapahtuma ja molempien maiden urheiluliittojen kassantäyttäjänä.

Kesti aikansa ennen kuin Suomen yleisurheilu pääsi sotaa edeltävälle tasolleen ja varsinkin tason laajuudelle. Ruotsi hallitsikin tulevia vuosia ja vuonna 1949 ottelua ei edes järjestetty tasoeron ja yleisökadon vuoksi. Vasta olympiakisojen aattona vuonna 1951 Suomi nousi edes haastamaan Ruotsia ja saman tien maaotteluvoittoon. 1940-luvun loppupuolen maaottelusankareitamme olivat muun muassa keihäsmiehet Tapio Rautavaaran johdolla, aidattujen ja ratakierroksen juoksija Bebbe Storskrubb.

Vuonna 1972 kootussa Rakkaat viholliset -ohjelmassa käydään läpi koko vuosien 1951–1958 maaotteluhistoria.

Voitokkaassa vuoden 1951 ottelussa debyyttinsä Ruotsia vastaan teki yksi tulevista pistehirmuistamme ja otteluvoittojen takuumiehistä pikajuoksija Voitto Hellsten. Tuolloin myös ensimmäisen kerran maat asettivat kolme urheilijaa joka lajiin. Aiemmin kisattiin kahdella urheilijalla.

Seuraavana vuonna ei olympialaisten vuoksi maaottelua kisattu, mutta vuonna 1953 kisattiin 700-vuotissyntymäpäiviään viettävässä Tukholmassa. Tuolloin syntyivät termit ruotsintappaja ja finndödäre, joiksi nimettiin maaottelun pistehirmut. Suomen joukkueen tähtiä olivat pikamatkoja hallinnut Hellsten, estejuoksija Olavi Rinteenpää ja maileri Denis Johansson.

Vuonna 1954 alkoi yksitoista vuotta kestänyt Suomen miesten voittoputki. Erittäin tasaisen kisan käännekohta oli aiemmin Ruotsin hallitsema 400 metrin juoksi, joka nyt päättyi suomalaisjuoksijoiden kolmoisvoittoon urakoitsija Hellstenin johdolla. Hellsten myös sinetöi koko maaotteluvoiton Suomelle pitkän viestin ankkurina. Suomi voitti täpärästi viidellä pisteellä.

Seuraavana vuonna voittajasta ei ollut epäselvyyttä. Suomi vei maaottelun 213-196. Tukholman stadionin yleisöstä melkein puolet olivat suomalaisia ja he näkivät, kuinka avauspäivän muutaman epäonnistumisen jälkeen toisena päivänä suomalaiset veivät lähes lajin kuin lajin. Voiton takaajina muun muassa kolmoisvoiton ottaneet keihäsmiehet sekä Ruotsi-otteluissa varmaksi osoittautunut seiväshyppääjä Eeles Landström.

Vuoden 1956 kesäolympialaiset kisattiin vasta loppuvuodesta Australian Melbournessa. Naapureiden välinen maaottelu antoi kuitenkin jo osviittaa siitä, ketkä voisivat olla suomalaisia olympiasankareita yleisurheilussa. Voitto Hellsten urakoi jälleen maaottelussa. Hän voitti viidestä juoksemastaan kisasta neljä. Pitkä viesti osoittautui jälleen ikimuistoiseksi, kun Suomen ankkuri Hellsten ohitti Ruotsin Alf Petterssonin aivan maaliviivalla ruotsalaisen heittäytyessä liian aikaisin (kuuntele selostus kyseisestä viestistä täältä). Melbournessa Hellstenin kaulaan ripustettiin 400 metrin juoksun pronssimitali. Hänen kansansuosiostaan kertoo paljon se, että hänet valittiin niin vuoden urheilijaksi kuin suosituimmaksi suomalaiseksi tuona vuonna.

Pituudessa käytiin kova suomalaiskamppailu, jonka voiton vei Wilhelm Porrassalmi (761cm) sentin pitemmälle hypänneenä kuin toiseksi päässyt Jorma Valkama (760cm). Valkama osoittautui olympiatasolla kovemmaksi. Melbournessä hän hyppäsi pronssille. Keskimatkan juoksuja Suomessa hallitsivat Olavit, joista Salsola voitti 800 metrin kisan SE-ajalla 1.48,3. Suomi voitti maaottelun kahdeksan pisteen erolla.

Seuraavan vuoden heinäkuussa Olavit Salsola, Salonen ja Vuorisalo alittivat Turussa 1 500 metrin maailmanennätysajan.

Olympiakolmonen Valkama oli iskussa seuraavana vuonna. Hän voitti kaikki 40 kisaansa ja vei myös Ruotsi-ottelun pituuden näytöstyyliin hypäten 40 senttiä pitemmälle kuin lähin kilpailija. Kolmoisvoiton varmistaneiden pituushyppääjien (Valkama, Lauri Koponen, Porrassalmi) lisäksi pisteitä kartuttivat 10 000 voittaja Erkki Rantala, kolmiloikkaaja Kari Rahkamo, keskimatkojen Olaveista Vuorisalo ja varma seiväshyppääjä Landström. Suomi voitti jälleen niukanoloisesti 208–201.

Tasaisuudesta ja niukasta voitosta ei ollut tietoakaan vuonna 1958, kun Suomi peittosi länsinaapurinsa hieman yllättäen peräti 55 pisteellä. Yllättävää ylivoimasta teki se, että kesän EM-kisoista vain yksi suomalaisurheilija oli yltänyt mitaliin: Eeles Landström oli taivuttanut seipäässä kultaa. Tasainen joukkue kuitenkin venyi ottelussa. Paljon pisteitä tuli keihäästä, pitkiltä juoksumatkoilta, seipäästä ja kolmiloikasta.

1950-luvun päätti Göteborgissa kisattu ottelu, joka kisattiin erikoisesti keskellä viikkoa. Edellisen vuoden tasoerosta ei enää ollut jälkeäkään, mutta silti Suomi jatkoi voittoputkeaan yhdeksän pisteen erolla Ruotsiin. Jälleen nähtiin keskimatkoilla dramatiikkaa, kun 800 metrin kisassa Olavi Vuorisalo hylättiin, koska hän oli kaatuessaan käynyt radan sisäpuolella. Yksi valtakausi tuli päätökseensä, kun Voitto Hellsten voitti viimeisen kerran Ruotsi-ottelussa. 400 metrin kisa päätyi Hellstenin seuratoverien kolmoisvoittoon, kun toisena ja kolmantena maaliin kipittivät Turun toverien Pentti Rekola ja Jussi Rintamäki. Ottelun ratkaisijaksi venyi kuulantyöntäjä Alpo Nisula, jonka voiton turvin Suomi sai riittävän etumatkan, jota Ruotsi ei enää pystynyt kuromaan umpeen.

1960-luku: Naiset ottelemaan samaan tapahtumaan

Suomen miesurheilijoiden voittoputki jatkui pitkälle 1960-luvulle ja katkesi vasta vuonna 1965. Esimerkiksi vuonna 1963 Suomi voitti 30 pisteen erolla Ruotsiin. Voiton takaajina olivat muun muassa keihäänheittäjä Olavi Varis ja kymppitonnin juoksija Taisto Teräväinen.

Suomen voittoputken katkeaminen ei kuitenkaan ollut suurin muutoksista ottelussa, sillä vihdoin samassa tapahtumassa nähtiin myös naisurheilijat. Naiset olivat otelleet vuosittain Ruotsin kanssa jo vuodesta 1951. Useana vuotena mukana oli myös Tanskan joukkue. Maaottelut oli suurimmaksi osaksi käyty pienillä paikkakunnilla ja stadioneilla. Vuonna 1964 naisten maajoukkueet urheilivat Helsingin olympiastadionilla, mutta eivät vielä tasavertaisina miesten kanssa. Vasta 20 vuotta myöhemmin vuonna 1984 myös naisten maaottelussa nähtiin kummankin maan urheilijoita kaksi per laji.

Ruotsi hallitsi naisten maaottelua alkuvuosikymmeninä, sillä ennen vuotta 1964 käydyistä 13 ottelusta Suomi oli voittanut vain yhden eli vuoden 1963 ottelun. Seuraavan kerran Suomen voittoa päästäisiin juhlimaan vasta vuonna 1972 Helsingissä.

Ensimmäisen yhdessä miesten kanssa kisatun ottelun suomalaisia huippuhetkiä olivat Sirkka Norrlundin voitto SE-ajalla 80-metrin aitajuoksussa sekä pikaviesti, jossa Suomi ensimmäisen kerran päihitti Ruotsin. Joukkueen (Tuovi Vahtera, Brita Johansson, Helena Turpeinen, Maija Koivusaari) aika oli uusi Suomen ennätys 47,8. Vahtera tunnettiin myös oivana keihäänheittäjänä ja Johansson paremmin pituushyppääjänä.

Seuraavina vuosina Ruotsi pysyi Suomea kymmenestä viiteen pistettä edellä vuodesta toiseen. Ruotsi hallitsi juoksuradalla ja Suomi pisti kampoihin kenttälajeissa. Kun vuonna 1969 mukaan otettiin kolme juoksulajia lisää (100 metrin aidat, 1500m juoksu ja pitkä viesti), ropisivat lisäpisteet Ruotsille.

Miesten puolella voittoputken katkeamisen myötä Ruotsi voitti kolmena vuotena peräkkäin. 1970-lukua lähestyttiin tasaisesti molempien voittaessa maaotteluita.

Vuonna 1969 Suomi lähti ennakkosuosikkina miesten otteluun, mutta voitto lipsui Ruotsiin. Lasse Virén nappasi tuolloin ensimmäisen voittonsa Ruotsi-ottelussa, kun hän juoksi 5 000 metrillä ennen muita maaliin. Vuonna 2014 Virén nimesi sen Helsingin Sanomien haastattelussa mieluisimmaksi urheilumuistokseen.

1970-luku: Suomi dominoi niin miesten kuin naistenkin maaottelua

Vuoden 1969 yllättystappion jälkeen koko Suomen urheilujärjestelmää uudistettiin ja urheilijat saivat enemmän rahaa harjoitteluunsa. Maaotteluissa kuppi kallistuikin Suomelle. Miehet voittivat kaikki Ruotsi-ottelunsa ja naisetkin voiton syrjään päästyään vuonna 1972 hävisivät seuraavan kerran vasta 1980-luvulla.

Osittain urheilijoiden harjoittelun rahoittamisen taustalla olivat Ruotsi-ottelut, joiden lipputulot täyttivät molempien maiden urheiluliittojen kassat. Vuonna 1970 Helsingin Olympiastadionin katsomossa kävi kahtena maaottelupäivänä yhteensä melkein satatuhatta maksanutta katsojaa. Katsojat saivat ainakin miesten ottelulta sitä mitä tulivat hakemaan. Suomi voitti hurjalla 45 pisteen erolla Ruotsiin.Tuloksellisena huippuna Pauli Nevala lennätti hirmuisen keihäskaaren 92.64 metriä.

Naisten taistossa Ruotsi oli selkeästi parempi pistein 82–53. Naisten maajoukkueessa oli kuitenkin käynnissä nuorten lupaavien kykyjen esiinmarssi, joten parempaa oli luvassa.

Noista nuorista naisista yhdestä tuli jo seuraavan vuoden maaottelussa voittaja ja urakoija. Mona-Lisa Pursiainen voitti vuonna 1971 maaottelun pisimmän sprinttimatkan eli 400 metriä. Lisäksi hän osallistui 100 ja 200 metrin kisoihin sekä molempiin viesteihin. Myöhemmin Strandvallina tunnetusta pikajuoksijasta tulisi todellinen maaottelusankari. Hän starttasi Ruotsia vastaan yhteensä 43 kertaa vuosina 1966–1978.

Kuten jo mainittua, vuodesta 1972 lähtien molemmat maaottelut olivat yhtä Suomen juhlaa. Naiset onnistuivat nostamaan tasoaan lähes kaikissa lajeissa. Vuonna 1972 maaottelun toisena päivänä Ruotsi ei voittanut yhtään lajia naisten maaottelussa. Strandvall (aiemmin Pursiainen) siirtyi pelkästään lyhyimmille sprinttimatkoille ja voitti molemmat. Pirjo Wilmi voitti ratakierroksen. Tason leveyttä riitti varsinkin juoksumatkoilla.

Miesten puolella Suomi oli musertavan ylivoimainen. Voittomarginaali Ruotsiin suurin siihen asti: 63 pistettä. Niin kuin niin usein, myös tuona vuonna sykähdyttävin hetki nähtiin 800 metrin juoksussa, jossa Pekka Vasala juoksi Euroopan ennätyksen 1.44,5. Myös toinen tulevien Münchenin olympiakisojen suomalaisista juoksusankareista väläytti vauhtiaan. Lasse Virén juoksi voitti 5 000 metrin kisan ajalla 13.32,0.

koko vuosikymmen seurasi tuona vuonna osoitettua tietä. Suomi juoksi, hyppäsi ja heitti voitosta voittoon.

1980-luku: Puntit tasoittuvat

1980-luvun alkupuolisko oli Suomen miesten ja Ruotsin naisten valtakautta. Suomen miehet olivat ajoittain todella ylivoimaisia ja voittomarginaalit olivat useita kymmeniä pisteitä. Naisten puolella Ruotsi voitti tasaiseti joka maaottelun vuoteen 1987 saakka. Yksittäiset maaottelut olivat välillä tiukkojakin, kuten vuoden 1982 ottelu, jonka Suomi hävisi vain yhdellä pisteellä. Suomen suurin tähti oli Tiina Lillak, joka hallitsi keihäspaikalla koko vuosikymmenen.

Erikoista 1980-luvun maaotteluissa oli ehdottomasti miehen keihäänheiton valtikan siirtyminen Ruotsiin. Ensin Kenth Eldebrink ja sittemmin Dag Wennlund sekä viimeisenä Peter Borglund varmistivat keihäspisteet sinikeltaisille Vuosina 1983–1989. Vain 1988 Tapio Korjus oli tuonut voiton Suomeen.

Vuonna 1985 naistenkin maajoukkue alkoi löytämään parempaa tasoa. Yksi osoitus tästä oli Päivi Tikkanen, joka otti keskimatkoilla tuplavoiton ja 14 pistettä Suomeen. Silti kesti vielä kaksi vuotta ennen kuin Suomi nousi maaotteluvoittoon.

Naiset voittivat Ruotsin vihdoin vuonna 1987 Tukholmassa. Voiton takasi tason leveys. Taso olikin parantunu ja vuonna 1988 myös pikamatkoilla nähtiin suomalainen pistehirmu, kun nuori Sisko Hanhijoki voitti peräti kolme matkaa ylivoimaisesti. Kovakuntoisten sprinttereiden rooli korostuu maaottelussa, sillä pikamatkojen menijöille on tarjolla useita lajeja ja paljon pisteitä napattavaksi. Myös pituushyppypaikalla nähtiin suomalaista ylivoimaa, kun Ringa Ropo hyppäsi puoli metriä pidemmälle kuin muut.

Seuraavan kerran Suomen naiset hävisivät Ruotsille vasta vuonna 2000.

Vuosikymmenestä toiseen miesten keskimatkoista muodostui kiihkeä taistelu. Skandaaleilta ja hylkäyksiltä ei vältytty 1980-luvullakaan. Vuonna 1987 800 metrin kisan ensimmäisenä maaliin juossut Ari Suhonen hylättiin tönimisen vuoksi. Kaksi vuotta myöhemmin Mika Maaskola työnnettiin ulos radalta. Hän voitti kisan, mutta hylkäys odotti. Vastaprotestin ansiosta Suomen kolmoisvoitto lopulta piti.

Vaikka 1980-luvulla valtasuhteet tasoittuivat, vei Suomen miesten joukkue silti seitsemän vuosikymmenen maaottelusta.

1990-luku: Ylivoimaisten naisten aikakausi

Kun kaikki hylättiin

Keskimatkojen 1 500 ja 800 metrin juoksut ovat perinteisesti maaotteluissa hyvin kiihkeitä. Yksi erikoisimmista Ruotsi-ottelun tapahtumista sattui vuonna 1992, jolloin koko 1 500 metrin kisa hylättiin epäpuhtaana. Juoksun alussa suomalaiset tyytyivät kyttäilemään, kun Ruotsi piti melko hidasta vauhtia yllä. Yritykset murtautua sinikeltaisen muurin takaa tyssäsivät kovaan töniskelyyn. Myöhemmin koko juoksu hylättiin, mikä lienee omanlaisensa ennätys. Päätöksestä joutuivat kärsimään myös ne juoksijat, jotka eivät ottaneet töniskelyyn osaa.

Suomi ja Ruotsi jatkoivat 1990-luvulla siitä, mihin 1980-luvun lopulla jäivät.

Ylivoimaisten naisten puolella yksi joukkueen kantava voima lopetti maaottelu-uransa vuonna 1990. 400 metrin sileän ja aitojen taituri Tuija Helander oli kisannut vuosina 1977–1990 maaottelussa 19 kertaa. Jo 1980-luvulla pisteitä kahmineet Sisko Hanhijoki ja Päivi Tikkanen jatkoivat voitosta voittoon myös 1990-luvulla. Vuosina 1991, 1992 ja 1993 ylivoima oli niin suuri, että Ruotsi taipui noin 50 pisteellä.

Vuonna 1994 tilanne yhtäkkiä tasoittui ja piste-ero lopputilanteessa oli vain neljä pistettä Suomen hyväksi.

Miesten puolella Suomi vei vuoden 1990 ottelun, mutta Ruotsi selvänoloisesti neljä seuraavaa. Suomen suuria olivat muun muassa keihäänheittäjä Seppo Räty, juoksija Ari Suhonen ja aitajuoksija Antti Haapakoski.

Yleisömäärät laskivat nopeasti 1990-luvun alussa, eikä maaottelu tuntunut enää kiinnostavan.

Vuonna 1995 maaottelu juhli 70-vuotisjuhlavuottaan ja koko tapahtumasta luotiin spektaakkelimaisempaa. Siinä ilmeisesti onnistuttiin, sillä Helsingin stadionin kävijämäärä nousi ja tunnelma kiinnosti varsinkin nuorempaa yleisöä.

Suomen miehet aloittivat ottelun raskaasti Ruotsin ottaessa kolmoisvoiton avauslajissa eli 400 metrin aidoissa. Pikkuhiljaa suomalaisetkin heräsivät ja kurottivat pistekarkulaisen kiinni 5 000 metrin kolmoisvoitolla. Suomalaiset tulivat maaliin järjestyksessä Risto Ulmala, Santtu Mäkinen, Jyrki Ojennus. Myös kuulantyönnössä päädyttiin Suomen kolmoisvoittoon Mika Halvarin johdolla. Markus Koistinen työnsi toiseksi ja Arsi Harju kolmanneksi.

Päivän päätteeksi Suomi johti jo selvänlaisesti 118–77.

Naisten ensimmäinen päivä sujui hurjasta sateesta huolimatta iloisissa tunnelmissa, kun jo ensimmäinen laji päättyi yllättäen Suomen pistevoittoon. Aidattu ratakierros yllätysvoittoon juoksi Petra Stenman ennätyksellään. Myös sileän 400 metrin pisteet jäivät Suomeen, kun Heidi Suomi ja Aila Haikkonen ottivat kaksoisvoiton Haikkosen viimeisessä maaottelussa. Kiireisin päivä oli Suomen Kaisa Gustafssonille, joka kisasi samanaikaisesti kolmiloikassa (toinen) ja korkeushypyssä (kolmas). Suomalaiset kolmoisvoitot nähtiin kuulakehässä ja keihäspaikalla. Kun myös muissa lajeissa suomalaiset venyivät, oli johto päivän päätteeksi jo 26 pistettä.

Myös epäonnea nähtiin, kun ensimmäisessä aikuisten maaottelussaan ollut 15-vuotias Johanna Manninen otti kaksi vilppilähtöä 100 metrin kisassa ja hän joutui katsomaan sivusta Sanna Hernesniemen voittoa. Myöhemmin Manninen hallitsi pikamatkoja Suomessa ja kahmi maaottelupisteitä 100, 200 ja jopa 400 metrillä.

Toinen kilpailupäivä alkoi huonon tuurin saattelemana, kun voimakas tuuli kaatoi moukarihäkin ja moukari- ja kiekkokisat jouduttiin siirtämään Eläintarhan kentälle. Toisena päivänä auringonpaisteessa sama vauhti jatkui. Päivän kohokohdat tulivat naisten ottelun puolelta: 5 000 metrin kolmoisvoitto, kuulan kolmoisvoitto, pituuden kaksoisvoitto ja naisten pitkä viesti, jonka Suomi voitti ylivoimaisesti kruunasivat tapahtuman. Suomi voitti yllättäen miesten ottelun pistein 213–196 ja odotetusti naisten ottelun pistein 196–146. Samaan aikaan kisattavat tyttöjen ja poikien ottelut päättyivät myös Suomen voittoihin.

Myös ylimääräiset kävelymaaottelut vei Suomi mestarikävelijöiden Sari Essayahin ja Valentin Konosen johdolla.

Suomen naiset jatkoivat hallintaansa läpi koko 1990-luvun. Miesten puolella oli tasaisempaa 1996–1999 voittojen mennessä tasan naapureiden kesken.

2000-luku: Uusi vuosituhat kääntää voimasuhteet

2000-luvulla naisten maaottelu kääntyi päälaelleen. Suomen voittoputken katkettua Ruotsi piti tiukasti valtikkaa hallussaan. Ruotsi voitti 12 kertaa peräkkäin alkaen vuodesta 2000. Selvänä syynä tähän oli ruotsalaisten naisurheilijoiden rynnistys maailman parhaiden joukkoon. Erityisesti muistetaan Kallurin siskokset pika-aidoissa, korkeushyppääjät Kajsa Bergqvistin johdolla sekä itseoikeutetusti 2000-luvun seitsenottelun suurin tähti Carolina Klüft.

Usean lajin osaajana Klüft urakoi Suomea vastaan. Esimerkiksi vuonna 2004 hän kisasi seitsemässä lajissa, joista hän voitti kolme (pituus, korkeus ja pikaviesti) ja sijoittui toiseksi kolmiloikassa ja 200 metrillä. Kolmiloikassakin voitto oli lähellä, sillä kahden vuoden takainen EM-kisojen hopeamitalisti Heli Koivula-Kruger ohitti Klüftin niukasti vasta viimeisellä kierroksella.

Klüftin innoittama Ruotsi voitti peräti 50 pisteellä. Urheiluruutu haki syytä urheilijoiden asenteesta. Kun ruotsalaiset pitivät kentällä hauskaa ja iloitsivat, kilpailivat suomalaiset hampaat irvessä ja kyyneleet silmissä.

Urheiluselostajan muistoja

Vuonna 2003 miesten maaottelu ratkaistiin viimeisessä lajissa eli 1 500 metrin juoksussa. Valmentajat juonivat pitkään ja päättivät laittaa radalle enemmän 800 metrin juoksijana tunnetun Juha Kukkamon, jonka tilastoaika pitemmällä matkalla ei ollut mitenkään mairitteleva. Kun lähtölista julkaistiin, soitettiin urheiluliitosta kestävyysjuoksun lajipäällikkö Tommy Ekblomille, että Kukkamon tilalta radalle on pantava Jukka Keskisalo. Keskisalo oli hetkeä aiemmin voittanut estejuoksun, joten valmentajat eivät halunneet väsynyttä juoksijaa radalle. Urheiluliitossa oltiin sitä mieltä, että Keskisalo kestää mitä vaan. Ekblom ja kumppanit pitivät päänsä ja lähtöviivalle ilmestyi Kukkamo, mutta valmistelivat jo auton lähtövalmiuteen, jotta voivat pahimman sattuessa poistua vähin äänin paikalta. Ennakkoon kovat ruotsalaiset tekivät kisasta taktiikkajuoksun ja lönköttelivät alun. Voitto ratkottiin siis loppukirissä, jossa lyhyemmillä matkoilla viihtyvä Kukkamo oli yllättäen paras. Lajivoiton myötä Suomi voitti koko maaottelun pistein 205-203.
-Urheiluselostaja Jarmo Lehtinen


Miesten puolella Suomi puolusti edellisen vuoden voittoaan, mutta ei voinut mitään ruotsalaisten paremmuudelle. Varsinkin juoksumatkoilla tasoero oli hurja. Niillä Ruotsi otti jopa neljä kolmoisvoittoa. Suomellakin oli onnistujansa, kuten seuraavan vuoden Helsingin MM-kisojen pronssimitalisti Tommi Evilä, joka hyppäsi reiluun voittoon vastatuulessa maailmanluokan tuloksella 815, keihäsmiehet, jotka Esko Mikkolan johdolla ottivat kolmoisvoiton, kaksoivoittoon ehtineet 400 metrin aitajuoksijat Ari-Pekka Lattu ja Jussi Heikkilä sekä seiväshyppääjä Matti Mononen.

Ruotsi-ottelun tunnelma sytytti Evilän myös seuraavana vuonna, jolloin MM-mitalin jälkitunnelmissa hän hyppäsi Suomen ennätyksen 819. Edellisvuoden selkeä tappio oli saanut miehet taistelemaan maaotteluvoitosta tosissaan. Avauspäivänä moukarimiehet (Olli-Pekka Karjalainen, David Soderberg ja Jarkko Paljakka) aloittivat ottelun lupaavasti kolmoisvoitolla. Kolmoisvoittoja tuli kahden päivän ottelussa myös 400 metrin aidoista ja keihäässä. Kaksoisvoitot tuli kuulasta ja 100 metrin kisassa. Näiden tulosten turvin Suomi voitti 212–197.


Naisten puolella tutut ruotsalaiset ahmivat pisteitä oikein urakalla. Jenny ja Susanna Kallur pikamatkoilla ja pika-aidoissa loukkaantunut Carolina Klüft melkeinpä lajissa kuin lajissa. Suomalaiset ottivat keihäässä kolmoisvoiton Paula Tarvaisen johdolla, samoin 800 metrillä Mari Järvenpää etunenässä. Muita voittoja napsivat kymppitonnin juoksija Annemari Sandell-Hyvärinen ja neljännesmaileri Kirsi Mykkänen. Ruotsin kova taso näkyi kautta linjan ja erityisesti loppupisteissä. Ruotsi voitti maaottelun pistein 230–179.

Sama tahti jatkui aina vuoteen 2012, jolloin Suomen naiset voittivat vihdoin Ruotsin. Miesten puolella Suomi voitti vuosina 2006–2008 ja jälleen 2010–2011.

Artikkelia varten on käytetty lähteenä Matti Hannuksen ja Esa Laitisen Maailman paras maaottelu – Suomi–Ruotsi 75 vuotta (Lahti, 2000) -teosta sekä haastateltu urheiluselostaja Jarmo Lehtistä.

Tämä artikkeli liittyy Ruotsi-ottelun 90-vuotispäivän kunniaksi Areenassa julkaistuun ottelupakettiin.

  • Outsider Etelänavalla – Korkki ja Lipponen Sumulaakson sankareina

    Kalle Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen Etelänavalla

    Sumulaakson sankarit vie Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen etelään – kauas etelään, aina Etelämantereelle saakka. Kaksitoistaosainen jännityskertomus toteutettiin radiodraamana 17 vuotta valmistumisensa jälkeen. Nyt kuulemme sen ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneen vuoteen, sillä kuunnelmaa ei ole uusittu sitten ensilähetysten.

  • Rikostarinoita Suomesta -sarjan rikoksille yhteistä oli vain se, että ne olivat tosia

    Rikostarinoita Suomesta -sarja esitteli kotimaan rikoksia

    Rikostarinoita Suomesta -sarja on rikosaiheinen dokumenttisarja, jota esitettiin Yleisradiossa 2001–2009. Sarjan tarinat perustuvat todellisuudessa tehtyihin rikoksiin. Artikkelissa on myös sarjan tuottajan Markku Kaireksen haastattelu, jossa hän kertoo sarjan syntytaustoista. Tähän artikkeliin on koottu muutamia 30-osaisen sarjan jaksoja.

  • Harjunpää setvii rikoksia neljässä radiodekkarissa

    Harjunpää tutkii kiusantekoa ja kotirauhan häirintää

    Auervaaroja, hylättyjä nuoria ja rakkauden lakeja. Rikoskonstaapeli Harjunpää tutkii kiusantekoa ja kotirauhan häirintää. Lisäksi Harjunpää ja työpari Onerva päätyvät keskelle ennakkoluulojen ja vihan lataamaa ilmapiiriä setviessään romanien vanhoja kaunoja. Radiodekkarit pohjautuvat Matti Yrjänä Joensuun samannimisiin romaaneihin, joista kuunnelmasovitukset on dramatisoinut Timo Kanerva ja ohjauksesta vastaa Rauni Ranta. Harjunpäätä esittää Petteri Sallinen ja Onervaa Elli Castrén.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Näin avaat oven oikein

Joka kolmas suomalainen avaa oven väärin, vaikka oikea tapa on helppo oppia. Hepskukkuun Kesken kaiken -sarja näyttää, kuinka ovi avataan asianmukaisesti.

Lue lisää:

Toivotut: Rosvoja ja poliiseja -paketissa mm. Raid, Kiimaiset poliisit ja Harjunpää-sarjoja

Kotimaisia rikossarjoja rangaistukseksi Suomen kansalle liiasta nordic noirin palvonnasta!

Syyskuun Toivotut-pakettiin Yle Areenaan on etsitty kissojen, koirien ja vasikoiden avulla suomalaisia rikossarjoja ja -ohjelmia. Rikostarinat kiehtovat ihmismieltä kaikissa muodoissaan. Herääkö meissä jokaisessa poliisi ja rikostutkija? Rikollinen? Vai vetävätkö rikoksen herättämät tunteet rikostarinoiden äärelle? Omia tunteitaan voi tarkastella katsomalla Rosvoja ja poliiseja -paketissa mm. Raidia, Kiimaisia poliiseja, Harjunpäitä ja Rikostarinoita Suomesta.

  • Kirkan tie teini-idolista aikuisrockariksi

    Läpimurto vuonna 1967 ja laulamista seuraavat 40 vuotta.

    Kirill "Kirka" Babitzin (1950–2007) teki läpimurtonsa vuonna 1967 ja jatkoi laulamista seuraavat 40 vuotta. "Mulla oli se raaka ja aika rankka tapa laulaa. Kun mä tulin lavalle, se oli sellanen pyörremyrsky", hän kuvaa taiteensa ydintä

  • Kirka esitti ensimmäistä kertaa Daa-da daa-dan

    Q ja tähdet -jakso esitettiin tv:ssä vuonna 1992.

    Q ja tähdet -sarjan avausjakson vieraaksi saapui suosikkilaulaja Kirka Babitzin. Laulaja esitti ohjelmassa ensimmäistä kertaa veljensä Sammyn hittikappaleen Daa-da daa-dan, seesteisellä sovituksella.

  • Miten minusta tuli minä, Vexi Salmi

    Suositun radio-ohjelman vieraana Vexi Salmi

    Epämusikaalinen iskelmäsanoittaja Veikko ”Vexi” Salmi nousi 1960-luvulla julkisuuteen Irwin Goodmanin taustahahmona.

  • Vexi Salmi – lättähattu, iskelmäntekijä ja taiteen ystävä

    Salmi muistetaan ennen kaikkea Irwin Goodmanin aisaparina.

    Vexi Salmi muistetaan ennen kaikkea Irwin Goodmanin aisaparina ja tuhansien iskelmätekstien kirjoittajana. Entinen katusälli on sittemmin tultu tuntemaan myös nykytaiteen keräilijänä. Punaisessa langassa hän muistelee, kuinka etsi suuria totuuksia päällään seisoen ja itämaisia uskontoja tutkien.

  • Irwinin laulut olivat "elämän totuuksia"

    Goodman määrittelee "irwinismin" vapaudeksi.

    Vuonna 1972 tehdyllä haastattelunauhalla Irwin Goodman määrittelee "irwinismin" vapaudeksi, jossa työ ja harrastus ovat sama asia. Kansantaiteilija kiistää pyrkivänsä vaikuttamaan lauluillaan: ne ovat faktoja, "totuuksia".

  • Cicciolina vilautti eduskunnalle

    Italialainen pornotähti-kansanedustaja vierailulla 1988.

    Italialainen pornotähti ja kansanedustaja Ilona Staller alias Cicciolina vieraili Suomessa syksyllä 1988. Hän kävi pehmoleluineen myös eduskunnassa tervehtien kollegoitaan protokollaan kuulumattomalla rinnanvilautuksella.

  • Kalle Kinnunen: Kiimaa vailla häpeää - 40 vuotta Cicciolinaa

    Cicciolinan tarina pornosta populismiin ja politiikkaan.

    Onko Cicciolina karikatyyri, seksiobjekti vai feministinen sankari? Parlamentissakin vaikuttanut pornotähti on rakkauden populisti, jonka 1980-luvun Italia tarvitsi. Somekohujen aikana Cicciolina on sekä kasarin muinaisjäänne että yhä ajankohtainen skandaalien sankaritar, kirjoittaa leffakriitikko Kalle Kinnunen.

  • Rikostarinoita Suomesta -sarjan rikoksille yhteistä oli vain se, että ne olivat tosia

    Rikostarinoita Suomesta -sarja esitteli kotimaan rikoksia

    Rikostarinoita Suomesta -sarja on rikosaiheinen dokumenttisarja, jota esitettiin Yleisradiossa 2001–2009. Sarjan tarinat perustuvat todellisuudessa tehtyihin rikoksiin. Artikkelissa on myös sarjan tuottajan Markku Kaireksen haastattelu, jossa hän kertoo sarjan syntytaustoista. Tähän artikkeliin on koottu muutamia 30-osaisen sarjan jaksoja.

  • Ministerin murhasta uunisurmaan – suomalaisia rikostarinoita historiasta

    Rikostarinoita historiasta -sarja

    Kuusiosaista Rikostarinoita historiasta –sarjaa esitettiin TV2:ssa vuonna 2008. Sarjassa käsiteltiin rikostapauksia, joilla on ollut laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Monia sarjassa esitettyjä rikoksia on käsitelty kirjallisuudessa, akateemisissa opinnäytetöissä ja lisäksi ne ovat antaneet aiheita useille tv-ohjelmille.

  • Ei vanhene koskaan -sarjassa esiteltiin kansakuntaa vavisuttavia rikoksia

    Åke Lindmanin juontama sarja vuodelta 1997.

    Ei vanhene koskaan -sarjassa käsitellään suomalaisia henki- ja seksuaalirikoksia 1930-luvulta aina 1960-luvulle saakka. Suurin osa tapauksista on jäänyt selvittämättä. Sarjaa esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Sen juonsi Åke Lindman. Artikkelissa on kuvia, jotka saattavat järkyttää.

  • Kotimaisia rikossarjoja rangaistukseksi Suomen kansalle liiasta nordic noirin palvonnasta!

    Toivotut-paketissa Areenassa mm. Raid ja Kiimaiset poliisit

    Syyskuun Toivotut-pakettiin Yle Areenaan on etsitty kissojen, koirien ja vasikoiden avulla suomalaisia rikossarjoja ja -ohjelmia. Rikostarinat kiehtovat ihmismieltä kaikissa muodoissaan. Herääkö meissä jokaisessa poliisi ja rikostutkija? Rikollinen? Vai vetävätkö rikoksen herättämät tunteet rikostarinoiden äärelle? Omia tunteitaan voi tarkastella katsomalla Rosvoja ja poliiseja -paketissa mm. Raidia, Kiimaisia poliiseja, Harjunpäitä ja Rikostarinoita Suomesta.

  • Harjunpää setvii rikoksia myös neljässä radiodekkarissa

    Harjunpää tutkii kiusantekoa ja kotirauhan häirintää

    Auervaaroja, hylättyjä nuoria ja rakkauden lakeja. Rikoskonstaapeli Harjunpää tutkii kiusantekoa ja kotirauhan häirintää. Lisäksi Harjunpää ja työpari Onerva päätyvät keskelle ennakkoluulojen ja vihan lataamaa ilmapiiriä setviessään romanien vanhoja kaunoja. Radiodekkarit pohjautuvat Matti Yrjänä Joensuun samannimisiin romaaneihin, joista kuunnelmasovitukset on dramatisoinut Timo Kanerva ja ohjauksesta vastaa Rauni Ranta. Harjunpäätä esittää Petteri Sallinen ja Onervaa Elli Castrén.

  • Knalli ja sateenvarjo ovat palanneet!

    Knalli ja sateenvarjo -jaksoja kuunneltavissa Areenassa

    Rakastettu Knalli ja sateenvarjo palaa Yle Areenaan kymmenen jakson vuosivauhdilla. Areenaan julkaistavat jaksot valitaan suosituimpien joukosta, kuunnellen aiempia yleisöäänestyksiä ja Knalli ja sateenvarjo -faneja.

  • Ikkunoita ihmismieleen - syksyä juhlistetaan palkituilla radiodraamoilla

    Palkittuja radiodraamoja syyskuun alkuun

    Syksyn alkajaisiksi Areenaan julkaistaan viisitoista Sokeain kuunnelmapalkinnolla palkittua radiodraamaa vuosilta 1978-2006. Tarinoiden skaala liikkuu viime vuosisadan alun Pohjanmaalta 1950-luvun Intiaan, huumevieroitusklinikalta koulukiusatun nahkoihin, lapsensa kehityksestä huolestuneiden vanhempien arkeen ja vaimoaan hautaavan miehen huoliin.

  • Outsider Etelänavalla – Korkki ja Lipponen Sumulaakson sankareina

    Kalle Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen Etelänavalla

    Sumulaakson sankarit vie Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen etelään – kauas etelään, aina Etelämantereelle saakka. Kaksitoistaosainen jännityskertomus toteutettiin radiodraamana 17 vuotta valmistumisensa jälkeen. Nyt kuulemme sen ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneen vuoteen, sillä kuunnelmaa ei ole uusittu sitten ensilähetysten.

  • Kun Kalle-Kustaa Korkki Pekka Lipposen Santo Utopiaan lähetti

    Legendaarinen kuunnelma jäi Haapakosken viimeiseksi

    Jännityskuunnelmasarja Öljyä ja aivopesua kuultiin radioaalloilla ensimmäisen kerran keväällä 1961. Tarinan päähenkilöitä ei tarvinnut kuulijoille esitellä, sillä heidät – Kalle-Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen – kyllä tunnettiin. Huippusuosittu sarja jäi kirjoittajansa Aarne Haapakosken viimeiseksi. Elävä arkisto esittää kuunnelman kokonaisuudessaan.

  • Viuluviikari-ilmiö innoitti tv-katsojatkin musiikin maailmaan

    Géza Szilvayn metodi nousi ilmiöksi

    Opetusohjelmiemme kirkkaimpia klassikoita on Géza Szilvayn Viuluviikarit, missä katsoja sai aitiopaikalta seurata lasten ja nuorten etenemistä "musiikkimaassa". Ohjelmaa tehtiin kahdessa vaiheessa, vuosina 1979 ja 1986. Jälkimmäinen osuus on katsottavissa kokonaisuudessaan Areenassa.

  • Köyhiä ja rikkaita

    Miljardien talouspolitiikkaa yksinkertaisesti selitettynä.

    Timo-Erkki Heino vääntää miljardien talouspolitiikan rautalangan muotoon. Dokumentissa vuonna 1997 tulevaisuuden visiostaan kertoo yhdysvaltalainen Paul Krugman, talouden nobelisti 2008.

  • Isännät vai isäntien varjot

    Dokumentti kertoo siitä, kenellä oli valta Suomen talouselämässä keväällä 1991. Suuri lama oli vain muutaman kuukauden päässä, mutta siitä ohjelma ja kaikki sen haastateltavat tuntuvat olevan täysin tietämättömiä.

  • Lisää rahaa Suomen rikkaille

    Tuloerot ovat kasvaneet, kun rikkaat rikastuvat.

    Tuloerot ovat kasvaneet, kun rikkaat rikastuvat. Rikkaat rikastuvat, koska veropolitiikka on suosinut rikkaita. Miksi näin on käynyt? Vastaamassa on mm. valtiovarainministeri Jyrki Katainen Timo-Erkki Heinon toimittamassa ohjelmassa.

  • Työt, tulot ja optiot

    Optiot tekivät sadoista suomalaisista miljonäärejä.

    Vuosituhannen vaihde oli Suomessa ainutlaatuista aikaa. Maahan tuli satoja uusia miljonäärejä. Rikastuminen johtui optiomiljoonista.

  • Suomenhevonen kasvaa ja jalostuu

    Suomenhevosen kantakirja perustettiin vuonna 1907.

    Suomenhevosen kantakirja perustettiin vuonna 1907. Sittemmin suomenhevoselle on vakiintunut neljä eri jalostussuuntaa: juoksija, työhevonen, ratsu ja pienhevonen. Kuitenkin yksi ja sama hevonen voi olla sekä nopea juoksija että sitkeä työhevonen.

  • Hevosella pääsee ja rahaakin saa, kunhan lyö vetoa

    Dokumentti vuodelta 1969 taustoittaa suomenhevosen historiaa ja sen jalostusta ainutlaatuiseksi eläimeksi Suomen oloihin. Ohjelma esittelee myös kovin yksityiskohtaisesti ravivedonlyöntiä ja äityy välillä valistuksesta jopa suoranaiseksi totalisaattoripelin markkinoinniksi.

  • Ruunan kesäpäivä

    Tunnelmia hevosten ja lasten kesälomalta Eräjärveltä.

    Tunnelmallisessa filmissä seurataan Askel-nimisen suomenhevosen kesäpäivää Eräjärvellä Pirkanmaalla vuonna 1977. Päivään mahtuu nautiskelun lisäksi ratsastustunteja ja lasten kyyditystä. Lopuksi kirmataan uimaan. Ohjelma etenee Askel-hevosen mietteiden siivittämänä.

  • Kotikontujen filmattu historia kiinnostaa

    Areenasta löytyy paljon vanhaa aineistoa ympäri Suomea.

    Oman asuinseudun historia kiinnostaa monia meistä. Tämän totesimme, kun kävimme esittelemässä Ylen arkistoaineistoja Espoossa Tapiolan kirjastossa. Koolle kerääntyi yli sata kiinnostunutta katsomaan vanhoja filmejä ja tunnistamaan niistä tuttuja kotipaikkoja. Tapahtuman innoittamina kokosimme Areenaan paketillisen entisaikojen Tapiolaa kuvaavaa aineistoa.

  • Hector ja Freeman tarjosivat Tuubin täydeltä kasarirockia

    1980-luvun alun rocksarja oli aikanaan lajinsa ainoa Ylessä.

    Syksyllä 1979 käynnistynyt Tuubi oli alkuvaiheissaan Ylen ainoa rockpainoitteinen tv-sarja. Ensimmäisinä vuosina sitä juonsivat Heikki "Hector" Harma ja Leo "Freeman" Friman. Tuubi tallensi mm. Kauko Röyhkän, Hassisen Koneen, Jimi Suménin ja Tommi Läntisen varhaiset esiintymiset.

  • Kotikadun kolmannen kauden suurin mysteeri löytyy ullakolta

    Neljäs kausi tulee katsottavaksi lokakuussa.

    Kotikadun kolme ensimmäistä kautta ovat nyt katsottavissa Areenassa. Jokainen kausi on katsottavissa kuusi kuukautta, joten vielä on aikaa aloittaa koko sarja alusta. Ensimmäinen kausi on katseltavissa 25.7. saakka. Vuosina 1997–1998 nähty kolmas kausi saapui juuri juhannuksen kynnyksellä katsottavaksi. Toinen kausi pättyi jaksoon, jossa tanssittiin Jannen ja Pirkon häitä.

  • Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Suomalaisuuden ilmentymiä eri vuosikymmenten ohjelmissa

    Vuosikymmenet mediassa

    Lähde kanssamme katsomaan ja kuulemaan, mitä Suomesta on taltioitu ja millaisena suomalaisuus on näyttäytynyt eri vuosikymmenten ohjelmissa. Vanhimmat filmit ovat yli sadan vuoden takaa, jolloin suomalaisuus sykki, mutta itsenäinen Suomi oli vielä syntymässä. Tuoreimmat ohjelmat ovat juuri valmistumassa.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Pikku Kakkosen pikku historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Kultahippuja korville - radiodraaman arkistot aukeavat

    Yle avaa tuhansia tunteja radiodraamaa Areenaan

    Radion kuunnelmatuotanto sai alkunsa Yleisradion syntyvuonna 1926. Ensimmäinen kuunnelma lähetettiin viidentenä toimintapäivänä. Kuuluttajaksi taloon tullut Markus Rautio loi Radioteatterin kokeilemalla näyttelijöiden kanssa, miten mikrofoni reagoi eri tilanteissa.

  • Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.