Hyppää pääsisältöön

Tönimistä ja pisterohmuja – yleisurheilun Ruotsi-ottelun tarina

Miesten 400 metrin Ruotsi-ottelujuoksu Olympiastadionilla 1960-luvulla
Miesten 400 metrin Ruotsi-ottelujuoksu Olympiastadionilla 1960-luvulla Miesten 400 metrin Ruotsi-ottelujuoksu Olympiastadionilla 1960-luvulla Kuva: Kalle Kultala Yleisurheilun Suomi–Ruotsi-maaottelu,Yle Elävä arkisto

Suomen ja Ruotsin yleisurheilumaaotteluiden historia alkoi jo vuonna 1925 Helsingin Eläintarhan kentällä. Maiden kohtaamisesta on muodostunut joka syksyinen urheilutapaus, jonka veroista ei mistään muualta löydy. Elävän arkiston koosteeseen on nidottu maaottelun historiaa ja mehukkaimpia tapauksia vuosikymmenten varrelta.

Ruotsi-ottelun vuosikymmenet:

Virallinen ehdotus maaottelusta Ruotsin ja Suomen välillä vuonna 1925 tuli Ruotsin yleisurheiluliitolta. Samalla sovittiin kahden vuoden päähän seuraava ottelu. Kuitenkin jo vuonna 1915 oli urheilun monitoimimies Tahko Pihkala ehdottanut maaottelusta neuvottelemista, mutta seuraavien vuosien tapahtumat estivät kilpailun järjestämisen. Suomi ehti itsenäistyä ja käydä verisen sisällisodan ennen kuin kentälle päästiin 5. ja 6. syyskuuta 1925. Ottelussa kisasivat vain miehet. Naisyleisurheilijat saivat oman maaottelunsa vuonna 1951, mutta samaan tapahtumaan heidät kelpuutettiin vasta 1964.

Sen ihka ensimmäisen maaottelun isännät voittivat 99-85. Tuolloin jokaiseen lajiin molemmat maat asettivat vain kaksi urheilijaa. Kolmen urheilijan käytäntö otettiin käyttöön miehillä vasta vuonna 1951 ja naisilla vieläkin myöhemmin, vuonna 1984.

Kahden vuoden päästä Tukholmassa sisuuntuneet ruotsalaiset veivät maiden välisen kisan pistein 98-86 ja vuonna 1929 Helsingissä tiukan taiston pistein 93-90.

1930-luku: Kiristynyt tunnelma katkaisi maaottelut kahdeksaksi vuodeksi

Taisteluhenki ja nationalismi olivat voimissaan 1930-luvulle saavuttaessa. Välillä varsinkin keskimatkojen juoksut olivat hyvinkin draamaattisia, erityisesti vuonna 1931. Tunnelma oli kiristinyt jo ennen maaottelua, sillä juoksija Paavo Nurmi oli joutunut vastaamaan ruotsalaisten häntä kohtaan esittämiin ammattilaissyytöksiin. Seuraavana vuonna Nurmi joutui jäämään pois Los Angelesin olympialaisista ammattilaisuuden vuoksi.

800 metrin juoksusta tuli käännekohta, kun koko matkan ajan tapahtuneen tönimisen seurauksena kisasta hylättiin kaksi juoksijaa. Suomen urheiluliiton tuore johtaja, 31-vuotias Urho Kekkonen, ilmoittikin ottelun jälkeen Suomen luopuvan maaottelusuhteesta Ruotsin kanssa. Matti Hannuksen ja Esa Laitisen kirjassa Maailman paras maaottelu (2000, s.17) siteerataan Kekkosen ottelun loppubanketissa pitämää puhetta.

"Maaottelut ovat muodostuneet niin kuluttaviksi, raskaiksi ja verisiksi, jos niin saa sanoa, että ne tuntuvat toisinaan liian tosilta ollakseen urheilua", Kekkonen ilmoitti.

Loppubankettia edeltäneen kisan suomalaisia sankareita olivat Nurmi ja Volmari Iso-Hollo 10 000 metrin kisassa sekä Lauri Lehtinen ja Lauri Virtanen puolta lyhyemmällä matkalla. Yksi ottelun ikimuistoisimmista hetkistä tapahtui kuitenkin 110 metrin aitajuoksussa, jonka ehdoton ennakkosuosikki oli Suomen Bengt Sjöstedt.

Aitajuoksussa oli tuolloin sääntö, että yli kahta aitaa ei saa kaataa matkalla. Kaksi vuotta aiemmin Helsingissä Sjöstedt tuli ensimmäisenä maaliin, mutta takana maassa makasi kolme aitaa. Sjöstedt sai kuitenkin pitää voittonsa, kun viimeisen aidan selitettiin kaatuneen tuulen voimasta. Tälläkin kertaa Tukholman stadionilla Sjöstedt oli matkalla ylivoimaiseen voittoon, mutta kaatoi matkalla kolme aitaa. Viimeistä aitaa hän yritti jopa nostaa pystyyn vauhdissa, mutta turhaan. Tällä kertaa tuulta ei voinut syyttää ja viimeisen aidan kaaduttua pika-aituritähti lönköttelikin maaliin allapäin silti sinne ensimmäisenä ehtien. Viikkoa myöhemmin Sjöstedt juoksi maailmanennätysajan 14,4 Eläintarhan kentällä.

Vuonna 1965 Sjöstedt muisteli tuota tapausta Pekka Tiilikaisen haastattelussa. Hän kertoo, että viimeisen aidan kohdalla radassa oli kuoppa, jonka vuoksi rata antoi periksi. Sjöstedt kuitenkin näki epäonnessaan hyviäkin puolia: koko Suomen joukkue sai siitä näyttämisen tarpeen. Suomi voittikin ottelun ylivoimaisesti 28 pisteen erolla.

Yhdeksän vuoden maaottelutauon jälkeen Suomi ja Ruotsi kohtasivat jälleen Tukholmassa vuonna 1939. Suomalainen yleisurheilu oli nosteessa, Taisto Mäki oli rikkonut pitkien juoksumatkojen maailmanennätyksiä ja Onni Rajasaari loikkinut Euroopan ennätyksen 15.24. Monessa muussakin lajissa Suomella oli tarjota maailman parhaita urheilijoita. Ruotsi kaatuikin heinäkuun lopussa kisatussa ottelussa kymmenellä pisteellä.

Seuraavana vuonna naapurit saivat ottelunsa vieraaksi maailmansotaa käyvän Saksan. Myös Suomi oli sotinut ja talvisota vienyt suuren joukon urheilijoista. Urheilun viihteellinen rooli korostui ja upouudelle Olympiastadionille ahtautui kahden päivän aikana jopa 92 000 katsojaa. Sodan täyttämässä maailmassa myös vanhat liittoriidat unohdettiin ja Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) järjestämään maaotteluun osallistui ensimmäistä kertaa myös Työväen Urheiluliiton (TUL) urheilijoita. Viisi suomalaista ylsi lajivoittoon (Matti Järvinen keihäässä, Onni Rajasaari kolmiloikassa, Eero Lähdesmäki seiväshypyssä, Nils Nicklen korkeudessa ja Bertel "Bebbe" Storskrubb 400 metrin aidoissa), mutta silti Suomi jäi tasaisessa kilvassa kolmanneksi pisteillä 132. Saksa keräsi seitsemän ja ottelun voittanut Ruotsi 14 pistettä enemmän kuin Suomi.

1940- ja 1950-luku: Maaottelu vakiinnutti paikkansa sotien jälkeen

Seuraavan kerran Suomi ja Ruotsi kohtasivat jatkosodan jälkeen vuonna 1945 Tukholmassa. Sota oli haavoittanut monia Suomen urheilijoista ja loppujenkin harjoittelu oli jäänyt vähäiseksi. Loppupisteet kertovatkin maiden urheilijoiden erilaisesta tilanteesta. Ruotsi voitti ylivoimaisesti pisteillä 105-79. Tiivistetystä otteluohjelmasta puuttuivat 200 metriä ja estejuoksu.

Maaotteluita alettiin käydä lähes vuosittain ja tapahtuma vakiinnutti paikkansa tärkeänä urheilutapahtuma ja molempien maiden urheiluliittojen kassantäyttäjänä.

Kesti aikansa ennen kuin Suomen yleisurheilu pääsi sotaa edeltävälle tasolleen ja varsinkin tason laajuudelle. Ruotsi hallitsikin tulevia vuosia ja vuonna 1949 ottelua ei edes järjestetty tasoeron ja yleisökadon vuoksi. Vasta olympiakisojen aattona vuonna 1951 Suomi nousi edes haastamaan Ruotsia ja saman tien maaotteluvoittoon. 1940-luvun loppupuolen maaottelusankareitamme olivat muun muassa keihäsmiehet Tapio Rautavaaran johdolla, aidattujen ja ratakierroksen juoksija Bebbe Storskrubb.

Vuonna 1972 kootussa Rakkaat viholliset -ohjelmassa käydään läpi koko vuosien 1951–1958 maaotteluhistoria.

Voitokkaassa vuoden 1951 ottelussa debyyttinsä Ruotsia vastaan teki yksi tulevista pistehirmuistamme ja otteluvoittojen takuumiehistä pikajuoksija Voitto Hellsten. Tuolloin myös ensimmäisen kerran maat asettivat kolme urheilijaa joka lajiin. Aiemmin kisattiin kahdella urheilijalla.

Seuraavana vuonna ei olympialaisten vuoksi maaottelua kisattu, mutta vuonna 1953 kisattiin 700-vuotissyntymäpäiviään viettävässä Tukholmassa. Tuolloin syntyivät termit ruotsintappaja ja finndödäre, joiksi nimettiin maaottelun pistehirmut. Suomen joukkueen tähtiä olivat pikamatkoja hallinnut Hellsten, estejuoksija Olavi Rinteenpää ja maileri Denis Johansson.

Vuonna 1954 alkoi yksitoista vuotta kestänyt Suomen miesten voittoputki. Erittäin tasaisen kisan käännekohta oli aiemmin Ruotsin hallitsema 400 metrin juoksi, joka nyt päättyi suomalaisjuoksijoiden kolmoisvoittoon urakoitsija Hellstenin johdolla. Hellsten myös sinetöi koko maaotteluvoiton Suomelle pitkän viestin ankkurina. Suomi voitti täpärästi viidellä pisteellä.

Seuraavana vuonna voittajasta ei ollut epäselvyyttä. Suomi vei maaottelun 213-196. Tukholman stadionin yleisöstä melkein puolet olivat suomalaisia ja he näkivät, kuinka avauspäivän muutaman epäonnistumisen jälkeen toisena päivänä suomalaiset veivät lähes lajin kuin lajin. Voiton takaajina muun muassa kolmoisvoiton ottaneet keihäsmiehet sekä Ruotsi-otteluissa varmaksi osoittautunut seiväshyppääjä Eeles Landström.

Vuoden 1956 kesäolympialaiset kisattiin vasta loppuvuodesta Australian Melbournessa. Naapureiden välinen maaottelu antoi kuitenkin jo osviittaa siitä, ketkä voisivat olla suomalaisia olympiasankareita yleisurheilussa. Voitto Hellsten urakoi jälleen maaottelussa. Hän voitti viidestä juoksemastaan kisasta neljä. Pitkä viesti osoittautui jälleen ikimuistoiseksi, kun Suomen ankkuri Hellsten ohitti Ruotsin Alf Petterssonin aivan maaliviivalla ruotsalaisen heittäytyessä liian aikaisin (kuuntele selostus kyseisestä viestistä täältä). Melbournessa Hellstenin kaulaan ripustettiin 400 metrin juoksun pronssimitali. Hänen kansansuosiostaan kertoo paljon se, että hänet valittiin niin vuoden urheilijaksi kuin suosituimmaksi suomalaiseksi tuona vuonna.

Pituudessa käytiin kova suomalaiskamppailu, jonka voiton vei Wilhelm Porrassalmi (761cm) sentin pitemmälle hypänneenä kuin toiseksi päässyt Jorma Valkama (760cm). Valkama osoittautui olympiatasolla kovemmaksi. Melbournessä hän hyppäsi pronssille. Keskimatkan juoksuja Suomessa hallitsivat Olavit, joista Salsola voitti 800 metrin kisan SE-ajalla 1.48,3. Suomi voitti maaottelun kahdeksan pisteen erolla.

Seuraavan vuoden heinäkuussa Olavit Salsola, Salonen ja Vuorisalo alittivat Turussa 1 500 metrin maailmanennätysajan.

Olympiakolmonen Valkama oli iskussa seuraavana vuonna. Hän voitti kaikki 40 kisaansa ja vei myös Ruotsi-ottelun pituuden näytöstyyliin hypäten 40 senttiä pitemmälle kuin lähin kilpailija. Kolmoisvoiton varmistaneiden pituushyppääjien (Valkama, Lauri Koponen, Porrassalmi) lisäksi pisteitä kartuttivat 10 000 voittaja Erkki Rantala, kolmiloikkaaja Kari Rahkamo, keskimatkojen Olaveista Vuorisalo ja varma seiväshyppääjä Landström. Suomi voitti jälleen niukanoloisesti 208–201.

Tasaisuudesta ja niukasta voitosta ei ollut tietoakaan vuonna 1958, kun Suomi peittosi länsinaapurinsa hieman yllättäen peräti 55 pisteellä. Yllättävää ylivoimasta teki se, että kesän EM-kisoista vain yksi suomalaisurheilija oli yltänyt mitaliin: Eeles Landström oli taivuttanut seipäässä kultaa. Tasainen joukkue kuitenkin venyi ottelussa. Paljon pisteitä tuli keihäästä, pitkiltä juoksumatkoilta, seipäästä ja kolmiloikasta.

1950-luvun päätti Göteborgissa kisattu ottelu, joka kisattiin erikoisesti keskellä viikkoa. Edellisen vuoden tasoerosta ei enää ollut jälkeäkään, mutta silti Suomi jatkoi voittoputkeaan yhdeksän pisteen erolla Ruotsiin. Jälleen nähtiin keskimatkoilla dramatiikkaa, kun 800 metrin kisassa Olavi Vuorisalo hylättiin, koska hän oli kaatuessaan käynyt radan sisäpuolella. Yksi valtakausi tuli päätökseensä, kun Voitto Hellsten voitti viimeisen kerran Ruotsi-ottelussa. 400 metrin kisa päätyi Hellstenin seuratoverien kolmoisvoittoon, kun toisena ja kolmantena maaliin kipittivät Turun toverien Pentti Rekola ja Jussi Rintamäki. Ottelun ratkaisijaksi venyi kuulantyöntäjä Alpo Nisula, jonka voiton turvin Suomi sai riittävän etumatkan, jota Ruotsi ei enää pystynyt kuromaan umpeen.

1960-luku: Naiset ottelemaan samaan tapahtumaan

Suomen miesurheilijoiden voittoputki jatkui pitkälle 1960-luvulle ja katkesi vasta vuonna 1965. Esimerkiksi vuonna 1963 Suomi voitti 30 pisteen erolla Ruotsiin. Voiton takaajina olivat muun muassa keihäänheittäjä Olavi Varis ja kymppitonnin juoksija Taisto Teräväinen.

Suomen voittoputken katkeaminen ei kuitenkaan ollut suurin muutoksista ottelussa, sillä vihdoin samassa tapahtumassa nähtiin myös naisurheilijat. Naiset olivat otelleet vuosittain Ruotsin kanssa jo vuodesta 1951. Useana vuotena mukana oli myös Tanskan joukkue. Maaottelut oli suurimmaksi osaksi käyty pienillä paikkakunnilla ja stadioneilla. Vuonna 1964 naisten maajoukkueet urheilivat Helsingin olympiastadionilla, mutta eivät vielä tasavertaisina miesten kanssa. Vasta 20 vuotta myöhemmin vuonna 1984 myös naisten maaottelussa nähtiin kummankin maan urheilijoita kaksi per laji.

Ruotsi hallitsi naisten maaottelua alkuvuosikymmeninä, sillä ennen vuotta 1964 käydyistä 13 ottelusta Suomi oli voittanut vain yhden eli vuoden 1963 ottelun. Seuraavan kerran Suomen voittoa päästäisiin juhlimaan vasta vuonna 1972 Helsingissä.

Ensimmäisen yhdessä miesten kanssa kisatun ottelun suomalaisia huippuhetkiä olivat Sirkka Norrlundin voitto SE-ajalla 80-metrin aitajuoksussa sekä pikaviesti, jossa Suomi ensimmäisen kerran päihitti Ruotsin. Joukkueen (Tuovi Vahtera, Brita Johansson, Helena Turpeinen, Maija Koivusaari) aika oli uusi Suomen ennätys 47,8. Vahtera tunnettiin myös oivana keihäänheittäjänä ja Johansson paremmin pituushyppääjänä.

Seuraavina vuosina Ruotsi pysyi Suomea kymmenestä viiteen pistettä edellä vuodesta toiseen. Ruotsi hallitsi juoksuradalla ja Suomi pisti kampoihin kenttälajeissa. Kun vuonna 1969 mukaan otettiin kolme juoksulajia lisää (100 metrin aidat, 1500m juoksu ja pitkä viesti), ropisivat lisäpisteet Ruotsille.

Miesten puolella voittoputken katkeamisen myötä Ruotsi voitti kolmena vuotena peräkkäin. 1970-lukua lähestyttiin tasaisesti molempien voittaessa maaotteluita.

Vuonna 1969 Suomi lähti ennakkosuosikkina miesten otteluun, mutta voitto lipsui Ruotsiin. Lasse Virén nappasi tuolloin ensimmäisen voittonsa Ruotsi-ottelussa, kun hän juoksi 5 000 metrillä ennen muita maaliin. Vuonna 2014 Virén nimesi sen Helsingin Sanomien haastattelussa mieluisimmaksi urheilumuistokseen.

1970-luku: Suomi dominoi niin miesten kuin naistenkin maaottelua

Vuoden 1969 yllättystappion jälkeen koko Suomen urheilujärjestelmää uudistettiin ja urheilijat saivat enemmän rahaa harjoitteluunsa. Maaotteluissa kuppi kallistuikin Suomelle. Miehet voittivat kaikki Ruotsi-ottelunsa ja naisetkin voiton syrjään päästyään vuonna 1972 hävisivät seuraavan kerran vasta 1980-luvulla.

Osittain urheilijoiden harjoittelun rahoittamisen taustalla olivat Ruotsi-ottelut, joiden lipputulot täyttivät molempien maiden urheiluliittojen kassat. Vuonna 1970 Helsingin Olympiastadionin katsomossa kävi kahtena maaottelupäivänä yhteensä melkein satatuhatta maksanutta katsojaa. Katsojat saivat ainakin miesten ottelulta sitä mitä tulivat hakemaan. Suomi voitti hurjalla 45 pisteen erolla Ruotsiin.Tuloksellisena huippuna Pauli Nevala lennätti hirmuisen keihäskaaren 92.64 metriä.

Naisten taistossa Ruotsi oli selkeästi parempi pistein 82–53. Naisten maajoukkueessa oli kuitenkin käynnissä nuorten lupaavien kykyjen esiinmarssi, joten parempaa oli luvassa.

Noista nuorista naisista yhdestä tuli jo seuraavan vuoden maaottelussa voittaja ja urakoija. Mona-Lisa Pursiainen voitti vuonna 1971 maaottelun pisimmän sprinttimatkan eli 400 metriä. Lisäksi hän osallistui 100 ja 200 metrin kisoihin sekä molempiin viesteihin. Myöhemmin pikajuoksijasta tuli todellinen maaottelusankari. Hän starttasi Ruotsia vastaan yhteensä 43 kertaa vuosina 1966–1978.

Kuten jo mainittua, vuodesta 1972 lähtien molemmat maaottelut olivat yhtä Suomen juhlaa. Naiset onnistuivat nostamaan tasoaan lähes kaikissa lajeissa. Vuonna 1972 maaottelun toisena päivänä Ruotsi ei voittanut yhtään lajia naisten maaottelussa. Strandvall (aiemmin Pursiainen) siirtyi pelkästään lyhyimmille sprinttimatkoille ja voitti molemmat. Pirjo Wilmi voitti ratakierroksen. Tason leveyttä riitti varsinkin juoksumatkoilla.

Miesten puolella Suomi oli musertavan ylivoimainen. Voittomarginaali Ruotsiin suurin siihen asti: 63 pistettä. Niin kuin niin usein, myös tuona vuonna sykähdyttävin hetki nähtiin 800 metrin juoksussa, jossa Pekka Vasala juoksi Euroopan ennätyksen 1.44,5. Myös toinen tulevien Münchenin olympiakisojen suomalaisista juoksusankareista väläytti vauhtiaan. Lasse Virén juoksi voitti 5 000 metrin kisan ajalla 13.32,0.

koko vuosikymmen seurasi tuona vuonna osoitettua tietä. Suomi juoksi, hyppäsi ja heitti voitosta voittoon.

1980-luku: Puntit tasoittuvat

1980-luvun alkupuolisko oli Suomen miesten ja Ruotsin naisten valtakautta. Suomen miehet olivat ajoittain todella ylivoimaisia ja voittomarginaalit olivat useita kymmeniä pisteitä. Naisten puolella Ruotsi voitti tasaiseti joka maaottelun vuoteen 1987 saakka. Yksittäiset maaottelut olivat välillä tiukkojakin, kuten vuoden 1982 ottelu, jonka Suomi hävisi vain yhdellä pisteellä. Suomen suurin tähti oli Tiina Lillak, joka hallitsi keihäspaikalla koko vuosikymmenen.

Erikoista 1980-luvun maaotteluissa oli ehdottomasti miehen keihäänheiton valtikan siirtyminen Ruotsiin. Ensin Kenth Eldebrink ja sittemmin Dag Wennlund sekä viimeisenä Peter Borglund varmistivat keihäspisteet sinikeltaisille Vuosina 1983–1989. Vain 1988 Tapio Korjus oli tuonut voiton Suomeen.

Vuonna 1985 naistenkin maajoukkue alkoi löytämään parempaa tasoa. Yksi osoitus tästä oli Päivi Tikkanen, joka otti keskimatkoilla tuplavoiton ja 14 pistettä Suomeen. Silti kesti vielä kaksi vuotta ennen kuin Suomi nousi maaotteluvoittoon.

Naiset voittivat Ruotsin vihdoin vuonna 1987 Tukholmassa. Voiton takasi tason leveys. Taso olikin parantunu ja vuonna 1988 myös pikamatkoilla nähtiin suomalainen pistehirmu, kun nuori Sisko Hanhijoki voitti peräti kolme matkaa ylivoimaisesti. Kovakuntoisten sprinttereiden rooli korostuu maaottelussa, sillä pikamatkojen menijöille on tarjolla useita lajeja ja paljon pisteitä napattavaksi. Myös pituushyppypaikalla nähtiin suomalaista ylivoimaa, kun Ringa Ropo hyppäsi puoli metriä pidemmälle kuin muut.

Seuraavan kerran Suomen naiset hävisivät Ruotsille vasta vuonna 2000.

Vuosikymmenestä toiseen miesten keskimatkoista muodostui kiihkeä taistelu. Skandaaleilta ja hylkäyksiltä ei vältytty 1980-luvullakaan. Vuonna 1987 800 metrin kisan ensimmäisenä maaliin juossut Ari Suhonen hylättiin tönimisen vuoksi. Kaksi vuotta myöhemmin Mika Maaskola työnnettiin ulos radalta. Hän voitti kisan, mutta hylkäys odotti. Vastaprotestin ansiosta Suomen kolmoisvoitto lopulta piti.

Vaikka 1980-luvulla valtasuhteet tasoittuivat, vei Suomen miesten joukkue silti seitsemän vuosikymmenen maaottelusta.

1990-luku: Ylivoimaisten naisten aikakausi

Kun kaikki hylättiin

Keskimatkojen 1 500 ja 800 metrin juoksut ovat perinteisesti maaotteluissa hyvin kiihkeitä. Yksi erikoisimmista Ruotsi-ottelun tapahtumista sattui vuonna 1992, jolloin koko 1 500 metrin kisa hylättiin epäpuhtaana. Juoksun alussa suomalaiset tyytyivät kyttäilemään, kun Ruotsi piti melko hidasta vauhtia yllä. Yritykset murtautua sinikeltaisen muurin takaa tyssäsivät kovaan töniskelyyn. Myöhemmin koko juoksu hylättiin, mikä lienee omanlaisensa ennätys. Päätöksestä joutuivat kärsimään myös ne juoksijat, jotka eivät ottaneet töniskelyyn osaa.

Suomi ja Ruotsi jatkoivat 1990-luvulla siitä, mihin 1980-luvun lopulla jäivät.

Ylivoimaisten naisten puolella yksi joukkueen kantava voima lopetti maaottelu-uransa vuonna 1990. 400 metrin sileän ja aitojen taituri Tuija Helander oli kisannut vuosina 1977–1990 maaottelussa 19 kertaa. Jo 1980-luvulla pisteitä kahmineet Sisko Hanhijoki ja Päivi Tikkanen jatkoivat voitosta voittoon myös 1990-luvulla. Vuosina 1991, 1992 ja 1993 ylivoima oli niin suuri, että Ruotsi taipui noin 50 pisteellä.

Vuonna 1994 tilanne yhtäkkiä tasoittui ja piste-ero lopputilanteessa oli vain neljä pistettä Suomen hyväksi.

Miesten puolella Suomi vei vuoden 1990 ottelun, mutta Ruotsi selvänoloisesti neljä seuraavaa. Suomen suuria olivat muun muassa keihäänheittäjä Seppo Räty, juoksija Ari Suhonen ja aitajuoksija Antti Haapakoski.

Yleisömäärät laskivat nopeasti 1990-luvun alussa, eikä maaottelu tuntunut enää kiinnostavan.

Vuonna 1995 maaottelu juhli 70-vuotisjuhlavuottaan ja koko tapahtumasta luotiin spektaakkelimaisempaa. Siinä ilmeisesti onnistuttiin, sillä Helsingin stadionin kävijämäärä nousi ja tunnelma kiinnosti varsinkin nuorempaa yleisöä.

Suomen miehet aloittivat ottelun raskaasti Ruotsin ottaessa kolmoisvoiton avauslajissa eli 400 metrin aidoissa. Pikkuhiljaa suomalaisetkin heräsivät ja kurottivat pistekarkulaisen kiinni 5 000 metrin kolmoisvoitolla. Suomalaiset tulivat maaliin järjestyksessä Risto Ulmala, Santtu Mäkinen, Jyrki Ojennus. Myös kuulantyönnössä päädyttiin Suomen kolmoisvoittoon Mika Halvarin johdolla. Markus Koistinen työnsi toiseksi ja Arsi Harju kolmanneksi.

Päivän päätteeksi Suomi johti jo selvänlaisesti 118–77.

Naisten ensimmäinen päivä sujui hurjasta sateesta huolimatta iloisissa tunnelmissa, kun jo ensimmäinen laji päättyi yllättäen Suomen pistevoittoon. Aidattu ratakierros yllätysvoittoon juoksi Petra Stenman ennätyksellään. Myös sileän 400 metrin pisteet jäivät Suomeen, kun Heidi Suomi ja Aila Haikkonen ottivat kaksoisvoiton Haikkosen viimeisessä maaottelussa. Kiireisin päivä oli Suomen Kaisa Gustafssonille, joka kisasi samanaikaisesti kolmiloikassa (toinen) ja korkeushypyssä (kolmas). Suomalaiset kolmoisvoitot nähtiin kuulakehässä ja keihäspaikalla. Kun myös muissa lajeissa suomalaiset venyivät, oli johto päivän päätteeksi jo 26 pistettä.

Myös epäonnea nähtiin, kun ensimmäisessä aikuisten maaottelussaan ollut 15-vuotias Johanna Manninen otti kaksi vilppilähtöä 100 metrin kisassa ja hän joutui katsomaan sivusta Sanna Hernesniemen voittoa. Myöhemmin Manninen hallitsi pikamatkoja Suomessa ja kahmi maaottelupisteitä 100, 200 ja jopa 400 metrillä.

Toinen kilpailupäivä alkoi huonon tuurin saattelemana, kun voimakas tuuli kaatoi moukarihäkin ja moukari- ja kiekkokisat jouduttiin siirtämään Eläintarhan kentälle. Toisena päivänä auringonpaisteessa sama vauhti jatkui. Päivän kohokohdat tulivat naisten ottelun puolelta: 5 000 metrin kolmoisvoitto, kuulan kolmoisvoitto, pituuden kaksoisvoitto ja naisten pitkä viesti, jonka Suomi voitti ylivoimaisesti kruunasivat tapahtuman. Suomi voitti yllättäen miesten ottelun pistein 213–196 ja odotetusti naisten ottelun pistein 196–146. Samaan aikaan kisattavat tyttöjen ja poikien ottelut päättyivät myös Suomen voittoihin.

Myös ylimääräiset kävelymaaottelut vei Suomi mestarikävelijöiden Sari Essayahin ja Valentin Konosen johdolla.

Suomen naiset jatkoivat hallintaansa läpi koko 1990-luvun. Miesten puolella oli tasaisempaa 1996–1999 voittojen mennessä tasan naapureiden kesken.

2000-luku: Uusi vuosituhat kääntää voimasuhteet

2000-luvulla naisten maaottelu kääntyi päälaelleen. Suomen voittoputken katkettua Ruotsi piti tiukasti valtikkaa hallussaan. Ruotsi voitti 12 kertaa peräkkäin alkaen vuodesta 2000. Selvänä syynä tähän oli ruotsalaisten naisurheilijoiden rynnistys maailman parhaiden joukkoon. Erityisesti muistetaan Kallurin siskokset pika-aidoissa, korkeushyppääjät Kajsa Bergqvistin johdolla sekä itseoikeutetusti 2000-luvun seitsenottelun suurin tähti Carolina Klüft.

Usean lajin osaajana Klüft urakoi Suomea vastaan. Esimerkiksi vuonna 2004 hän kisasi seitsemässä lajissa, joista hän voitti kolme (pituus, korkeus ja pikaviesti) ja sijoittui toiseksi kolmiloikassa ja 200 metrillä. Kolmiloikassakin voitto oli lähellä, sillä kahden vuoden takainen EM-kisojen hopeamitalisti Heli Koivula-Kruger ohitti Klüftin niukasti vasta viimeisellä kierroksella.

Klüftin innoittama Ruotsi voitti peräti 50 pisteellä. Urheiluruutu haki syytä urheilijoiden asenteesta. Kun ruotsalaiset pitivät kentällä hauskaa ja iloitsivat, kilpailivat suomalaiset hampaat irvessä ja kyyneleet silmissä.

Urheiluselostajan muistoja

Vuonna 2003 miesten maaottelu ratkaistiin viimeisessä lajissa eli 1 500 metrin juoksussa. Valmentajat juonivat pitkään ja päättivät laittaa radalle enemmän 800 metrin juoksijana tunnetun Juha Kukkamon, jonka tilastoaika pitemmällä matkalla ei ollut mitenkään mairitteleva. Kun lähtölista julkaistiin, soitettiin urheiluliitosta kestävyysjuoksun lajipäällikkö Tommy Ekblomille, että Kukkamon tilalta radalle on pantava Jukka Keskisalo. Keskisalo oli hetkeä aiemmin voittanut estejuoksun, joten valmentajat eivät halunneet väsynyttä juoksijaa radalle. Urheiluliitossa oltiin sitä mieltä, että Keskisalo kestää mitä vaan. Ekblom ja kumppanit pitivät päänsä ja lähtöviivalle ilmestyi Kukkamo, mutta valmistelivat jo auton lähtövalmiuteen, jotta voivat pahimman sattuessa poistua vähin äänin paikalta. Ennakkoon kovat ruotsalaiset tekivät kisasta taktiikkajuoksun ja lönköttelivät alun. Voitto ratkottiin siis loppukirissä, jossa lyhyemmillä matkoilla viihtyvä Kukkamo oli yllättäen paras. Lajivoiton myötä Suomi voitti koko maaottelun pistein 205-203.
-Urheiluselostaja Jarmo Lehtinen


Miesten puolella Suomi puolusti edellisen vuoden voittoaan, mutta ei voinut mitään ruotsalaisten paremmuudelle. Varsinkin juoksumatkoilla tasoero oli hurja. Niillä Ruotsi otti jopa neljä kolmoisvoittoa. Suomellakin oli onnistujansa, kuten seuraavan vuoden Helsingin MM-kisojen pronssimitalisti Tommi Evilä, joka hyppäsi reiluun voittoon vastatuulessa maailmanluokan tuloksella 815, keihäsmiehet, jotka Esko Mikkolan johdolla ottivat kolmoisvoiton, kaksoivoittoon ehtineet 400 metrin aitajuoksijat Ari-Pekka Lattu ja Jussi Heikkilä sekä seiväshyppääjä Matti Mononen.

Ruotsi-ottelun tunnelma sytytti Evilän myös seuraavana vuonna, jolloin MM-mitalin jälkitunnelmissa hän hyppäsi Suomen ennätyksen 819. Edellisvuoden selkeä tappio oli saanut miehet taistelemaan maaotteluvoitosta tosissaan. Avauspäivänä moukarimiehet (Olli-Pekka Karjalainen, David Soderberg ja Jarkko Paljakka) aloittivat ottelun lupaavasti kolmoisvoitolla. Kolmoisvoittoja tuli kahden päivän ottelussa myös 400 metrin aidoista ja keihäässä. Kaksoisvoitot tuli kuulasta ja 100 metrin kisassa. Näiden tulosten turvin Suomi voitti 212–197.


Naisten puolella tutut ruotsalaiset ahmivat pisteitä oikein urakalla. Jenny ja Susanna Kallur pikamatkoilla ja pika-aidoissa loukkaantunut Carolina Klüft melkeinpä lajissa kuin lajissa. Suomalaiset ottivat keihäässä kolmoisvoiton Paula Tarvaisen johdolla, samoin 800 metrillä Mari Järvenpää etunenässä. Muita voittoja napsivat kymppitonnin juoksija Annemari Sandell-Hyvärinen ja neljännesmaileri Kirsi Mykkänen. Ruotsin kova taso näkyi kautta linjan ja erityisesti loppupisteissä. Ruotsi voitti maaottelun pistein 230–179.

Sama tahti jatkui aina vuoteen 2012, jolloin Suomen naiset voittivat vihdoin Ruotsin. Miesten puolella Suomi voitti vuosina 2006–2008 ja jälleen 2010–2011.

Artikkelia varten on käytetty lähteenä Matti Hannuksen ja Esa Laitisen Maailman paras maaottelu – Suomi–Ruotsi 75 vuotta (Lahti, 2000) -teosta sekä haastateltu urheiluselostaja Jarmo Lehtistä.

Tämä artikkeli liittyy Ruotsi-ottelun 90-vuotispäivän kunniaksi Areenassa julkaistuun ottelupakettiin.

Kommentit
  • Lennart Meren filmiaarre Vesilinnun kansa tutustutti meidät uralilaisiin sukulaisiimme

    Lennart Meren dokumenttielokuva vuodelta 1970

    Lennart Meren kansatieteellinen dokumenttielokuva Vesilinnun kansa esitteli uralilaisten kansojen elämää ja perinteitä vuonna 1970. Elämä kaukana Itämereltä oli eksoottista, mutta Meren tarkka katse löysi sieltä paljon tuttua. Harvinaislaatuista materiaalia sisältävä elokuva esitettiin Suomessa kaksiosaisena tv-dokumenttina vuonna 1974.

  • Hayaayahayayaa! Sielun Veljet oli rock-energiaa kaikille aisteille

    Koosteessa musiikkivideoita, haastatteluita ja konsertteja.

    Elävän arkiston koosteeseen on kerätty Sielun Veljien musiikkivideoita, live-esiintymisiä sekä haastatteluita vuosien varrelta. Bändi ei tyytynyt vain tyydyttämään kuulijoita, Sielun Veljien taide palveli kaikkia kokijan aisteja – hikirauhasia unohtamatta.

  • Matkustajakone Kalevan tuhosta 1940 vaiettiin vuosikymmeniksi

    Tv-ohjelma matkustajakone Kalevan tapauksesta vuodelta 1991.

    Kesäkuun 14. päivänä vuonna 1940 Tallinnan edustalla alas ammutun Aero-lentoyhtiön Kalevan tapauksesta vaiettiin vuosikymmeniksi, kunnes 1980-luvun lopulla asiasta saatiin uutta tietoa. Vuonna 1991 esitetty tv-ohjelma Viimeinen lento Tallinnasta valottaa traagista välirauhan aikana tapahtunutta välikohtausta. Ohjelman on tehnyt Kalevan kapteenin Bo von Willebrandin poika Carl Gustaf Bosson von Willebrand.

  • Tohveli paljasti virolaisloikkari Treialin pakoyrityksen Helsingistä 1950

    Treialin tapausta seurattiin tarkasti meillä ja muualla

    Neuvostoliitosta Suomeen loikannut virolainen kapteeni Herman Treial nousi kansainvälisiin uutisotsikoihin syksyllä 1950, jolloin hänen suomalaisten avustama pakoyrityksensä Helsingistä epäonnistui. Tom Östlingin vuonna 2011 ohjaamassa dokumentissa Loikkari käydään tapaus läpi paossa avustaneen sairaanhoitajan ja tutkijan kanssa sekä nähdään otteita vuonna 1962 tehdystä elokuvasta Vaarallista vapautta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Lennart Meren filmiaarre Vesilinnun kansa tutustutti meidät uralilaisiin sukulaisiimme

    Lennart Meren dokumenttielokuva vuodelta 1970

    Lennart Meren kansatieteellinen dokumenttielokuva Vesilinnun kansa esitteli uralilaisten kansojen elämää ja perinteitä vuonna 1970. Elämä kaukana Itämereltä oli eksoottista, mutta Meren tarkka katse löysi sieltä paljon tuttua. Harvinaislaatuista materiaalia sisältävä elokuva esitettiin Suomessa kaksiosaisena tv-dokumenttina vuonna 1974.

  • Sielun Veljet oli rock-energiaa kaikille aisteille

    Koosteessa musiikkivideoita, haastatteluita ja konsertteja.

    Elävän arkiston koosteeseen on kerätty Sielun Veljien musiikkivideoita, live-esiintymisiä sekä haastatteluita vuosien varrelta. Bändi ei tyytynyt vain tyydyttämään kuulijoita, Sielun Veljien taide palveli kaikkia kokijan aisteja – hikirauhasia unohtamatta.

  • Matkustajakone Kalevan tuhosta 1940 vaiettiin vuosikymmeniksi

    Tv-ohjelma matkustajakone Kalevan tapauksesta vuodelta 1991.

    Kesäkuun 14. päivänä vuonna 1940 Tallinnan edustalla alas ammutun Aero-lentoyhtiön Kalevan tapauksesta vaiettiin vuosikymmeniksi, kunnes 1980-luvun lopulla asiasta saatiin uutta tietoa. Vuonna 1991 esitetty tv-ohjelma Viimeinen lento Tallinnasta valottaa traagista välirauhan aikana tapahtunutta välikohtausta. Ohjelman on tehnyt Kalevan kapteenin Bo von Willebrandin poika Carl Gustaf Bosson von Willebrand.

  • Tohveli paljasti virolaisloikkari Treialin pakoyrityksen Helsingistä 1950

    Treialin tapausta seurattiin tarkasti meillä ja muualla

    Neuvostoliitosta Suomeen loikannut virolainen kapteeni Herman Treial nousi kansainvälisiin uutisotsikoihin syksyllä 1950, jolloin hänen suomalaisten avustama pakoyrityksensä Helsingistä epäonnistui. Tom Östlingin vuonna 2011 ohjaamassa dokumentissa Loikkari käydään tapaus läpi paossa avustaneen sairaanhoitajan ja tutkijan kanssa sekä nähdään otteita vuonna 1962 tehdystä elokuvasta Vaarallista vapautta.

  • Lataa aidot pieruäänet vapaaseen käyttöön!

    Ylen äänitehosteita Freesound-palvelussa

    Prööööööt! Pufff! Millä kaikin tavoin pieru voikaan kajahtaa, tussahtaa ja plörähtää. Kuuntele ja lataa pieruja äänitehosteina vapaaseen käyttöön. Yle julkaisee äänitehostekokoelman aarteitaan kaikkien käyttöön Freesound-palvelussa. Tuoreimpana lisäyksenä ovat paljon toivotut pierut. Pääset kuuntelemaan ja lataamaan pierujen muikean kavalkadin tästä linkistä! .

  • Onko nainen parempi johtaja kuin mies, Merja Ylä-Anttila?

    10 kirjaa vallasta -sarjan aiheena Katariina Suuri ja valta.

    10 kirjaa vallasta -sarjan (2012) kymmenennessä osassa aiheena oli Laila Hirvisaaren Minä, Katariina. Kirjassa 1700-luvun esifeministi hallitsee Venäjää. Onko nainen parempi johtaja kuin mies, pohtivat MTV3:n tuolloinen päätoimittaja Merja Ylä-Anttila, toimittaja Timo Harakka ja sarjan vakiovieras tietokirjailija Anna Kortelainen.

  • Ruusunen ja muita klassikkosatuja Areenassa – tarinoissa mittelevät valon ja pimeyden voimat

    Fiat lux, tulkoon valkeus! Ruususen ja Grimmin satujen taika

    "Fiat lux – tulkoon valkeus!" hyvän haltijan kasvot valaisivat koko tv-ruudun. Vuonna 1982 esitetty televisioteatterin Prinsessa Ruusunen on jättänyt muistiin hehkuvan jäljen. Vielä nytkin silmä sivuuttaa aikansa tv-tekniikan ja näkee taian. Klassikkosaduissa pimeys ja valo, hyvä ja paha hakevat rajojaan voimallisesti. Areenaan kootuissa toivotuissa saduissa nähdään Ruusunen mm. Susanna Haaviston ja Karvakuonon hahmossa, piirrettynä sekä Sinikka Sokan vivahteikkaasti kertomana. Sokan tarinoimina eläväksi tulevat myös monet muut Grimmin sadut.

  • Pieni pyhiinvaellus on kertomus häpeästä ja kunniasta, uskosta ja armosta

    Elokuva salaisuuksien verkosta, johon yhteisö pakottaa

    Syntymä ja kuolema, häpeä ja kunnia kietoutuvat yhteen koskettavaksi tarinaksi Heikki Kujanpään vuonna 2000 ohjaamassa elokuvassa Pieni pyhiinvaellus. Nuori Ritva saa aviottoman lapsen, jonka hän luovuttaa hädissään pois. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin elämän ja kuoleman porteilla.

  • Suuri kaniinisuunnitelma – eli miten Venezuelan vallankumous muuttui ensin farssiksi, sitten tragediaksi

    Venezuelan bolivariaanien vallankumous on tuhonnut maan.

    Venezuela on ristiriitaisuuksien maa. Presidentti Hugo Chavez loi maahan köyhyyden kultin, jossa oli rumaa oli olla rikas. Samalla Chavezin lähipiiri varasti suunnattomat määrät valtion öljytuloja itselleen. Nyt maata on johtanut jo viisi vuotta Nicolas Maduro, entinen bussinkuljettaja. Terveydenhuolto on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, öljyntuotanto hiipuu. Presidentti on tarjonnut ratkaisuksi muun muassa kaniinien kasvatusta.

  • Lauluja keväästä – onko oma suosikkisi joukossa?

    Vuodenajoista toiveikkain on ikuisuusaihe myös musiikissa.

    Vuodenajoista toiveikkain on myös kotimaisen musiikin ikuisuusaihe. Elävän arkiston koosteeseen on koottu ikonisia kappaleita sekä mieltä ylentäviä rallatuksia kevään kunniaksi ja pimeämpien aikojen varalle. Kerro oma kevätkappale-ehdotuksesi!

  • Suomalainen lapsenlikka tapasi 1960-luvun popjulkkikset

    Au pair Hilkka Ikonen raportoi svengaavasta Lontoosta.

    Hilkka Ikonen (os. Kantelinen) työskenteli au pairina 1960-luvun "svengaavassa Lontoossa". Lastenhoidon ohessa hän toimi mm. Iskelmä-lehden ja Yleisradion pop-kirjeenvaihtajana haastatellen monia aikakauden tähtiä kuten The Beatlesia, Rolling Stonesia, Manfred Mannia ja Cliff Richardia. Radiohaastatteluja vuosilta 1964–1965 on säilynyt alun kolmattakymmentä.

  • YYA-sopimus oli Suomelle välttämättömyys, josta tuli hyve

    YYA-sopimus oli ystävyyttä, yhteistoimintaa ja avunantoa

    Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja avunannosta syntyi aikana, jolloin pienen maan oli tarkoituksenmukaista tehdä liitto suuren naapurinsa kanssa rauhanomaisten olojen takaamiseksi. Sopimus hyödytti Suomea myös taloudellisesti ja se lisäsi vähintäänkin välillisesti suomalaisten tietämystä itänaapurista. Mutta aikaa myöten siitä tuli ulko- ja sisäpoliittinen rasite, kun välttämättömyydestä tehtiin hyve.

  • Pääsiäisruokia à la Patakakkonen ja Makupalat

    Suosikkiohjelmissa on nähty monenlaisia pääsiäismenuita.

    Suosituissa ruoka-ohjelmissa on nähty monenlaisia pääsiäiskokkailuja. Perinteisen lampaan ja pashan lisäksi on tuunattu marenkijoutsenia Vanamon ja Kolmosen opeilla, tutustuttu ortodoksikarjalaisten paastonajan ruokiin ja valmistettu pippurista porohöystöä Makupalojen opein.

  • Etkö ole koskaan katsonut Kotikatua? Nyt on hyvä sauma aloittaa!

    Kotikadun neljäs ja viides kausi Areenassa.

    Jos et ole koskaan katsonut Kotikatua, mutta haluaisit, kannattaa katsominen aloittaa nyt. Areenassa nyt katsottavissa olevat neljäs ja viides kausi ovat todella hyviä kohtia hypätä sarjaan mukaan. Neljännen kauden aluksi sarjaan tulee uusi henkilö, kun yhden päähenkilön, Eeva Mäkimaan, äiti Kaisa ilmestyy Kotikadulle. Kaisan kautta tulevat sarjan perheet ja muut hahmot hyvin tutuiksi.