Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Ulos yhteisöstä

Inhimillinen tekijä, yle tv1
Jehovan todistajista eronneet Aki Tulimäki ja Sanna Halinen kertovat kokemuksistaan. Toimittaja Sari Valton vieraana on myös kartetuista kirjoja kirjoittanut Aila Ruoho. Inhimillinen tekijä, yle tv1 inhimillinen tekijä

TV1 keskiviikkona 16.9.2015 klo 22.10 - 23.00, uusinta lauantaina 19.6. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Kartetut Jehovan todistajat -yhteisö soveltaa karttamisoppia yhteisöstä erotettuja ja siitä omasta halustaan pois lähteneitä kohtaan.

Perhe, suku, tuttavat, ystävät saattavat kääntää selkänsä sille, joka valitsee elämäntavakseen muun kuin Jehovan todistajana toimimisen.

Kartetut kertovat tarinansa

Virallisesti Jehovan todistajat sanovat karttamisen liittyvän vain hengellisten keskustelujen välttämiseen. Todellisuudessa karttaminen saattaa olla kokonaisvaltaista hylkäämistä, kertovat liikkeestä pois lähteneet.

Kartetuista kaksi, Aki Tulimäki sekä Sanna Halinen kertovat tarinansa Inhimillisessä tekijässä.

Lukuisia muita kipeitä kokemuksia kartetuksi tulemisesta löytyy Aila Ruohon tietokirjasta Vartiotornin varjossa (Atena Kustannus). Kirjaan hän on haastatellut yli kuuttakymmentä Jehovan todistajista erotettua tai eronnutta ihmistä.

Ruoho on tutkinut paljon hengellistä väkivaltaa. Aikaisemmin häneltä on ilmestynyt yhdessä Vuokko Ilolan kanssa tietokirja Usko, toivo ja raskaus (Atena Kustannus) vanhoillislestadiolaisuudesta.

Perhe on liikkeen uhri

”On kuin menettäisi kaikki läheisensä kerralla”, kuvaa tuntemuksiaan 24-vuotias Aki Tulimäki, joka erosi Jehovan todistajista kolmisen vuotta sitten.

"Aluksi olin todella vihainen ja katkera perheelleni, että miten he saattavat hylätä minut. Vähitellen olen kuitenkin ymmärtänyt, että he tekevät vain sen, mitä heille on oikeaksi opetettu.”

”Heidän mielestään karttaminen on ainoa keino yrittää saada eronnut takaisin yhteisöön. Koen, että perheeni on liikkeen uhri. On hyödytöntä yrittää puhua heille asiasta. Kritiikki oppia kohtaan tulkitaan vainona, joka puolestaan vahvistaa heidän uskoaan omaan totuuteensa."

"Vaikka olen jo hyväksynyt tilanteen, tulee silti vielä joskus kyynel silmään, kun ajattelen vanhempiani ja sisaruksiani. Veljeni olisi halunnut erota samaan aikaan kuin minä ja erosikin, mutta hänelle ero perheestä kävi liian raskaaksi ja hän päätyi palaamaan yhteisöön takaisin."

Hyppy tuntemattomaan

Aki Tulimäki tietää, että yhteisöstä eronnut joutuu hyppäämään täydelliseen tuntemattomuuteen ja kohtamaan syvää yksinäisyyttä.

"Aikaisemmin yhteisö toi sosiaalista elämää ja ystävien verkoston. Liikkeen ulkopuolisia ihmisiä pidetään siellä pahoina ja vältettävinä. Kun sitten lähtee liikkeestä, ei välttämättä ole yhtäkään ihmiskontaktia arjessa."

"Jos suunnittelee yhteisöstä lähtemistä, kannattaakin lähtö valmistella huolella. Etukäteen voi yrittää saada uusia ystäviä vaikka harrastuksen kautta."

Masennusta, sairauslomia ja avioero

Aki joutui itse kokemaan vaikeita ahdistus- ja masennuskausia eroamisensa jälkeen. Tuli sairaslomia töistä. Onneksi hän oli avoin ja kertoi työkavereilleen, mitä oli meneillään.

Samaan aikaan avioliitto yhteisöön kuuluvan vaimon kanssa alkoi rakoilla ja liitto päättyi eroon. Vaimo halusi jäädä Jehovan todistajiin eikä hyväksynyt Akin ratkaisua.

"Koin vahvasti, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Olin jo pidemmän aikaa huomannut epäileväni uskonnon opinkappaleita. Yritin kysellä mieltäni vaivaamista asioista kuten luvatusta maailmanlopusta vuonna 1975. Sain vanhimmilta aina vastauksen, että ei tuollaisia kannata miettiä.”

”Katsoin dokumenttia natsien harjoittamasta aivopesusta ja tajusin, että aivan samoja aivopesutekniikoita käytettiin Jehovan todistajissa. Aloin nähdä kaiken toiminnan toisin, enkä voinut enää uskoa enkä jäädä."

”Kotoa en saa apua”

Sanna Halinen on elänyt jo puolet elämästään Jehovan todistajien ulkopuolella. Hän päätyi eroamaan yhteisöstä 16-vuotiaana. Hän työstää edelleen asiaa, eikä itsenäistyminen ole ollut helppoa ilman perheen tukea.

"Läheisimpään veljeeni yritin ottaa yhteyttä eroni jälkeen. Hän vastasi raamatunjakeella."

Yksi Sannan veljistä teki itsemurhan kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen Sannan isä on silloin tällöin soitellut Sannalle, mutta ei varsinaisesti kysele kuulumisia.

"Olisiko syyllisyydentuntoa. Haluaa tarkistaa, olenko hengissä."

Äitinsä kanssa Sanna on yrittänyt olla silloin tällöin yhteydessä, mutta kokee, että oman mielenrauhan kannalta se ei oikeastaan kannata.

"Joskus, kun ikävä on kasvanut liian suureksi, olen soittanut äidille. Hän kuitenkin alkaa vain syyllistää minua ratkaisustani ja yrittää painostaa minua takaisin.”

”Olen joutunut käymään läpi sen tunteen, että jos minulle sattuu jotain todella ikävää, kotoa en saa apua. Eivät he halua auttaa minua, koska omien sanojensa mukaan he samalla joutuisivat tukemaan 'vääränlaista elämäntapaani'."

Yksinäisyys ajoi väärään seuraan

Eroamisesta seurannut yksinäisyys sai Sannan hakemaan seuraa "väärästä" suunnasta ja mukaan tuli huumeiden viihdekäyttöä. Nyt tilanne on tasapainottunut ja päihteiden väärinkäyttö on historiaa.

Sanna laittoi itse pelin poikki, kun tajusi, että elämä alkoi lipua huonoon jamaan.

Sanna tietää, että yhteisöstä eronneet joutuvat usein taistelemaan ahdistavien ajatusten ja ristiriitojen kanssa. Mielenterveysongelmat ja päihteet astuvat helposti kuvaan.

Mistä tunnistaa epäterveen yhteisön?

Aila Ruohon kiinnostus Jehovan todistajien hengelliseen väkivaltaan syntyi, kun kaksi hänen sisartaan liittyi aikuisiällä yhteisöön. Ruohon lapsuudenperhe oli vanhoillislestadiolainen ja jo sieltä ajalta hänelle tuli tutuksi hengellinen painostaminen ja erilainen ihmissuhteilla kiristäminen.

"Epäterveen hengellisen yhteisön tunnistaa siitä, kun kysyy liikkeen jäseneltä, mitä kritisoitavaa löydät yhteisöstäsi. Jos tämän mielestä mitään parannettavaa ei löydy, voi alkaa miettiä, mistä tämä johtuu. Eikö kriittiselle ajattelulle ole tilaa?"

"Aluksi pidin Jehovan todistajia suhteellisen harmittomina, mutta käsitykseni muuttui, kun aloin netistä lukea keskustelupalstoja, joissa eronneet ja erotetut kertoivat kokemastaan totaalisesta karttamisesta. Ymmärsin, miten suurta tuskaa karttaminen voi aiheuttaa yksilölle ja aloin tutkia asiaa lisää ja niinpä päädyin kirjoittamaan aiheesta kirjan."

Ahdistus purkautuu itsemurhaan?

Yksi Vartiotornin varjossa -kirjan koskettavimmista tapauksista on nuori nainen, jonka veli päätti erota yhteisöstä.

Vastoin sydämensä ääntä nainen pakotti itsensä tottelemaan karttamissääntöä, eikä ottanut veljeen tämän pyynnöistä huolimatta yhteyttä. Jonkin ajan kuluttua olikin jo liian myöhäistä, sillä veli teki itsemurhan.

"Itsemurhat hengellisissä yhteisöissä ovat suuri mysteeri, sillä useimmat tutkimukset kertovat, että itsemurhien määrä päinvastoin vähenee uskon myötä. Itsetuhoisuutta tuntuu jo omassakin aineistossani olevan paljon. Se kertoo suuresta ahdistuksesta, josta ei yhteisön sisällä pystytä purkamaan."

Miksi vanhemmat hylkäävät lapsensa?

Miten on selitettävissä, että vanhemmat pystyvät kääntämään selkänsä omalle lapselleen?

"Tähän tuo näkökulmaa Leon Festingerin kognitiivisen dissonanssin teoria. Sen lähtökohta on, että ihminen pyrkii välttämään ristiriitoja. Joutuessaan ristiriitatilanteeseen ihminen pyrkii poistamaan ongelman siten, että hän yrittää muuttaa ajatuksiaan, tunteitaan tai käytöstään”, Aila Ruoho selvittää.

”Mitä herkemmin yksilö tuntee epämukavuutta ristiriitatilanteessa, sitä ehdottomampi hän on oppien suhteen. Tässä tapauksessa siis vanhemmat tarrautuvat entistä tiukemmin oppinsa 'totuudellisuuteen', kun heidän on kestettävä vaikea ero lapsestaan. Juuri ristiriitatilanteiden takia moni jää lahkoon tai yhteisöön."

Hengellistä väkivaltaa vastaan

Voiko sitten hengellistä väkivaltaa jotenkin ehkäistä?

"Ainakin jokaisen tulisi erottaa opetuksen, indoktrinaation ja manipuloinnin erot. Näitä asioita pitäisi käsitellä jo koulussa tai ainakin viimeistään rippileirillä," Aila Ruoho toteaa.

Aki ja Sanna painottavat vertaistuen merkitystä toipumiselle.

"Kun erosin, en todellakaan tiennyt, että mitään vertaistukea on edes olemassa. Nykyään eronneiden Jehovan todistajien Facebook-ryhmä on minulle tärkeä. Yritän sitä kautta auttaa ja tukea taipaleen alkuvaiheella olevia," Sanna kertoo.

"Pitää vaan jaksaa keskustella ja keskustella," Aki sanoo. Ahdistuskohtauksia tulee hänelle edelleen silloin tällöin. "Kaverit, ystävät, työkaverit – heidän merkityksensä on tosi iso asia", Aki sanoo.

Kommentit
  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen uran tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Keskustele tässä peliteollisuudesta!

    Kesäkuun vieraana pelimiljonääri Timo Soininen

    Pelialalla liikkuvat suuret rahat. Viime vuoden suurin uutinen suomalaisessa pelimaailmassa oli Soinisen johtaman Small Giant Gamesin osake-enemmistön myynti 480 miljoonalla eurolla suurelle amerikkalaisyhtiölle, Miten pelialalla menestytään? Entä mikä peli yhdisti aikanaan Timo Soinisen ja toimittaja Juho-Pekka Rantalan?

  • Maahanmuuttajat - uhka vai mahdollisuus?

    Ihmiset kasaantuvat sinne minne pääomatkin.

    Rajanveto parempia elinoloja etsivien siirtolaisten ja turvapaikkaa tarvitsevien pakolaisten välillä hyvinkin vaikeaa. Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen ruotii kirjoituksessaan maahanmuuton haasteita ja peräänkuuluttaa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta.