Hyppää pääsisältöön

Mistä on tyrannit tehty?

Hirmuhallitsijan psykoanalyysi - nostokuva
Hirmuhallitsijan psykoanalyysi - nostokuva docventures

"Tyranni juopuu kaikkivoipuudestaan ja uhmaa todellisuuden rajoituksia niin alamaistensa kohtelussa kuin taloudessa." Juha Siltala, Suomen historian professori Helsingin yliopistolta, avaa Docventuresille, mistä tyranni elää ja hengittää.

Jo muinaiset roomalaiset

Rooman keisarikunnan alkuun siunattiin peräkkäin kaksi keisaria, Caligula (37-41) ja Nero (54-68), jotka on muistettu klassisina esimerkkeinä hullusta tyrannista. Todellisuudessa Rooman prinsipaatin valtakeinojen rajallisuus ja hallitsijavallan hauraus senaatin patriisisukujen jatkuvan juonittelun armoilla ajoi hallitsijat käyttäytymään arvaamattomasti: näin he pitivät aloitteen itsellään antamatta sitä vastustajilleen. Gaius Galicula julistautui jumalaksi nöyryyttääkseen senaattia ja rikkoakseen sen perinteet. Hevosen nimittäminen senaattoriksi ei ehkä ollut arvostelukyvyn puutetta vaan laskelmoitua valtapolitiikkaa.

Galigula mestasi alle 30 henkilöä, ja hekin kuuluivat kilpailevaan eliittiin. Tuhlaukseenkin oli varaa, sillä talous oli kunnossa ja hovielvytys tuli sotia halvemmaksi keinoksi tukea valtaa. ”Hullut” keisarit veivät loogiseen loppuunsa ylimyssukujen satavuotisen sisällissodan rauhoittamisen väkivaltamonopolia lujittamalla. Julio-Claudiukset palauttivat omaisuuden suojan takavarikkojen ja mielivaltaisen verotuksen jälkeen sekä takasivat alamaisten henkilökohtaisen turvallisuuden, mikä sai kansan muistamaan tasavaltaa enää pelkkänä kaaoksena.

Tyrannia ja aggressio
Tyrannia ja aggressio docventures

Itsevaltius syntyy luokkien ja intressiryhmien välisistä jännityksistä, jotka muuten purkautuisivat jatkuvaksi sisällissodaksi. Vaikkapa Caligulan pelitilanteen uudelleenarviointi vähentää yksilöpsykologisten selitysten merkitystä. Toki Germanicuksen poika, potentiaalinen vallanperijä, joutui elämään varhaislapsuutensa isän menetyksen ja äidin ja sisarten mestauksen varjossa, turvan ja turvattomuuden mielivaltaisessa vaihtelussa. Siltä pohjalta sopi odottaa, että hän valta-asemaan arpouduttuaan teki kaikkensa säilyttääkseen turvallisuutensa ja ollakseen joutumatta uudelleen toisten armoille.

Hitler ja Stalin eivät halunneet kenenkään armoille

Hitlerin ja Stalinin lapsuudesta tiedetään isien pahoinpitelevä mielivalta ja poikien kiintymys hyvään äitiin. Myös he pyrkivät siihen, etteivät joutuisi uudestaan kenenkään armoille vaan mieluummin pitäisivät muita armoillaan. Arvaamaton käytös tähtäsi siihen: Stalinin Neuvostoliitossa puolueen eilinen päälinja olikin kaikessa hiljaisuudessa muuttunut oikeisto- tai vasemmistopoikkeamaksi ja eilispäivän puhdasoppiset puhdistajat löysivät itsensä jo tänään puhdistettavien listalta.

Hitlerin Saksan byrokraattisessa sekasorrossa rinnakkaisorganisaatioiden johtajilla tai yhtä hyvin kenttäkomentajilla oli ohjeenaan toimia niin kuin johtaja olisi heidän asemassaan toiminut. Jos onnistui, toiminta oli johtajan tahdon mukaista. Jos epäonnistui, uusi mies sai yrittää.

Tyrannia ja kaikkivoipaisuus
Tyrannia ja kaikkivoipaisuus docventures

Stalin ja Hitler pysyivät erehtymättöminä erotuomareina, joita takaiskut eivät tahranneet.

Tyranni pakenee uhriutta muiden uhraamiseen, syyttämiseen ja lyömiseen, samastuen mielessä kummittelevaan hyökkääjään. Saksaa piiritti juutalais-boshevistis-plutokraattinen maailmanvalta, Neuvostoliittoa imperialismi. Stalin samastui voimakkaisiin tsaareihin, Mao Kiinan keisariin taivaan mandaatteineen, myöhemmällä iällään kaikkiin maailman hallitsijoihin.Yksilöllinen pyrkimys sai vastineensa rotu- tai luokkataistelusta sekä suurvaltojen nollasummapeliin alistamisesta tai alistumisesta.

Tyranni pakenee uhriutta muiden uhraamiseen, syyttämiseen ja lyömiseen, samastuen mielessä kummittelevaan hyökkääjään.

Puhdistuksia tarvittiin taistelukyvyn ylläpitämiseksi. Mikään uhri ei ollut liikaa sen valtakunnan pelastamiseksi, johon nämä itsevaltiaat samastuivat ja jota he pitkälle myös henkilöivät. Mao Tsetung näki Stalinin ja Hitlerin tapaan maailman sosiaalidarwinistisena kilpailuna ja teollisen modernisaation tienä pois toisten suurvaltojen sorrosta. Valtakunnan suuruus kompensoi yksilön haavoittuvuutta. Yksilön rajat ja kansalliset rajat lankesivat yhteen.

Narsismi ja vallanhimo

Ylivaltapyrkimys (SDO, social dominance orientation) liittyy yleensä kilpailullisuuteen, aggressiivisuuteen ja yleistettyyn epäluottamukseen. Ylimmät johtajat ovat keskimääräistä useammin asosiaalisia: he eivät ota vastuuta tekojensa seurauksista toisille, koe syyllisyyttä tai katumusta. He manipuloivat toisia myös hurmatessaan. He kaipaavat tunnustusta omalle erinomaisuudelleen. Erinomaisuus vaatii jatkuvaa vahvistusta, sillä sen pohja pettää: narsistisesti vammaista on rakastettu ja ihailtu vain rakastettavana ja ihailtavana. Siksi ulkoista tunnustusta ei voi saada kylliksi.

tyrannia ja narsismi
tyrannia ja narsismi docventures

Narsistisesti vammautuneet hakevat turvaa myös materiasta, ja mitä enemmän he materiaalista turvaa haalivat, sitä niukemmaksi käy luottamus toisiin. Alhainen luottamus ajaa valloitussotiin niin pörssissä, organisaatioissa kuin maailmanpolitiikassa.

Alhainen luottamus ajaa valloitussotiin niin pörssissä, organisaatioissa kuin maailmanpolitiikassa.

Eteenpäin pakenemiseen riivaa valtiaita myös se, että johtajan on palkittava seuraajansa. Muuten nämä syrjäyttävät hänet tai vaihtavat herraa. Kyse on oikeastaan asemiesjoukon johtajasta, rosvopäälliköstä, jonka on hankittava saalista, rahaa ja arvoasemia, avustajilleen. Maailman valtioista yllättävän monet ovat paikallaan olevia maantierosvojoukkoja: eliitti ryöstää alueen resursseja yksityiseksi edukseen. Valtio on ”niiden” valtio eikä herätä kansassa luottamusta suojeluun, jota se myy mafian tapaan.

1600-luvun lopun aurinkokuningas Ludvig XIV oli onnistunut varmistamaan väkivaltamonopolin ja kesyttämään aatelin aseellisesta oppositiosta statuspalkintoja kärkkyväksi palveluväeksi, mutta kuninkaan oli ryhdyttävä kuluttaviin sotiin kunnian ja saaliin saamiseksi väelleen. Uskonnollinen yhdenmukaistaminen, etniset puhdistukset ja noitavainot täydentävät hyvin kansan tyytymättömyyden suuntaamista ulkoisiin uhkiin ja sisäisiin vihollisiin, pois hallitsevasta ryhmästä.

Tyrannia ja sorto
Tyrannia ja sorto docventures

Mao Tsetung pelkäsi asemansa puolesta tuotettuaan suuressa harppauksessa vain nälänhädän eikä pikamodernisaatiota, jolloin hän polkaisi käyntiin nuorison kulttuurivallankumouksen sekä puolue-eliittiä että sivistyneistöä vastaan.

Välittävät instituutiot vallan, valtion ja alamaisten väliltä nitistettiin. Toisaalta juuri instituutioiden heikkous tekee diktaattorit riippuvaisemmaksi ulkoisesta menestyksestä kuin demokratiat ovat – Englanti saattoi edellyttää kansalta rasituksia toisessa maailmansodassa, Saksan oli jaettava saalista estääkseen vuode 1918 toistumisen.

Pitkälle vietyä laskelmointia

Pohjois-Korean Kimien käyttäytyminen voi vaikuttaa yhtä irrationaaliselta kuin Galigulan, mutta motiivi voi olla luultua laskelmoidumpi: ydinaseiden rakentaminen ja rakettien tussauttelu mereen ajaa länsimaat antamaan heille avustuksia vailla kiusallisia ehtoja, ja saaliin turvin he voivat pitää uskollisina parisataatuhatta avainhenkilöä, perheineen ehkä pari miljoonaa. Silloin loput 50 miljoonaa jää vaille johtoa. Vallansiirto edellyttää aina eliitin jakautumista ja kapinallisen eliitin liittymistä tyytymättömään kansaan. Nuoren Kimin kauneusleikkaaminen partisaani-isoisän näköiseksi luo dynastista oikeutusta Kimeille, joilta puuttuu muu oikeutus kuin se, että ovat yhä vallassa.

tyrannia ja asosiaalisuus
tyrannia ja asosiaalisuus docventures

Ylimpään johtoon ei noustaisi, ellei tilanne suosisi asosiaalisuutta: esimerkiksi globaali finanssitalous sallii kustannusten ulkoistamisen ja voittojen ottamisen yksipuolisesti, jopa kannustaa siihen. Johtaja on heikoilla, jos peli muuttuu ja toisten apua tarvittaisiin. Stalin, joka muistetaan itsevarmana pelottelijana, koskaan hermojaan menettämättömänä pelurina, kuoli kohtauksen saatuaan täynnä kauhua: hän oli joutunut toisten armoille vielä viimeisillä hetkillään.

Hitler ei nähnyt mitään arvokasta itsensä ulkopuolella, joten Saksa sai tuhoutua hänen myötänsä petettyään olemassaolontaistelussa hänen narsisminsa. Armo oli tuntematonta itselle eikä muidenkaan odotettu sitä osoittavan. Johtajat jäivät valtapelinsä vangeiksi eivätkä voineet vetäytyä eläkkeelle. Mitä vanhemmaksi tyranni tulee, sitä näyttävämmin hänen täytyy taistella kuolemaa vastaan. Maailman monumentit ovat kuoleman kieltoa.

Maailman monumentit ovat kuoleman kieltoa.

Itsevallalle vaihtoehtoinen pärjäämistapa rakentuu luottamuksen ja vastavuoroisuuden varaan. Hyvät lapsuuskokemukset rohkaisevat lähestymään kanssaihmisiä ja ryhtymään yhteistyöhön, mikä voi edelleen vahvistaa sosiaalisia kykyjä ja uskoa siihen, että maailma voi toimia ennustettavasti. Yhteistyö on evoluution kannalta parempi selviytymisstrategia. Välistäveto toisten kustannuksella houkuttaa silloin, kun ei voi luottaa toisten reiluuteen tai kokemus panee varomaan hyväksikäyttöä. Psykopaatit saavat tilaisuutensa kriiseissä ja sotkussa. Tyypillinen psykologia heijastaa tyypillisiä olosuhteita, joskus pidemmällä viiveellä.

Tyranni nojaa ideologiaan

Tyranni ei nouse valtaan eikä pysy siellä vain asevoimin. Aseman oikeuttaa ideologia.

Tyrannin seuraajat oikeuttavat valtaa, koska olisi sietämätöntä, ettei maailmassa vallitsekaan viime kädessä oikeus ja totuus.

Fasistifilosofi Giovanni Gentilen mukaan eliitin ei tarvinnut uskoa yhdistävään myyttiin vaan se saattoi toimia realistisesti. Valtapoliittisesta realismista huolimatta myös itsevaltiaat kiinnittyvät omaan uskomusjärjestelmäänsä ja kokevat sen loukkaamisen identiteettinsä uhkana. Stalin ja Hitler ottivat informaatiota vastaan sitä valikoivammin, mitä stressaantuneempia olivat.

Valtajärjestelmän säilymisen kannalta pahempaa on kuitenkin alamaisten taipumus oikeuttaa vallitseva valta ja samastua sen voimaan silloinkin, kun se mitä ilmeisimmin riistää ja sortaa heitä. Systeemin puolustaja puolustaa hänkin arvoaan ja identiteettiään – vallan suuruus on hänen suuruuttaan. Tyrannin seuraajat oikeuttavat valtaa, koska olisi sietämätöntä, ettei maailmassa vallitsekaan viime kädessä oikeus ja totuus. Arjen kodikkaan normaaliuden ylläpitämiseksi päädytään hyväksymään sietämätönkin vallankäyttö, sillä eihän se hyviä kosketa.

Teksti: Juha Siltala, Suomen historian professori, Helsingin yliopisto

Uusimmat sisällöt - Docventures