Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Saga: Sairaus oli isku naiseudelle!

Saga Tuhkimotarinoita - Tyttöjen ilta -ohjelman kuvauksissa
Saga Tuhkimotarinoita - Tyttöjen ilta -ohjelman kuvauksissa Kuva: Yle tuhkimotarinoita - tyttöjen ilta

Alopeciaan sairastuminen oli minulle, kolmekymppiselle naiselle suunnattoman kova paikka, isku naiseudelle ja identiteetille.

saga valokuva
saga valokuva tuhkimotarinoita

Eikä kehon ja mielen luoman kokonaisuuden rakentaminen uudelleen ole tapahtunut itsestään. Se on vaatinut voimavaroja ja myös syönyt niitä. On pitänyt opetella luopumista ja työstää armollisuutta itseään ja omaa keskeneräisyyttä kohtaan.

Alopeetikkona eläminen asettaa omat haasteensa jokapäiväisessä arjessa ja tuntemattomien ihmisten kommentit ovat toisinaan hyvinkin julmia. Erilaisuudelle pitäisi antaa nykyistä enemmän tilaa ja siinä on yhteiskunnallamme vielä paljon opittavaa. Olen monesti miettinyt miten ihmiset katsovat oikeudekseen kommentoida toisten ulkonäköä negatiiviseen sävyyn ja kuka ylipäätään määrittelee, miltä meidän tulisi näyttää ollaksemme kauniita ja hyväksyttyjä.

sagan peruukki
sagan peruukki tuhkimotarinoita

Ehjän minäkuvani luomiseen ovat vaikuttaneet monet tekijät. Perheen ja ystävien tuki on ollut korvaamatonta. Unohtamatta vertaistukea, joka on ollut suuressa asemassa alopeciamatkallani. Aina on joku joka pystyy tukemaan ja aina on joku joka tarvitsee juuri tätä tukea. Ilman kanssasisarieni kannustusta ja tärkeitä ajatuksia olisi sairauteni kohtaaminen ollut huomattavasti vaikeampaa.

Muutokset ulkonäössä ovat aiheuttaneet ristiriitaisia tunteita, tuoden samalla ison oivalluksen: joskus on päästettävä irti, jotta tilalle voi saada uutta. Minä olen minä ja kelpaan näin.

- Tuhkimotarinoiden Saga -

Kaikki jaksot Areenassa!

Lisää aiheesta:
Mitä kuuluu alopeciaan sairastuneelle Sagalle nyt!

Seuraa meitä:
https://www.facebook.com/tuhkimotarinoita

https://instagram.com/tuhkimotarinoita/

https://twitter.com/tuhkimotarinoit

Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.