Elokuussa Valheenpaljastajassa käsiteltiin syitä, jotka saavat ihmiset uskomaan vääräksi todistettuun tietoon. Moni lukija kaipasi aiheelle jatkoa: mikä sitten voisi tehota puolensa valinneisiin? Voiko myyttejä ja misinformaatiota vastaan tapella faktatiedolla?
Ihmiset muuttavat mielipidettään todella harvoin. Mitä tärkeämpänä he asiaa pitävät, sitä harvinaisempaa näkemyksen muuttaminen on. Siksi yllätyin kovasti, kun kuulin radiossa juttua uudesta metodista, jolla oli saatu todella monen ihmisen päitä käännettyä. Kyse oli niinkin vallankumouksellisesta taktiikasta kuin kahden ihmisen välisestä kiihkottomasta ja tasapuolisesta keskustelusta. Tässä ei varsinaisesti ollut kyse faktatiedolla vaikuttamisesta, mutta tutkimus liittyi silti siihen, miten vaikeaa ihmisten näkemyksiin on vaikuttaa. Kuuntelin siis kiinnostuneena.
Ihmiset muuttavat mielipidettään todella harvoin.
Ohjelma oli This American Life, yksi Yhdysvaltain julkisen radion suosituimmista ja arvostetuimmista. Siinä seurattiin, miten samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta puolustavat aktivistit kävivät juttelemassa äänestäjien ovilla Kaliforniassa. Vain parinkymmenen minuutin keskustelu sai monet muuttamaan mielipidettään, ja aiheesta julkaistun vertaisarvioidun tutkimuksen mukaan kyse oli jopa pysyvästä muutoksesta. Samojen äänestäjien mielipiteet oli sekä ennen että jälkeen ovensuukeskustelun kartoitettu mittavalla kyselytutkimuksella verkossa. Osallistujia oli paljon, tarkalleen sanottuna 9507.
Tutkimus herätti suurta kiinnostusta mediassa, koska sen tulokset olivat niin ennenkuulumattomia. Sitä paitsi tutkimuksen oli julkaissut erittäin arvostettu tiedejulkaisu, Science. Aiheesta uutisoivat näyttävästi This American Lifen lisäksi muun muassa Washington Post, The New York Times ja Wall Street Journal.
Harmi vain, ettei se ollut totta.
Toinen tutkimuksen kirjoittajista, Michael LaCour, oli väärentänyt kyselydatan, johon tulokset perustuivat. Mitään reilun yhdeksän tuhannen hengen otantaa ei ollut olemassakaan.
Sen sijaan Brendan Nyhan ja Jason Reifler, samat tutkijat, joihin myös viime kerralla viittasin, ovat tutkineet misinformaatiota ja siihen vaikuttamista ihan oikeasti. He ovat esimerkiksi osoittaneet, että oikean tiedon jakaminen lapsensa rokottamatta jättäneille vanhemmille ei saanut heitä muuttamaan suhtautumistaan rokotuksiin.
Onko ihmiskunta tuomittu hukkaamaan faktat kilpailevien mielipiteiden vellovaan mereen?
Nyhanin ja Reiflerin mukaan misinformaatiota vastaan on erittäin vaikea tapella, koska ihmismielen kyky käsitellä epämieluisaa tietoa on rajallinen ja koska ylenpalttisen informaatiotarjonnan maailmassa tilaus värittyneelle datalle ja huijauksille on ehtymätön.
Olemmeko siis hukassa? Onko ihmiskunta tuomittu hukkaamaan faktat kilpailevien mielipiteiden vellovaan mereen?
Tutkimustiedon valossa tilanne on vaikea, mutta on meillä sentään vielä toivoa. Tutkijoilla on muutama vinkki niille, jotka yrittävät korjata vääräksi osoitettuja käsityksiä, kumota nettihuijauksia tai murtaa myyttejä:
1. Varo, ettet pahenna ongelmaa.
Vaikka on hyvä pyrkiä korjaamaan virheellinen tieto mahdollisimman nopeasti, joskus korjaukset vain levittävät alkuperäistä virhettä. Jos väärää tietoa toistetaan myös korjausten yhteydessä, yhä useampi saattaa alkaa uskoa siihen – tämä tunnetaan takaisku-efektinä. Jos sinun täytyy toistaa virheellinen viesti, sano heti kärkeen, että seuraava asia ei pidä paikkaansa.
2. Tarjoa korvaavaa selitystä myytin tilalle.
Virheellisen tiedon jättämä aukko pitää täyttää. Kerro, mistä asiassa oli todella kyse tai miksi väärän tiedon levittäjät halusivat ihmisten uskovan siihen.
3. Visuaalinen viesti tehoaa usein paremmin kuin sanat.
Graafinen esitys tuntuu puhetta neutraalimmalta ja on siksi tutkitusti tehokas keino välittää faktatietoa myös kiistanalaisissa kysymyksissä, kuten vaikka valtiontalouteen tai turvapaikanhakijoiden määrään liittyvissä asioissa.
4. Haasta itse asia, älä ihmistä.
Kukaan ei tykkää siitä, että hänelle ilkutaan. Älä mene henkilökohtaisuuksiin.
Nyhan ja Reifler myös uskovat, että on tehokkaampaa vaikuttaa mielipidejohtajiin kuin yksittäisiin ihmisiin. Jos esimerkiksi faktantarkistajat saavat poliitikot korjaamaan vääriä väittämiään, sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia.
Lisää tutkijoiden neuvoja löytyy muun muassa Debunking Handbookista ja Nyhanin ja Reiflerin tutkimuksista tehdyistä jutuista.
Valheenpaljastaja käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa joka toinen viikko. Ota yhteyttä ja kerro vinkkisi: valheenpaljastaja@gmail.com
Muokattu 16.9.2015: lisätty linkkejä.
Muokattu 27.1.2016: Ulkoasukorjauksia.
Muokattu 11.1.2017: Lisätty asiasana ja siirretty Yle Oppiminen alle.
Muokattu 8.3.2019: Kommentointi on päättynyt.