Anne oli sen kaltainen tyyppi, johon tunsin heti osittaista samaistumista. Jämpti, työorientoitunut ja pätevä ihminen on miellyttävä ilmestys. Osa parvesta tuntui leimanneen Annen jo ensitapaamisen jälkeen tunnekylmäksi ja etäiseksi ihmiseksi, mutta itse koin Annen olevan myös välittävä ja lämmin ihminen. Ei ehkä sillä stereotyyppisellä pullantuoksuisella tavalla, mutta omalla, itselleen sopivalla tavalla.
Iso aihe Annen tarinassa oli tietysti Timo, hyvin miellyttävä ja aivan liian kiltti mies. Timolla oli selvästi sydän paikallaan, mutta hänen alistuvuutensa ja oma-aloitteisuuden puute oli raskasta nähtävää. Timo herätti itsessäni suorastaan suojelunhalua, mikä on asia, jota hänen kaltainen suomalainen perusmies tuskin haluaa. Timon tilanne oli suorastaan kivuliasta nähtävää.
Timon ”en mä oikein tiedä, en osaa sanoa”-meininki oli tuskastuttavaa kuultavaa ihmiseltä, jolle tahtoo pelkkää hyvää ja jolla kaikesta huolimatta vaikuttaa olevan kykyä ratkaista ongelmansa. Timossa ei ole mitään vikaa ihmisenä, mutta hänen yhteensopivuutensa Annen kaltaisen vahvan ihmisen kanssa kieltämättä epäilytti. Annen vahvuus tosin paljastui kovuudeksi ja perfektionismiksi, mikä oli rankkaa nähtävää. Minussa itsessänikin on tiettyä suorituskeskeisyyttä, mutta sen näkeminen toisessa ihmisessä on aina hieman raskasta.
Itselleni Annen tapaus muistutti siitä, että kaiken tekeminen oikein ei aina riitä. Vaikka Anne kokikin tehneensä kaikkensa suhteen ja elämänsä eteen, se ei riittänyt. Joskus käy näin ja se on tosiasia, jonka kanssa on elettävä. Perfektionismi on ansa, johon joutumista kannattaa kaikin voimin vältellä.
Toinen tärkeä muistettava asia on se, että kiltteys ja alistuvuus ovat kaksi täysin eri asiaa, jotka kuitenkin usein yhdistyvät samassa ihmisessä. Kiltteys on upeaa ja tavoiteltavaa, mutta alistuvuudesta voi seurata ongelmia, jotka ilmentyivät myös Timon ja Annen suhteessa. Kun Timo lopulta sai itseään hieman niskasta kiinni, osti kukkia ja lähti viemään niitä Annelle, tunnelma oli suorastaan riemukas. Oma-aloitteisuutta oli löytynyt edes vähän ja se oli upeaa nähtävää.
Vaikka teon seuraus ei Timon kannalta ollutkaan paras mahdollinen, oli tunnelma Annen kodissa viimeisenä aamuna helpottunut. Itsekäs ratkaisu on joissain tilanteissa paras mahdollinen ja Anne oli sen tehnyt. Timoa kävi sääliksi, mutta ehkä hyvä näin. Ihmiskohtaloiden seuraaminen sivusta on on usein raskasta, mutta samalla opettavaista. Toivottavasti juttu päätyy molempien osalta hyvin.
Jevgeni, parven jäsen.
