Tuula Viitaniemi
Yle
Pasi Heikura
Yle
Nyt on puolukka-aika parhaimmillaan. Mutta mistä puolukka on saanut nimensä? Mikä ihmeen puolu? Ja miksi niin monien marjojen nimi päättyy kirjaimiin –kka: mansikka, mustikka, juolukka, kirsikka, herukka, lakka. Entä sitten poikkeukset, kuten karpalo, karviainen tai mesimarja, mistä niiden nimet juontuvat?
Aristoteleen kantapää päätti ottaa kka:sta selvää, ja kutsui studioon kasvien nimiin erikoistuneen Kirsti Aapalan Kotimaisten kielten keskuksesta. Ensi alkuun Aapala muistuttaa, että marjat eivät ole ainoita kka-päätteisiä sanoja.
- Suomen kielessä on aika paljon muitakin kka-johtimella johdettuja kasvin nimiä, esimerkiksi rentukka ja ulpukka. Ja sitten on eläinten nimityksiä: itikka, salakka, vasikka. Usein tämä pääte on merkitykseltään deminutiivinen. Sillä siis kuvataan etenkin pienuutta tai hellittelyä, niin kuin ressukka tai typykkä, Aapala sanoo.
Osa kka-päätteisistä sanoista on ulkomaista lainaa. Kapakka ja piirakka ovat peräisin venäjästä, etikka ja neilikka puolestaan tulevat ruotsinkielestä. Aapala huomauttaa, että monet marjojen nimet ovat ka-päätteisiä muissakin kielissä. Esimerkiksi mustikka on viroksi mustikas, mansikka maasikas. Yhteneväisyys viron ja suomen marjojen nimistössä paljastaa sanojen olevan vanhaa perua.
Aloitetaan puolukasta!
PUOLUKKA
Puolukka on johdettu sanasta puola. Tässä ei viitata Puolan valtioon, sillä sanoilla on eri alkuperä. Puola on vanha suomalaisugrilainen sana: se tarkoittaa marjaa kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, samoin kuin komissa ja mansissa. Suomen murteissa puolukkaa on kutsuttu nimillä puola, puolain ja puolama. Joissain murteissa puolukkaa on sanottu myös hillomarjaksi tai hillamarjaksi.
MUSTIKKA
Mustikka on ollut Suomessa tärkeä marja jo pitkään, joten sille on vakiintunut yksi nimi. Mustikka ei ole musta vaan sininen, mutta silti useissa kielissä marjan nimi on johdettu sanasta musta. Esimerkiksi venäjän tšernika on juontuu sanasta tšornyi, ja viron mustikas sanasta must, eli musta. Myös saksassa yksi mustikan nimistä on Schwarzbeere.
Tarun mukaan väri johtuu siitä, että käärme oli käynyt lipomassa marjaa kielellään.
Yleensä mustikan pinnalla on sinivärin tuova vahapeite, mutta metsistä löytyy myös tummempia mustikoita, joilla vahapintaa ei ole. Vanha kansa suhtautui Suomessa tummempiin mustikoihin epäluuloisesti: tarun mukaan väri johtuu siitä, että käärme oli käynyt lipomassa marjaa kielellään. Tummaa mustikkaa on kutsuttu muun muassa voimustikaksi, heramustikaksi, koirasmustikaksi, sokerimustikaksi, suutarimustikaksi ja tervamustikaksi. Tummiin marjoihin on ylipäätään liittynyt enemmän ennakkoluuloja kuin vaikkapa punaisiin.
MANSIKKA
Mansikalle ei ole suomen kielessä muita nimiä. Murteissa on käytetty muotoja mansikas, manssikka ja mantsikka. Ruotsissa mansikka on maaukko eli jordgubbe, saksaksi maamarja, Erdbeere. On arveltu, että suomen sana mansikka on syntynyt samalla tavalla: mansikka olisi siten johdettu samasta sanavartalosta kuin manner ja mantu. Eli sekin tarkoittaisi maamarjaa. Oma maa maamarja!
JUOLUKKA
Juolukka-nimestä löytyy murteista ja vanhasta kirjallisuudesta useita nimiä. Vanhin näistä lienee juovukka. Nimen arvellaan kuuluvan yhteen verbien juoda, juopua ja juovuttaa kanssa. Kansanuskomuksen mukaan juolukka päihdyttää – tai ainakin aiheuttaa päänsärkyä ja huimausta. Uskomus lienee ollut laajemminkin Euroopassa vallalla, sillä esimerkiksi saksassa juolukka on Rauschbeere eli humalamarja.
Koiranjulkkari, koiranjuolukka, koiranjuomukka tai koiranmustikka.
Jotkut juolukan nimet kertovat siitä, ettei marjaa ole juuri arvostettu. Juolukkaa on kutsuttu sellaisilla nimillä kuin koiranjulkkari, koiranjuolukka, koiranjuomukka tai koiranmustikka. Osissa Varsinais-Suomea ja Keski-Pohjanmaata juolukkaa on kutsuttu sinikaksi. Kuriositeettina lisättäköön, että läntisellä Uudellamaalla sinikka ei suinkaan tarkoittanut marjaa, vaan lanttua.
HERUKKA
Herukkakasveihin eli viinimarjoihin kuuluvat mm. punaherukka, mustaherukka ja karviainen. Herukka-sana on johdos verbistä herua, eli tihkua, tippua, valua. Herukka on tuttu sana Pohjois-Suomen ja Pohjois-Savon murteista. Kaakkois-Suomessa herukkaa sitä vastoin kutsuttiin nimillä siestar, siestarlainen tai siehtar, siehtarlainen. Sana tunnetaan myös sukukielissä: esimerkiksi viroksi herukka on sõstar.
Kollinmarja, vitsamustikka, ämmäkkä, ruottukka.
Satakunnan ja Hämeen seuduilla herukan nimitys on ollut oivukka, Etelä- ja Kaakkois-Hämeessä on puhuttu ojukasta ja Kymenlaakson tienoilla ojamarjasta. Kirjakielessä on aiemmin esiintynyt muoto ojuke, jota on käytetty lähinnä Etelä-Hämeessä. Muita murteellisia mustaherukan nimityksiä ovat esimerkiksi kollinmarja, vitsamustikka, ämmäkkä ja ruottukka. Ruottukan on arveltu liittyvän sanaan Ruotsi, sillä sanaa on käytetty myös Ruotsin rajan lähellä, sekä Ruotsin Länsipohjassa.
KARVIAINEN
Karviainen eroaa nimeltään muista herukoista. Nykysuomen sanakirjassa on tosin mukana harvinaiseksi mainittu sana karvikka, mainitsee Kirsti Aapala. Myös Elias Lönnrotin vuonna 1860 ilmestyneessä Suomen kasvistossa karvikka mainitaan karviaisen toisintonimenä. Suomen murteissa marjaa on sanottu mm. karvamarjaksi. Ruotsiksi karviainen on stickelbär eli tikkumarja. Siitä ovat vääntyneet suomeen nimitykset tikkerpeli, tikkerperi ja tikkenperi.
VADELMA
Vadelma kuuluu vatukoitten sukuun. Muita vatukoita ovat mm. mesimarja, lillukka ja hilla. Nimi vattu on yksinkertaisesti lyhennelmä vatukasta. Kaakkoismurteissa ja osassa savolaismurteita on käytetty muotoa vaapukka, ja pohjalaismurteissa sekä Pohjois-Suomessa muotoa vaarain. Varsinkin vadelman ja mesimarjan nimityksissä on yhtäläisyyksiä. Murteissa löytyy paljon muunnoksia vadelmasta: farelma, faarelma, varelma, vaterma sekä vajerma. Vadelma-sanaan lienee otettu mallia sanasta hedelmä.
MESIMARJA
Mesimarjaa on etenkin savolaismurteissa sanottu mesikaksi tai messikaksi, kertoo Kirsti Aapala. Etelä-Pohjanmaalla mesimarjaa on kutsuttu nimellä luhdikka, pohjalaisittain luhrikka. Nimi on johdettu alavaa, vesiperäistä niittyä tarkoittavasta luhta-sanasta.
KIRSIKKA
Kirsikkalajikkeista hapankirsikka kasvaa Suomessa viljeltynä. Marjan nimi on osaksi lainaa ja osaksi johdos. Alkuosa on laina ruotsista. Ruotsin sanaan körsbär on liitetty johdin -kka. Nimitys kirsikka on tullut käyttöön vasta 1800-luvulla. Sitä ennen käytettiin ruotsista lainattua nimitystä kirsberginmarja.
LAKKA
Sanan lakka alkuperä ei ole täysin selvä, mutta sitä arvellaan germaaniseksi lainaksi. Lakkaa kutsutaan yleisesti myös nimillä hilla ja suomuurain. Lakkaa käytetään etenkin Itä- ja Keski-Suomessa, muurainta Lounais-Suomessa ja Hämeessä, ja hillaa Pohjois-Suomessa. Muitakin nimiä on ollut: Etelä-Pohjanmaalla valokki, Kalajokilaaksossa lintti, ja Halsuan ja Kaustisen tienoilla nevamarja.
Hilla on tupella, kun marja on verholehtien peitossa
Hillan merkityksestä kertoo se, että jopa marjan eri kypsyysasteille on omia nimityksiä. Pohjois-Suomessa sanotaan hilla on tupella, kun marja on vielä verholehtien peitossa. Nimenomaan kypsää marjaa kutsutaan pohjoisessa hillaksi. Kypsällä lakalla on muitakin nimiä, kuten höllö ja löttö. Murteissa on ristiriitaisuuksia: muurain tarkoittaa etelämmässä kypsää marjaa, mutta esim. Etelä-Pohjanmaalta itäänpäin laajalla alueella on sanottu, että lakka on muuraimella, kun on haluttu ilmaista, että marjat ovat vielä raakoja. Hillan nimitykset ovat monissa sukukielissä samantapaisia, eli nimi on vanhaa perua. Esimerkiksi viroksi lakka on hilla tai rabamurakas, sananmukaisesti suovatukka.
KARPALO
Karpalostakin löytyy tuttu kka-päätteinen nimitys. Murrearkistoista selviää, että Enontekiöltä on merkitty muistiin nimitys kirsukka. Kirsti Aapala arvelee, että sana on johdettu routaa tarkoittavasta kirsi-sanasta. Karpalosta on käytetty myös muotoa kirsimarja. Nimitys karpalo tunnetaan myös lähisukukielissä, mutta sanan alkuperää ei tunneta.
VARIKSENMARJA
Variksenmarjan vanha länsipohjalainen nimitys on kaarnikka. Se on johdettu vanhasta korpin nimityksestä kaarne, joka saatetaan muistaa Raamatusta, kertoo Kirsti Aapala. Kaarnikka siis viittaa korpin mustaan väriin. Variksenmarjaa on kutsuttu myös Harakanmarjaksi, harakanmustikaksi, kissanmustikaksi ja käärmeenmarjaksi.
