Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Pelottavan sairas

inhimillinen tekijä, yle tv1
Anne Flinkkilä, Päivi Storgård, Kimmo Oksanen ja Jukka-Pekka Lehkonen keskustelevat sairaudesta, pelosta ja herkkyydestä. inhimillinen tekijä, yle tv1 inhimillinen tekijä

TV1 keskiviikkona 23.9.2015 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 26.9. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Millainen huutomerkki sairas ihminen on vahvojen maailmassa? Onko avoimuudella ollut hintansa?

Päivi Storgård, Kimmo Oksanen ja Jukka-Pekka Lehkonen ovat julkisuudessa avoimesti kertoneet sairaudestaan, antaneet kirjaimellisesti kasvot vaietuillekin asioille.

Avoimuuden hinta

Toimittaja Päivi Storgård salaili vuosikaudet psyykkistä sairauttaan, vaihtoi työpaikkaa, kun pelkäsi, että pitkien sairauslomien syyt paljastuisivat, ahdistui ja salaili taas.

Sitten hän kirjoitti Keinulaudalla-romaanin, jonka päähenkilö, nelikymppinen Outi sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja eli manian ja masennuksen vuoristoradalla. Kirjan myötä Päivi päätti kertoa sairaudestaan julkisesti.

”Se oli elämäni paras päätös”, Päivi sanoo.

Avoimuuden hinta oli se, että freelancerin toimeksiannot loppuivat kuin seinään. Et taida kestää stressiä, häneltä udeltiin kerta toisensa jälkeen.

Arvet soturin ylpeydellä

Kimmo Oksanen sairastui vakavasti herpes-virukseen aiheuttamaan tulehdukseen, kävi lähellä kuolemaa, mutta jäi henkiin ja menetti kirjaimellisesti kasvonsa.

”Olin 48 vuotta hyvännäköinen, nyt aion olla 48 vuotta pahannäköinen, ja sitten ollaankin samannäköisiä”, Kimmo sanoo mustan huumorin keinoilla.

Kimmo toteaa, että tänä päivänä hän voi jo kantaa arpiaan soturin ylpeydellä, mutta aikaa se on vienyt. Yksinäisyys ja tuska ovat tulleet tutuksi.

Tieto, lääkitys ja asenteet

Jukka-Pekka Lehkonen odotteli Espanjan matkaa, kun sai kuulla puhelimitse, että oli saanut hiv-tartunnan. Elettiin 80-luvun loppua ja siihen aikaan tieto oli yhtä kuin kuolemantuomio. Ei ollut lääkkeitä, elinaikaa annettiin pari vuotta.

Jukka-Pekka tunsi ajaneensa päin seinää ja yritti itsemurhaa lääkkeillä ja viinalla, mutta ystävät pelastivat hänet.

Sen jälkeen Jukka-Pekka päätti tulla toisen kerran elämässään ulos kaapista: ensin homomiehenä, sitten hiv-positiivisena.

Tiedon puute oli valtava niin suuren yleisön keskuudessa kuin homopiireissäkin: pohdittiin esimerkiksi, pitääkö hiv-positiiviselle olla ravintolassa oma tuoppi ja vessa.

”Tieto ja lääkitys ovat toki muuttaneet asenteita, mutta hiv-positiivista pelätään yhä”, Jukka-Pekka sanoo.

Hulluksi kesken työpäivän?

Mitä me pelkäämme, kun pelkäämme sairasta?

Päivi sanoo, että psyykkisesti sairasta pelätään erityisesti sen takia, että sairaus voi näkyä käytöksessä. Hän itse pelkäsi kovasti lääkityksen aloittamista: mahdanko sitten kävellä tiara vinossa ja meikit poskilla pitkin Helsingin katuja?

Pelko oli kuitenkin turha, lääkitys tasasi huippuja ja laaksoja ja palautti Päivin entiseksi itsekseen.

”Silti tuntuu, että työnantajat pelkäävät, että tulen hulluksi kesken työpäivän”, Päivi sanoo.

”En pelottele lapsia”

Kimmo sanoo, että hänelle oli erittäin tärkeätä se, että oli vakituinen toimittajan työpaikka, johon palata.

Hänelle tarjottiin ensin mahdollisuutta tehdä toimistotyötä ja puhelinhaastatteluja, mutta aika pian hän päätti, että ihmisten ilmoille on lähdettävä.

Usein haastattelutilanne kääntyikin niin päin, että haluttiin tietää, mitä Kimmolle oli tapahtunut. ”Lapset tuijottavat uteliaina, mutta en pelottele heitä silmää iskemällä”, Kimmo nauraa.

Oma paikka järjestötyössä

Jukka-Pekka jäi hiv:n takia eläkkeelle markkinointitehtävistä, tuohon aikaan se oli vielä mahdollista.

”Uusi kriisi tuli kuitenkin silloin, kun tajusi, ettei tähän kuolekaan”, hän sanoo. Uusien lääkkeiden myötä hiv:stä tuli krooninen sairaus, jonka kanssa piti elää, ei kuolla.

Oma paikka löytyi järjestö- ja vapaaehtoistyöstä ja Jukka-Pekka on vetänyt lukemattomia sopeutumisvalmennusleirejä hiv:hen sairastuneille ja heidän perheilleen.

Hän sanoo, että monelle leiri on ollut ainoa paikka, jossa voi olla oma itsensä, ilman sairauden salailua.

Huutomerkki tässä ajanssa?

Onko sairastunut ihminen sitten jonkinlainen huutomerkki tässä ajassa, kuva epätäydellisyydestä ja heikkoudesta, jota ei haluta nähdä?

Päivi sanoo, että pelko mielenterveyden menetyksestä on monella aika lähellä ja siksi on parempi sivuuttaa sairas kuin katsoa kohti.

”Toinen kysymys sitten kokonaan on se, että onko täydellinen ihminen edes kiinnostava”, Päivi muistuttaa.

Herkistää toisen kärsimykselle

Päivi, Kimmo ja Jukka-Pekka puhuvat siitä, millainen sisäinen matka sairastuminen on ollut.

Kimmo joutui katsomaan syvälle lapsuuteensa, isän konkurssiin, perheen hajoamiseen. Hän sanoo, että on omasta mielestään pystynyt välttämään katkeruuden.

”En voi syyttää ketään tai mitään sairastumisesta, oli vain paska säkä”, hän sanoo.

Jukka-Pekka sanoo, usein kuulleensa sanat "itse aiheutettu sairaus", ja sitä on voinut käyttää lyömäaseena. Katkeruudeltakaan ei voi kokonaan välttyä.

Päivi puolestaan sanoo tuntevansa enemmänkin surua, sillä hän on sairauden takia menettänyt pitkiä jaksoja lastensa elämästä, miten he kasvoivat, mitä he oppivat.

Kimmo kertoo, että joskus ihmiset pettyvät häneen, kun hän ei olekaan jalostunut sairauden myötä. ”Odotetaan, että olisin muuttunut, mutta samanlainen olen kuin ennenkin”, hän sanoo.

Suurin muutos on herkistyminen toisten kärsimyksille, koska Kimmo sanoo tietävänsä, mitä tuska ja kipu ovat.

Kenelle on sijaa?

Päivi saa paljon voimaa vertaistyöstä. Hän on toimittanut itsetuhon partaalla olevia ihmisiä hoitoon ja puhuu kokemusasiantuntijoiden puolesta.

Sääli on kaikkien kolmen mielestä sairautta. Sääli on alentavaa, sitä ei haluaisi kohdata.

Kuka sitten oikeastaan on terve ja kuka sairas?

Moni ennen tappava sairaus on kroonistunut, ihmiset säilyvät ainakin osittain työkykyisinä, mutta onko heille sijaa tässä tehokkuutta vaativassa ajassa, jos heitä vielä kaiken lisäksi pelätään?

Kommentit
  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen uran tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Keskustele tässä peliteollisuudesta!

    Kesäkuun vieraana pelimiljonääri Timo Soininen

    Pelialalla liikkuvat suuret rahat. Viime vuoden suurin uutinen suomalaisessa pelimaailmassa oli Soinisen johtaman Small Giant Gamesin osake-enemmistön myynti 480 miljoonalla eurolla suurelle amerikkalaisyhtiölle, Miten pelialalla menestytään? Entä mikä peli yhdisti aikanaan Timo Soinisen ja toimittaja Juho-Pekka Rantalan?

  • Maahanmuuttajat - uhka vai mahdollisuus?

    Ihmiset kasaantuvat sinne minne pääomatkin.

    Rajanveto parempia elinoloja etsivien siirtolaisten ja turvapaikkaa tarvitsevien pakolaisten välillä hyvinkin vaikeaa. Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen ruotii kirjoituksessaan maahanmuuton haasteita ja peräänkuuluttaa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta.