Hyppää pääsisältöön

Q-teatterin loistava Jälkeenjäävät kysyy, kenen elämää me elämme

Q-teatterin Jälkeenjäävät
Tommi Korpela, Jussi Nikkilä ja Lotta Kaihua loistavat monissa rooleissaan. Q-teatterin Jälkeenjäävät Kuva: Pate Pesonius jälkeenjäävät

Kokovartalokramppi siitä seurasi. Nimittäin Q-teatterin uudesta näytelmästä Jälkeenjäävät. Kaksi tuntia ja risat huutonaurua, vatsaa kiristävää mustaa surua, lamauttavaa myötähäpeää, vinhasti sinkoilevia ajatuksia, ihmetystä ihmisen luovuuden äärellä, yllätyksiä yllätyksien perään.

Jälkeenjäävät on iso, iso kokemus.

Jani Volasen ohjaama ja yhdessä Q-teatterin ensemblen kanssa kirjoittama Jälkeenjäävät on iso, iso kokemus. Tästä taitaa tulla huima teatterisyksy! Q-teatterilla ainakin on hurja vauhti päällä, kun se onnistuu tekemään niin säväyttäviä esityksiä yksi toisensa perään.

Hurjaa on vauhti myös Jälkeenjäävissä. Esitys on tyrmäävä ajatuslinko ja tunnemyräkkä, joka kaappaa katsojan kyselemättä mukaansa. Tarinat alkavat, loppuvat, vaihtuvat, jatkuvat. Aina vain uusia henkilöitä astelee näyttämölle, kuvat tykyttävät screeneillä, musiikki jyskää, laulu soi, mutta kaiken aikaa fokus pysyy ihmisessä, joka ei osaa elää tätä ainoaa elämäänsä.

Elena Leeve ja Eero Ritala Q-teatterin näytelmässä Jälkeenjäävät
Elena Leeve ja Eero Ritala. Elena Leeve ja Eero Ritala Q-teatterin näytelmässä Jälkeenjäävät Kuva: Pate Pesonius eero ritala
Katsoja ei tipu kärryiltä vaikka meno on kiivasta. Esitys pysyy tiukasti ohjaaja Volasen käsissä, kaaret piirretään täysiksi, ympyrät sulkeutuvat. Jälkeenjäävät on yhtäaikaa konkreettinen ja mielikuvituksellinen. Runsas ja ehyt. Röyhkeä ja hellä. Hulluimmatkin kohtaukset onnistuvat kertomaan jotain emotionaalisesti tarkkaa ja tunnistettavaa.

Näyttelijät sitten. Käsittämättömän taitavaa, älykästä, rytmikästä, huumorintajuista, sielukasta, pelotonta sakkia: kuten nyt vaikka Tommi Korpelan viidenkympinvillityksessään sekoileva perheenisä, joka järjestää tiedotustilaisuuden perheelleen. Tai Jussi Nikkilän epätoivoinen laulaja, joka ei pysty edes päättämään mistä laulaisi. Lotta Kaihuan kaunis tankotanssija Camilla, tai neuroottinen junamatkustaja. Eero Ritalan hämmästyttävä paarmaperformanssi sairaan rakastetun vuoteen äärellä. Pirjo Longan äänetön itku petettynä vaimona. Elena Leeve sulavana asunnonostajana, järkyttyneenä tyttärenä, maalaistyttönä joka ei vaan saa Michael Jacksonia vaikenemaan. Pienetkin piipahdukset tehdään täysillä, eikä heikkoa hetkeä ole.

Piti tasoitella hengitystä, yrittää tajuta kokemaansa.

Esityksen jälkeen kävelin ystäväni kanssa syksyisen Töölön halki. Piti tasoitella hengitystä, yrittää tajuta kokemaansa. Mieli oli yhtä aikaa irrallaan kaikesta, ja kuitenkin äärimmäisesti läsnä. Sellaista hyvä taide joskus tekee: toisaalta saa maailmaan etäisyyttä, toisaalta hetkellisen, hauraan otteen siitä, mikä tässä kaikessa voisi olla olennaista.

Q-teatterin Jälkeenjäävät.
Eero Ritala, Tommi Korpela, Lotta Kaihua ja Pirjo Lonka. Q-teatterin Jälkeenjäävät. Kuva: Pate Pesonius jälkeenjäävät

Kun pääsimme P-junan penkille asti, kummallakin meistä oli äkkiä kyyneleet silmissä. Esityksen tempo on niin kova, että monet ajatukset ja mielikuvat ehtivät tajuntaan vasta viiveellä.

Miten ihmiselle käy, jos hän ei seuraa sisintään?

Kotimatka jatkoi illan kertomusta, tapahtuuhan yksi näytelmän keskeisistä ja absurdeimmista tarinoista lähijunassa. Siinä matkustajat yrittävät kaikin keinoin olla kohtaamatta toisiaan, olla menettämättä kasvojaan. Junatarina on kuristava metafora elämälle, jossa tärkeintä on pitää julkisivu kunnossa. Miten ihmiselle käy, jos hän ei seuraa sisintään, vaan johdonmukaisesti välttelee valinnoissaan toisten ihmisten mahdollisesti tuomitsevaa katsetta? Miten valheessa tai sumussa eletyn elämän osaisi pistää uusiksi? Miten voisi muuttaa elämänsä suuntaa tallaamatta samalla liiskaksi läheisiään?

Näytelmän ihmisille ei ole tarjolla paljon lohtua. Yhtenä hetkenä ujutetaan hellävaroin nuttua vauvan ylle, kohta jo puetaan vanhusta kuolinkääreisiin. Vilaus siinä välissä: siinäkö se oli, minun elämäni. Siinäkö se kului, Alepan kassajonossa raivotessa, tuntemattomana itselle ja muille. Kaikkein onnellisin näytelmän hahmoista taitaa olla mies, joka ei kuollutkaan bussionnettomuudessa, vaan sekosi ja muuttui – enpä kerrokaan, miksi. Menkää itse katsomaan.

Q Elena Leeve ja Tommi Korpela
Q Elena Leeve ja Tommi Korpela Kuva: Pate Pesonius jälkeenjäävät

Q-teatteri: Jälkeenjäävät. Ohjaus Jani Volanen. Käsikirjoitus työryhmä. Valo- ja videosuunnittelu sekä lavastus Ville Seppänen, Annukka Pykäläinen  ja Sakari Tervo. Pukusuunnittelu Riitta Röpelinen. Äänisuunnittelu: Joonas Pirttilä. Rooleissa: Lotta Kaihua, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Jussi Nikkilä ja Eero Ritala. Ensi-ilta Q-teatterissa 17.9.2015.

Penkkitaiteilija

  • Oletko rokkikukko, viskisieppo vai baarikottarainen?

    Ryhmän jäsenet keräsivät valtavan määrän sanontoja

    Llinnut ovat meille tärkeitä, ja me liitämme niihin paljon inhimillisiä merkityksiä. Lintujen todellisten ominaisuuksien kanssa monilla vertauksilla on vain vähän tai ei mitään tekemistä. Esimerkiksi pöllöä pidetään sekä viisaana että tyhmänä. Uusimmat tutkimukset todistavat, että monet lintulajit ovat paljon älykkäämpiä kuin olemme osanneet edes kuvitella.

  • Varis on fiksumpi kuin koira

    Linnut ovat yllättävän viisaita

    Linnut kiehtovat monia, myös minua. Ne ovat kauniita, kevyitä ja laulutaitoisia. Eniten kadehdin niiden lentokykyä. Linnut ovat myös fiksuja ja sosiaalisia. Olen usein kuulevinani, että ne siellä puiden latvoissa vitsailevat ja naureskelevat keskenään meille maan matosille.

  • Oletko sivistynyt? Pitäisikö olla?

    Mitä sivistys perimmiltään on?

    Nykyään saatetaan jopa rehennellä sivistymättömyydellä, jota virheellisesti kutsutaan toisinaan myös kansanomaisuudeksi.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava ja lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Viha vaihtui sopuun 1920-luvulla - lue klassikoita e-kirjoina

    Lukulista 1920-luvun kirjallisuuteen

    Perheitä, kyliä ja kaupunkeja rikki repinyt veljesviha näkyi suomalaisissa kirjoissa 1920-luvun alussa. Molemminpuolinen vihakirjoittelu oli kaunokirjoissa kovempaa kuin nykyajan sosiaalisessa mediassa. Kaupunkielämä vilkastui, ikkunoita auottiin Eurooppaan ja naisihanne muuttui maaseutuemännästä kaupunkilaiseksi jazztytöksi.

  • Oletko rokkikukko, viskisieppo vai baarikottarainen?

    Ryhmän jäsenet keräsivät valtavan määrän sanontoja

    Llinnut ovat meille tärkeitä, ja me liitämme niihin paljon inhimillisiä merkityksiä. Lintujen todellisten ominaisuuksien kanssa monilla vertauksilla on vain vähän tai ei mitään tekemistä. Esimerkiksi pöllöä pidetään sekä viisaana että tyhmänä. Uusimmat tutkimukset todistavat, että monet lintulajit ovat paljon älykkäämpiä kuin olemme osanneet edes kuvitella.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 7: Vauhtisokeutta

    Jonni Roos tekee kitaranrakennushankkeensa ensimmäiset mokat

    Rohkaistuneena ensimmäisen verstaskäyntini onnistuneesta höyläys-sessiosta, palasin muutamaa viikkoa myöhemmin paremmin kuivuneiden puiden kanssa Nikkariverstaalle, Espooseen. Oikaisin ruusupuisen otelauta-aihion oikohöylällä ja kuljettelin sen muutamaan kertaan tasohöylän läpi.

  • Myös se, mitä siinä ei ole… Avaruusromua 19.11.2017

    Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole.

    ”Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole”. Näin sanoi edesmennyt elektronimuusikko Mika Vainio. Hän sanoi musiikkinsa muodostuvan siten, että mukaan otetaan vain tarvittavat äänet ja kaikki muu jätetään pois. ”Musiikki, oleminen ja soittaminen ovat etsimistä, johon sisältyy toivo uuden löytämisestä”, sanoo rumpali ja säveltäjä Teppo Mäkynen. Näillä ajatuksilla Avaruusromussa lähdetään liikkeelle. Matkan aloittaa Mika Vainiolle omistettu tuore sävellys. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Venäjän vallankumousjuhlissa ei pihistelty paraatin koossa

    Veneäjän vallankumousjuhlissa ei pihistelty paraatin koossa

    Täällä Moskova ja Punainen tori. Kommunistisen puolueen johto ja sotilaskomentajat ovat juuri nousseet Leninin mausoleumin päälle. Kremlin kellot kajauttavat kymmenen lyöntiä ja juhlamenot voivat alkaa. Näin käynnistyivät Venäjän vallankumouksen 70-vuotisjuhlat vuonna 1987 ja selostajana oli Yleisradion pitkäaikainen ja ansioitunut kirjeenvaihtaja Reijo Nikkilä.

  • Siri Kolu: Koputetaan puuta eli kehumisen valtava voima

    Kehutaan julkisesti, kavalletaan toisten nerokkuus!

    Kehuminen on näkyviin piirtämisen taito. Sen taito ja oikeus on kaikilla meillä. Kehutaan julkisesti, kavalletaan toisten nerokkuus muidenkin tietoon, kehottaa kirjailija Siri Kolu.

  • Suomalaisia tv-aarteita: Hyvät herrat

    Kertomus Hyvät herrat -tv-sarjan tekemisestä

    KulttuuriCocktail kertoo suomalaisen televisiohistorian omaperäisimmistä sarjoista. Viidentenä tv-helmenä on Pertti Melasniemen ohjaama ja Lasse Lehtisen ja Aarno Laitisen käsikirjoittama Hyvät herrat, jota esitettiin MTV3:ssa 1990–1996.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • IRC Wizard Jarkko Oikarinen Changed Our Conversation Culture for Good

    Internet old-timer IRC, soon to be 30 years old.

    One of the first global instant messaging services on the Internet was born as a summer job side project in 1988 in Oulu, Finland. Internet old-timer IRC, soon to be 30 years old, is still the main discussion forum for tens of thousands of users.