Hyppää pääsisältöön

Q-teatterin loistava Jälkeenjäävät kysyy, kenen elämää me elämme

Q-teatterin Jälkeenjäävät
Tommi Korpela, Jussi Nikkilä ja Lotta Kaihua loistavat monissa rooleissaan. Q-teatterin Jälkeenjäävät Kuva: Pate Pesonius jälkeenjäävät

Kokovartalokramppi siitä seurasi. Nimittäin Q-teatterin uudesta näytelmästä Jälkeenjäävät. Kaksi tuntia ja risat huutonaurua, vatsaa kiristävää mustaa surua, lamauttavaa myötähäpeää, vinhasti sinkoilevia ajatuksia, ihmetystä ihmisen luovuuden äärellä, yllätyksiä yllätyksien perään.

Jälkeenjäävät on iso, iso kokemus.

Jani Volasen ohjaama ja yhdessä Q-teatterin ensemblen kanssa kirjoittama Jälkeenjäävät on iso, iso kokemus. Tästä taitaa tulla huima teatterisyksy! Q-teatterilla ainakin on hurja vauhti päällä, kun se onnistuu tekemään niin säväyttäviä esityksiä yksi toisensa perään.

Hurjaa on vauhti myös Jälkeenjäävissä. Esitys on tyrmäävä ajatuslinko ja tunnemyräkkä, joka kaappaa katsojan kyselemättä mukaansa. Tarinat alkavat, loppuvat, vaihtuvat, jatkuvat. Aina vain uusia henkilöitä astelee näyttämölle, kuvat tykyttävät screeneillä, musiikki jyskää, laulu soi, mutta kaiken aikaa fokus pysyy ihmisessä, joka ei osaa elää tätä ainoaa elämäänsä.

Elena Leeve ja Eero Ritala Q-teatterin näytelmässä Jälkeenjäävät
Elena Leeve ja Eero Ritala. Elena Leeve ja Eero Ritala Q-teatterin näytelmässä Jälkeenjäävät Kuva: Pate Pesonius eero ritala
Katsoja ei tipu kärryiltä vaikka meno on kiivasta. Esitys pysyy tiukasti ohjaaja Volasen käsissä, kaaret piirretään täysiksi, ympyrät sulkeutuvat. Jälkeenjäävät on yhtäaikaa konkreettinen ja mielikuvituksellinen. Runsas ja ehyt. Röyhkeä ja hellä. Hulluimmatkin kohtaukset onnistuvat kertomaan jotain emotionaalisesti tarkkaa ja tunnistettavaa.

Näyttelijät sitten. Käsittämättömän taitavaa, älykästä, rytmikästä, huumorintajuista, sielukasta, pelotonta sakkia: kuten nyt vaikka Tommi Korpelan viidenkympinvillityksessään sekoileva perheenisä, joka järjestää tiedotustilaisuuden perheelleen. Tai Jussi Nikkilän epätoivoinen laulaja, joka ei pysty edes päättämään mistä laulaisi. Lotta Kaihuan kaunis tankotanssija Camilla, tai neuroottinen junamatkustaja. Eero Ritalan hämmästyttävä paarmaperformanssi sairaan rakastetun vuoteen äärellä. Pirjo Longan äänetön itku petettynä vaimona. Elena Leeve sulavana asunnonostajana, järkyttyneenä tyttärenä, maalaistyttönä joka ei vaan saa Michael Jacksonia vaikenemaan. Pienetkin piipahdukset tehdään täysillä, eikä heikkoa hetkeä ole.

Piti tasoitella hengitystä, yrittää tajuta kokemaansa.

Esityksen jälkeen kävelin ystäväni kanssa syksyisen Töölön halki. Piti tasoitella hengitystä, yrittää tajuta kokemaansa. Mieli oli yhtä aikaa irrallaan kaikesta, ja kuitenkin äärimmäisesti läsnä. Sellaista hyvä taide joskus tekee: toisaalta saa maailmaan etäisyyttä, toisaalta hetkellisen, hauraan otteen siitä, mikä tässä kaikessa voisi olla olennaista.

Q-teatterin Jälkeenjäävät.
Eero Ritala, Tommi Korpela, Lotta Kaihua ja Pirjo Lonka. Q-teatterin Jälkeenjäävät. Kuva: Pate Pesonius jälkeenjäävät

Kun pääsimme P-junan penkille asti, kummallakin meistä oli äkkiä kyyneleet silmissä. Esityksen tempo on niin kova, että monet ajatukset ja mielikuvat ehtivät tajuntaan vasta viiveellä.

Miten ihmiselle käy, jos hän ei seuraa sisintään?

Kotimatka jatkoi illan kertomusta, tapahtuuhan yksi näytelmän keskeisistä ja absurdeimmista tarinoista lähijunassa. Siinä matkustajat yrittävät kaikin keinoin olla kohtaamatta toisiaan, olla menettämättä kasvojaan. Junatarina on kuristava metafora elämälle, jossa tärkeintä on pitää julkisivu kunnossa. Miten ihmiselle käy, jos hän ei seuraa sisintään, vaan johdonmukaisesti välttelee valinnoissaan toisten ihmisten mahdollisesti tuomitsevaa katsetta? Miten valheessa tai sumussa eletyn elämän osaisi pistää uusiksi? Miten voisi muuttaa elämänsä suuntaa tallaamatta samalla liiskaksi läheisiään?

Näytelmän ihmisille ei ole tarjolla paljon lohtua. Yhtenä hetkenä ujutetaan hellävaroin nuttua vauvan ylle, kohta jo puetaan vanhusta kuolinkääreisiin. Vilaus siinä välissä: siinäkö se oli, minun elämäni. Siinäkö se kului, Alepan kassajonossa raivotessa, tuntemattomana itselle ja muille. Kaikkein onnellisin näytelmän hahmoista taitaa olla mies, joka ei kuollutkaan bussionnettomuudessa, vaan sekosi ja muuttui – enpä kerrokaan, miksi. Menkää itse katsomaan.

Q Elena Leeve ja Tommi Korpela
Q Elena Leeve ja Tommi Korpela Kuva: Pate Pesonius jälkeenjäävät

Q-teatteri: Jälkeenjäävät. Ohjaus Jani Volanen. Käsikirjoitus työryhmä. Valo- ja videosuunnittelu sekä lavastus Ville Seppänen, Annukka Pykäläinen  ja Sakari Tervo. Pukusuunnittelu Riitta Röpelinen. Äänisuunnittelu: Joonas Pirttilä. Rooleissa: Lotta Kaihua, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Jussi Nikkilä ja Eero Ritala. Ensi-ilta Q-teatterissa 17.9.2015.

Penkkitaiteilija

  • Apua olympialaisten vieroitusoireisiin

    Aristoteleen kantapään urheiluaiheisia ohjelmia

    Urheilu-uutiset ja -selostukset tuottavat Aristoteleen kantapää -ohjelman kuuntelijoille jatkuvasti hupia ja kielikorvan särähtelyä. Liekö syynä toimittajien kiire, vai aiheuttaako suoritusten herättämä tunnekuohu kompurointia ilmaisussa?

  • Itsenäistyvän Viron ja Suomen ystävyys punnittiin villeinä vuosina

    Rodeo -elokuva avaa Viron itsenäistymisen ajan kulisseja

    Mitä tapahtui kulissien takana Viron itsenäistymisen aikana, romanttisella 90-luvulla, jolloin vapaus alkoi häämöttää ja sitten valkeni? Millainen oli henkilökemioiden merkitys Viron ja Suomen välisissä suhteissa? Mitä Suomessa ajateltiin Mart Laarin nuoren hallituksen hulluista ratkaisuista? Maanantaina 19.2. Yle TV1:llä palataan Viron villeihin vuosiin.

  • Samasta muotista

    Univormu yhdistää kantajat, ja erottaa heidät muista

    Univormu tarkoittaa yhdenmukaista. Sanasta tulee ensimmäiseksi mieleen armeija ja sotilaat. Yhtenäistä pukeutumista esiintyy kuitenkin monissa ammateissa, laitoksissa ja viroissa. Armeijan, poliisin ja palokunnan asujen on ensisijaisesti tarkoitus lisätä käyttäjien turvallisuutta ja mukavuutta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Apua olympialaisten vieroitusoireisiin

    Aristoteleen kantapään urheiluaiheisia ohjelmia

    Urheilu-uutiset ja -selostukset tuottavat Aristoteleen kantapää -ohjelman kuuntelijoille jatkuvasti hupia ja kielikorvan särähtelyä. Liekö syynä toimittajien kiire, vai aiheuttaako suoritusten herättämä tunnekuohu kompurointia ilmaisussa?

  • Musiikki on elokuvan runollinen elementti. Avaruusromua 25.2.2018

    Avaruusromussa kuvallista musiikkia, elokuvasta ja muualta.

    Jos minä en olisi elokuvaohjaaja, minä tahtoisin olla elokuvamusiikin säveltäjä. Näin kerrotaan Steven Spielbergin sanoneen. Elokuvaohjaajat ymmärtävät, mikä on musiikin merkitys elokuvassa. Andrei Tarkovski puhui musiikista elokuvan runollisena elementtinä. Avaruusromussa kuvallista musiikkia, elokuvasta ja muualta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Viro 100 vuotta Teemalla

    Juhlaohjelmia Viron itsenäisyyspäivän viikolla

    Lauantaina 24.2.2018 vietetään Viron tasavallan satavuotisjuhlaa. Viro 100 -ohjelmia nähdään Teemalla torstaista sunnuntaihin 22.–25.2.

  • Katriina Huttunen: Hautausmaa on kotini

    Itsemurhan tehneen äiti käy hautausmaalla päivittäin.

    Helsingin Hietaniemessä on Suomen tunnetuin hautausmaa, joka on täynnä taidetta ja kuolleita merkkihenkilöitä. Suomentaja Katriina Huttunen käy siellä päivittäin. Hänen on pakko. Hautausmaa on hänen itsemurhan tehneen tyttärensä viimeinen leposija. Tämä essee on uskonnottoman ihmisen yritys levittää hautausmaan ilosanomaa.

  • Tutkimusmatkoja idän maisemiin. Avaruusromua 18.2.2018

    Myös miniatyyrisävellyksiä ja dub-kokeilua

    Suomalainen tutkimusmatkailija ja kielitieteilijä Gustav John Ramstedt teki 1900-luvun alussa seitsemän tutkimusmatkaa Siperiaan, Keski-Aasiaan ja Mongoliaan. Elokuvantekijät Martti Kaartinen ja Niklas Kullström reissasivat G.J. Ramstedtin jalanjäljillä. Näin syntyi elokuva Eastern Memories, johon säveltäjä ja tuottaja Rasmus Hedlund teki musiikin. Avaruusromussa myös miniatyyrisävellyksiä, dub-henkistä kokeilua sekä abstraktia äänimaisemaa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Big Star: Nothing Can Hurt Me

    Dokumentti parhaasta bändistä joka ei koskaan menestynyt.

    Rakkaudella tehty pitkä dokumenttielokuva memphisiläisestä popyhtyeestä, josta piti tulla 1970-luvulla maailmankuulu mutta josta tulikin kulttibändien kulttibändi – muusikkojen, kriitikkojen ja asianharrastajien kiihkeän fanituksen kohde. Big Star oli "hienoin yhtye joka ei koskaan menestynyt".

  • Itsenäistyvän Viron ja Suomen ystävyys punnittiin villeinä vuosina

    Rodeo -elokuva avaa Viron itsenäistymisen ajan kulisseja

    Mitä tapahtui kulissien takana Viron itsenäistymisen aikana, romanttisella 90-luvulla, jolloin vapaus alkoi häämöttää ja sitten valkeni? Millainen oli henkilökemioiden merkitys Viron ja Suomen välisissä suhteissa? Mitä Suomessa ajateltiin Mart Laarin nuoren hallituksen hulluista ratkaisuista? Maanantaina 19.2. Yle TV1:llä palataan Viron villeihin vuosiin.

  • Samasta muotista

    Univormu yhdistää kantajat, ja erottaa heidät muista

    Univormu tarkoittaa yhdenmukaista. Sanasta tulee ensimmäiseksi mieleen armeija ja sotilaat. Yhtenäistä pukeutumista esiintyy kuitenkin monissa ammateissa, laitoksissa ja viroissa. Armeijan, poliisin ja palokunnan asujen on ensisijaisesti tarkoitus lisätä käyttäjien turvallisuutta ja mukavuutta.