Hyppää pääsisältöön

Q-teatterin loistava Jälkeenjäävät kysyy, kenen elämää me elämme

Q-teatterin Jälkeenjäävät
Tommi Korpela, Jussi Nikkilä ja Lotta Kaihua loistavat monissa rooleissaan. Q-teatterin Jälkeenjäävät Kuva: Pate Pesonius jälkeenjäävät

Kokovartalokramppi siitä seurasi. Nimittäin Q-teatterin uudesta näytelmästä Jälkeenjäävät. Kaksi tuntia ja risat huutonaurua, vatsaa kiristävää mustaa surua, lamauttavaa myötähäpeää, vinhasti sinkoilevia ajatuksia, ihmetystä ihmisen luovuuden äärellä, yllätyksiä yllätyksien perään.

Jälkeenjäävät on iso, iso kokemus.

Jani Volasen ohjaama ja yhdessä Q-teatterin ensemblen kanssa kirjoittama Jälkeenjäävät on iso, iso kokemus. Tästä taitaa tulla huima teatterisyksy! Q-teatterilla ainakin on hurja vauhti päällä, kun se onnistuu tekemään niin säväyttäviä esityksiä yksi toisensa perään.

Hurjaa on vauhti myös Jälkeenjäävissä. Esitys on tyrmäävä ajatuslinko ja tunnemyräkkä, joka kaappaa katsojan kyselemättä mukaansa. Tarinat alkavat, loppuvat, vaihtuvat, jatkuvat. Aina vain uusia henkilöitä astelee näyttämölle, kuvat tykyttävät screeneillä, musiikki jyskää, laulu soi, mutta kaiken aikaa fokus pysyy ihmisessä, joka ei osaa elää tätä ainoaa elämäänsä.

Elena Leeve ja Eero Ritala Q-teatterin näytelmässä Jälkeenjäävät
Elena Leeve ja Eero Ritala. Elena Leeve ja Eero Ritala Q-teatterin näytelmässä Jälkeenjäävät Kuva: Pate Pesonius eero ritala
Katsoja ei tipu kärryiltä vaikka meno on kiivasta. Esitys pysyy tiukasti ohjaaja Volasen käsissä, kaaret piirretään täysiksi, ympyrät sulkeutuvat. Jälkeenjäävät on yhtäaikaa konkreettinen ja mielikuvituksellinen. Runsas ja ehyt. Röyhkeä ja hellä. Hulluimmatkin kohtaukset onnistuvat kertomaan jotain emotionaalisesti tarkkaa ja tunnistettavaa.

Näyttelijät sitten. Käsittämättömän taitavaa, älykästä, rytmikästä, huumorintajuista, sielukasta, pelotonta sakkia: kuten nyt vaikka Tommi Korpelan viidenkympinvillityksessään sekoileva perheenisä, joka järjestää tiedotustilaisuuden perheelleen. Tai Jussi Nikkilän epätoivoinen laulaja, joka ei pysty edes päättämään mistä laulaisi. Lotta Kaihuan kaunis tankotanssija Camilla, tai neuroottinen junamatkustaja. Eero Ritalan hämmästyttävä paarmaperformanssi sairaan rakastetun vuoteen äärellä. Pirjo Longan äänetön itku petettynä vaimona. Elena Leeve sulavana asunnonostajana, järkyttyneenä tyttärenä, maalaistyttönä joka ei vaan saa Michael Jacksonia vaikenemaan. Pienetkin piipahdukset tehdään täysillä, eikä heikkoa hetkeä ole.

Piti tasoitella hengitystä, yrittää tajuta kokemaansa.

Esityksen jälkeen kävelin ystäväni kanssa syksyisen Töölön halki. Piti tasoitella hengitystä, yrittää tajuta kokemaansa. Mieli oli yhtä aikaa irrallaan kaikesta, ja kuitenkin äärimmäisesti läsnä. Sellaista hyvä taide joskus tekee: toisaalta saa maailmaan etäisyyttä, toisaalta hetkellisen, hauraan otteen siitä, mikä tässä kaikessa voisi olla olennaista.

Q-teatterin Jälkeenjäävät.
Eero Ritala, Tommi Korpela, Lotta Kaihua ja Pirjo Lonka. Q-teatterin Jälkeenjäävät. Kuva: Pate Pesonius jälkeenjäävät

Kun pääsimme P-junan penkille asti, kummallakin meistä oli äkkiä kyyneleet silmissä. Esityksen tempo on niin kova, että monet ajatukset ja mielikuvat ehtivät tajuntaan vasta viiveellä.

Miten ihmiselle käy, jos hän ei seuraa sisintään?

Kotimatka jatkoi illan kertomusta, tapahtuuhan yksi näytelmän keskeisistä ja absurdeimmista tarinoista lähijunassa. Siinä matkustajat yrittävät kaikin keinoin olla kohtaamatta toisiaan, olla menettämättä kasvojaan. Junatarina on kuristava metafora elämälle, jossa tärkeintä on pitää julkisivu kunnossa. Miten ihmiselle käy, jos hän ei seuraa sisintään, vaan johdonmukaisesti välttelee valinnoissaan toisten ihmisten mahdollisesti tuomitsevaa katsetta? Miten valheessa tai sumussa eletyn elämän osaisi pistää uusiksi? Miten voisi muuttaa elämänsä suuntaa tallaamatta samalla liiskaksi läheisiään?

Näytelmän ihmisille ei ole tarjolla paljon lohtua. Yhtenä hetkenä ujutetaan hellävaroin nuttua vauvan ylle, kohta jo puetaan vanhusta kuolinkääreisiin. Vilaus siinä välissä: siinäkö se oli, minun elämäni. Siinäkö se kului, Alepan kassajonossa raivotessa, tuntemattomana itselle ja muille. Kaikkein onnellisin näytelmän hahmoista taitaa olla mies, joka ei kuollutkaan bussionnettomuudessa, vaan sekosi ja muuttui – enpä kerrokaan, miksi. Menkää itse katsomaan.

Q Elena Leeve ja Tommi Korpela
Q Elena Leeve ja Tommi Korpela Kuva: Pate Pesonius jälkeenjäävät

Q-teatteri: Jälkeenjäävät. Ohjaus Jani Volanen. Käsikirjoitus työryhmä. Valo- ja videosuunnittelu sekä lavastus Ville Seppänen, Annukka Pykäläinen  ja Sakari Tervo. Pukusuunnittelu Riitta Röpelinen. Äänisuunnittelu: Joonas Pirttilä. Rooleissa: Lotta Kaihua, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Jussi Nikkilä ja Eero Ritala. Ensi-ilta Q-teatterissa 17.9.2015.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.