Hyppää pääsisältöön

Roadmoviemiehen paluu - tien päällä Mika Kaurismäen matkassa

BLOGI

IC 77 juna on lähtenyt Helsingistä kohti itää. Heti Tikkurilan jälkeen sade on lakannut ja loppukesän maisemat vaihtuvat ikkunan takana kuin pikakelauksella. Istun läppärini kanssa ravintolavaunussa kahvin ja yhden yhden-tähden- jallun vahvistamana. Vain 80 –luvulle jäänyt tupakka puuttuu, mutta muuten olosuhteet tuntuvat lähes täydellisiltä Mika Kaurismäestä tekemäni henkilökuvan tekoprosessin ja siitä nousseiden asioiden kertaamiseen.

Mika Kaurismäen ja Aki Kaurismäen muodostamasta duosta tuli pian käsite.

Kuulun itse siihen ikäpolveen helsinkiläisnuorisoa, jolle Mika Kaurismäen vuoden 1982 elokuvadebyytti ”Valehtelija” oli mullistava kokemus. Uskoakseni tulin tuolloin ensi kertaa varsinaisesti tietoiseksi sellaisen asian kuin elokuvataiteen olemassaolosta. Kotibileissä tuli tavalliseksi replikoida Aki Kaurismäen hahmon ko. elokuvassa käyttämien parsien mukaan. ”Älä suutele minua tänään” toimi upeasti iskurepliikkinä, tai ainakin sillä sai Ville Alfan lailla kalastettua säälinsekaista myötätuntoa. Tuli joka tapauksessa vahvasti tunne, että jotakin uutta ja isoa tapahtuu suomalaisessa elokuvassa. Mika Kaurismäen ja Aki Kaurismäen muodostamasta duosta tuli pian käsite Kaurismäen veljekset ja heidän ensin yhdessä ja sitten erikseen tekemiään uusia elokuvia odotettiin joka vuosi kärsimättömänä. Nuoruuteenhan kuuluu se etuoikeus, että saa oivaltaa asioita vapaasti ikään kuin uutena juttuna.

Suomalainen elokuvaohjaaja

Mika Kaurismäki, elokuvaohjaaja
Mika Kaurismäki, elokuvaohjaaja mika kaurismäki

Ylen ”Ammatti suomalainen elokuvaohjaaja” – otsakkeen alla tuotantona toteutettavaa henkilökuvaa varten tapasin Mikan ensimmäisen kerran tuottajani Marjaana Mykkäsen kanssa alkukesällä 2013 Kiasman ravintolassa. Elokuvantekijätyönsä ohessa Mika Kaurismäellä on muitakin afäärejä. Huomasimmekin nopeasti istuvamme aivan sattumalta Mikan itsensä omistamassa ravintolassa – yhdessä niistä. Mikalla on ollut ja on yhä useita ravintola-alan bisneksiä Brasiliasta Eerikinkadun Corona -baariin.

Dokumentaristeilla on taipumus pyrkiä kiinni asioiden juuriin ja ilmeisen taakse.

Ensivaihe kuluu näissä henkilökuvahommissa aina alkujään sulatteluun. Kun on tottunut olemaan kameran takana, ei aina ole helppoa asettua kameran eteen. Ei vaikka ura olisi niinkin mittava, kuin Mikalla. Semminkin kuin kohde varmastikin tiesi, että dokumentaristeilla on taipumus pyrkiä kiinni asioiden juuriin ja ilmeisen taakse. Onnekseni hankkeessa oli kakkoskuskina mukana Mikalle ja minulle aiemmasta tuttu, Yle Kulttuurissa meritoitunut radiotoimittaja Jukka Kuosmanen. Jukka oli aiemmin tehnyt radioon useita ohjelmia Mikasta ja hänen asiantuntemukseen pohjaten hänet oli pestattu tekemään henkilökuvan päähaastattelut. Meitä kaikkia yhdisti kiinnostus roadmovieen, niinpä ensimmäisessä tapaamisessamme Mikan työhuoneella Vallilassa syksyllä 2013 aiheena olikin aika isosti roadmovie ja autot.

”Olin nähnyt paljon roadmovieja, joissa pääroolissa on amerikanrauta, mutta sellainen leffa, jossa pääosan esittäisi neuvostovalmisteinen Volga, en mä sellaisesta ollut koskaan kuullut” – Mika kertoi ”Arvottomien” autovalinnasta.

Haastattelun päätyttyä hyppäsimme kuvaajan kanssa Mikan vihreään 70-luvun Mercedekseen ja lähdimme ajelulle tutkimaan Mikan elokuvien kuvauspaikkoja.
Auton ratissa oleminen vaikuttikin olevan hänelle luonteva tila, sillä hänen sanaisa arkkunsa avautui nopeasti ja saimme talteen paljon arvokasta puhetta. Lokaatiot, eli kuvauspaikat ovat hänelle tärkeä asia. Niin tärkeä, että Mika kertoi elokuvan joskus alkavan vain ja ainoastaan lokaatioista. Näin on tapahtunut esimerkiksi ”Arvottomien ” kohdalla, jossa hänellä mielessä oli vain alkukuva ja musiikki; ensin ilmakuva Helsingin yli alkaen satamasta, alla soi Sibeliuksen Finlandia. Tietysti tyylikkäänä versiona.

Mika Kaurismäki, Montreal marraskuussa 2014
Mika Kaurismäki, Montreal marraskuussa 2014 Kuva: Yle / Juha Suomalainen kaurismäki

Autoilla homma hurahti hienosti käyntiin, mutta menopelien lisäksi tarvitaan muutakin. Tekijänä tarvitsee tarinalle rungon, jonkin kinetiikkaa tarjoavan tapahtumasarjan, jota dokumentaari seuraa. Elokuvasta ”Tyttökuningas” (”Girl King”), tai tuolloin vielä työnimellä ”Kuningatar Kristiina” , tuli sellainen. Sovittiin, että leffan tekoprosessia seurataan aina kun se on mahdollista ja sopii Brasilian, Saksan, Kanadan ja Suomen välissä jatkuvasti matkaavalle protagonistille. Leffasta tuli kansainvälinen suurtuotanto. Se valittiin valmistuttuaan elo-syyskuisten Montrealin elokuvafestivaalien kilpasarjaan, jossa se voitti yleisöpalkinnon parhaana kanadalaisena elokuvana. Tuotanto on suomalais-kanadalais-ruotsalais-saksalainen, joten näin vai tapahtua. Elokuvan pääosan esittäjä, Pohjois-Ruotsista kotoisin oleva Malin Buska voitti Montrealissa parhaan näyttelijän palkinnon. Seurasimme elokuvan tekoa pääosin kolmessa paikassa.

Kuvauspaikaksi Turun linna

Ensimmäiset ”kenttäkuvaukset” tapahtuivat Turun linnassa tammikuussa 2014
Monen vuoden odottelun jälkeen elokuva oli vihdoin saanut tarvitsemansa rahoituksen kasaan. Mikan ja kuvaaja Guy Dufaux’ in (mm. ”Montrealin Jeesus”) johdolla valmisteltiin tuolloin kuvauksia. Monista kilpailevista vaihtoehdoista Turun linna valikoitui elokuvan yhdeksi pääkuvauspaikaksi. Ei vähiten siitä syystä, että Turun kaupungin kulttuuri- & liiketoimintastrategiaan kuuluu elokuvatuotantojen mahdollistaminen Turun alueella. Linnan arkkitehtoninen estetiikkakin oli sopivasti kohdillaan. Turussa uskotaan, että jos Turku näkyy elokuvissa, sen maine kasvaa ja se tuo rahaakin. Näin varmasti onkin. Vastaavassa mielessä pääkaupunki laahaa kaukana perässä. Pointsit Turulle.

Kuvassa Mika Kaurismäki
Kuvassa Mika Kaurismäki mika kaurismäki

Useita vuosia pääosin muualla kuin Suomessa viettänyt Mika on palaamassa vähitellen Suomeen. Tässä itseään lähinnä elokuvantekijäksi kutsuvalla tuottaja-ohjaaja Mika Kaurismäellä apuna lienee Suomessakin tuotannollisesti toimiva ja kehittyvä infrastruktuuri. Mika kuvasi samaan aikaan Tyttökuninkaan kanssa myös elokuvaa ”Elämältä kaiken sain”, niin ikään Turussa.

Kuukautta myöhemmin helmikuussa, vietettyäni paljon aikaa runsaiden Mikaa koskevien arkistojen parissa, olimme taas Turun seudulla. Tällä kertaa Liedossa, jossa kuvattavana oli elokuvan yksi suurimmista kohtauksista. Siinä käsikirjoituksen mukaan Ruotsin kuningas on palaamassa hankien keskellä sotilaineen ja ratsuineen takaisin Tukholmaan. Vain lumi puuttui. Ohjaaja suhtautui tilanteeseen hämmästyttävän rauhallisesti. Turun alueen jäähalleista oli tuotu kaikki liikenevä lumi, jota avustajat lapioivat maastoon Mikan ja Guy Dufauxin ohjeiden mukaisesti. Kuvausten aikana syntyi jännittävä tilanne kun yhtäkkiä alkoikin pyryttämään sakeasti lunta. Tällaisia tilanteita syntyy tekevälle, kun sattuma astuu kuvaan. Talvi 2014 oli viime talven lailla vuosikymmenien vähälumisin ja niin myös ko. yönä. Vaikka hetken näytti lupaavalta, että luonnonvoimat pelastaisivat kohtauksen, oli kaikki lumi kameroiden käynnistyessä jo poissa. Mika totesi tyynesti, että puuttuva lumi lisätään jälkituotannossa digitaalisesti.

Oli vakuuttavaa nähdä Hollywood-tyylinen koneisto in action

Mika Kaurismäki vuonna 1982.
Mika Kaurismäki vuonna 1982. Kuva: Marianna Films arvottomat,Teemalauantai

Suunnitelmista huolimatta kuvausmatka Mika Kaurismäen opiskeluajan kotikaupunkiin Müncheniin ei koskaan toteutunut. Münchenin sijaan matkustin marraskuun lopussa 2014 Montrealiin, jossa on mm. tehty elokuvan kaikki jälkityöt. Oli vakuuttavaa nähdä Hollywood-tyylinen koneisto in action, kun se jauhaa valmista elokuvaa. Ääni- ja kuvatiedostot lentävät reaaliaikaisesti maasta toiseen. Elokuvaa voidaankin tehdä kahdessa, tai useammassa paikassa samaan aikaan. Lopullinen tuote kuitenkin kursittiin kasaan Montrealissa. Yhdessä kerroksessa tehtiin äänitöitä ja kuvan jälkitöitä. Samaan aikaan kerrosta alempana tapahtui repliikkien jälkiäänittäminen. Meidän kuvatessamme vuorossa oli Malin Buska. Kohtalaisen pieneen studioon oli ahtautunut kohtalaisen paljon väkeä. Mm. dialogin sujuvuudesta ja oikeellisuudesta vastaa teknisen henkilöstön lisäksi oma tuottaja.

Arkistojen kätköjen runsaus

Mika Kaurismäki vuonna 2015.
Mika Kaurismäki vuonna 2015. Kuva: Juha Suomalainen / Yle Kuvapalvelu Teemalauantai,mika kaurismäki elokuvaohjaaja
Elokuvaperheen arki oli intensiivistä aikaa ja tahto tehdä elokuvia kova.

Vaikka matkustaminen tietysti avartaakin ketä tahansa, jäi itselleni tämän dokumentin tekoprosessista mieleen myös runsas arkistojen kanssa vietetty aika. Ylen TV-arkiston kätköistä löytyi runsaasti materiaalia Mika Kaurismäen uran alkuajoilta. Löytyi kuvaa ensimmäisen tuotantoyhtiön Ville Alfan tiloista ja useita haastatteluja. Kaikissa niissä povattiin Mikalle hienoa uraa, mm. Mikalle alkuaikoina tärkeän tukijan Jörn Donnerin suulla. Näin on käynytkin. Usein kuvissa oli mukana myös veli Aki Kaurismäki ja Mikan tuon ajan kollega Pauli Pentti. Elokuvaperheen arki oli intensiivistä aikaa ja tahto tehdä elokuvia kova.

Pidän valmistunutta dokumentaaria yhtä paIjon leikkaajani Antti Isoahon tuotoksena kuin omanani. Arkistomateriaalien ja Mikan elokuvien katsominen herätti meissä molemmissa lukuisia omakohtaisia muistikuvia elämistämme. Niistä riitti editoinnin aikana paljon puhetta. Innostuimme muutenkin puhumaan paljon elokuvista.

Mika Kaurismäellä on ollut merkittävä rooli suomalaisen elokuvakulttuurin kehityksessä. Hän on ollut avainhenkilö myös Sodankylän elokuvajuhlien menestyksessä. Siksi olikin suuri kunnia saada tämä uusi henkilökuva ennakkoensi-iltaan juuri Sodankylässä viime kesänä.

Juna saapuu Kerimäen asemalle sateessa pimenevään iltaan. Mika varmasti parhaillaan ajelee jossakin päin Brasiliaa jollakin tyylikkäällä autolla luu ulkona. Itselläni edessä on viimeiset 20 km polkupyörällä kohti kylmää mökkiä.

käsikirjoittaja ohjaaja Juha Suomalainen
käsikirjoittaja ohjaaja Juha Suomalainen Kuva: Juha Suomalainen juha suomalainen

Juha Suomalainen
kirjoittaja on henkilökuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja,
joka työskentelee Yle Kulttuurissa & Viihteessä ja laulaa
liikenevällä ajallaan renessanssiajan vokaalipolyfoniaa
  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri