Hyppää pääsisältöön

150 Sibeliusta: Kasken kuohuntaa

Heino Kasken sävellys
Heino Kasken sävellys Kuva: Lotta Emanuelsson 150 sibeliusta

20.9. 1957 kuoli muuan suomalainen sinfonikko. Tapahtuma jäi kuitenkin julkisuudessa paljon huomatumman kuolinuutisen varjoon – samana päivänä Suomi menetti paljon tunnetumman sinfonikon.

Heino Kasken ja häntä 20 vuotta vanhemman Jean Sibeliuksen elämässä oli muitakin yhtymäkohtia kuin kuolinpäivä. Kasken varsinaiset sävellyksenopettajat olivat Melartin ja Palmgren (yksityisesti, sillä Kaski ei opiskellut Helsingin Musiikkiopistossa vaan lukkari-urkurikoulussa), mutta jonkun oppitunnin hän sai myös itseltään Sibeliukselta. Sibeliuksen suosituksen ansiosta hän pääsi Berliiniin opiskelemaan.

Maailmansodan keskeytettyä opinnot Kaski keskittyi ensimmäisen sinfoniansa sävellystyöhön niin intensiivisesti, ettei edes Helsingin valtaus keväällä 1918 häirinnyt työtä. Se saikin hyvän vastaanoton kantaesityksessään 1919, vaikka on sittemmin lähestulkoon unohtunut suomalaisten orkesterin ohjelmistoista.

Kriitikko Evert Katila kirjoitti kantaesityksen arviossaan: ”Hänen ensimmäisessä suuremmassa teoksessaan, h-mollisinfoniassa, puhaltavat samat virkeät tuulet kuin aikaisemmissa sävellyksissä, leveä laulava melodiikka pulppuaa esteittä ja musiikissa on raikas, tuore luonne.”

Kaski piti itse h-mollisinfoniaansa pääteoksenaan. Se jäi kuitenkin hänen ainokaisekseen, eikä muitakaan laajoja orkesteriteoksia syntynyt, korkeista odotuksista huolimatta. Kasken laulava melodiikka pulppuaa kuitenkin esteittä hänen viehättävissä lauluissaan ja pianokappaleissaan, joista suuri osa on edelleen julkaisematta.

Vuosikymmenten ajan Kaski elätti itsensä opettamalla laulua kansakouluissa ja pianonsoittoa Sivistysjärjestöjen kansankonservatoriossa. Sävellyksiä syntyi kuitenkin koko ajan, ja hänen melodinen, modernismin hapatusta huolellisesti karttava tyylinsä sai lukuisia ystäviä. Pankakoski ja meren rannalla kuuluvat yhä edelleenkin pianonsoitonopiskelijoiden ohjelmistoon.

Uutinen Kasken kuolemasta jäi kuitenkin täysin Sibeliuksen kuoleman varjoon. Kummankin muistokirjoituksen kirjoitti Uuno Klami: Sibeliuksesta viisi palstaa ja kolme kuvasivua, Kaskesta puoli palstaa. ”Hän oli viimeinen Suomen tuhansien järvien surumielisen musiikkimaiseman edustaja ja kuului aikaan, joka on mennyt”, Klami kuittasi.

Tämä on 150-osaisen kirjoitussarjan kolmaskymmeneskolmas osa.

  • Ernst Fabritius vaihtoi viulutaiteilijan uran maanviljelykseen – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 2. heinäkuuta.

    Ernst Fabritius oli lahjakas 15-vuotias jättäessään kotikaupunkinsa Viipurin ja lähtiessään Leipzigin konservatorioon. Ura viulutaiteilijana oli hyvässä vauhdissa, kun 22-vuotias Fabritius yllättäen piti jäähyväiskonsertin. Pojalleen Fabritius kertoi myöhemmin kyllästyneensä soittamaan aina vain samoja konserttoja - vai oliko syynä lopettamiseen sittenkin käsivamma?

  • Ensimmäinen Wagner-konsertti koronan jälkeen Lohjalla - täydellistä!

    Wagner-konsertti Lohjalla kesäkuussa 2020.

    Koronakuukausien aikana taiteilijat ja yleisö ovat ikävöineet toisiaan. Ahkera konsertissa kävijä Anja Lankinen pääsi pitkästä aikaa kuuntelemaan elävää musiikkia, kun neljä oopperalaulajaa ja yksi pianisti esiintyivät Lohjan Pyhän Laurin keskiaikaisessa kivikirkossa.

  • Musiikkisuvun patriarkka Taneli Kuusisto – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 19. kesäkuuta.

    Taneli Kuusisto oli säveltäjä, pianisti, urkuri, kuoronjohtaja, musiikkikirjoittaja ja Yleisradiomies. Hän huolehti lukuisista luottamus- ja asiantuntijatehtävistä, toimi Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosaston opettajana, johtajana, vararehtorina ja rehtorina. Kuusiston musiikkisuvun patriarkka jätti laajan toimintamallinsa perinnöksi myös lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua