Hyppää pääsisältöön

Ikinä ei ole liian myöhäistä – lääkikseen 47-vuotiaana

Saila Suominen luentosalissa.
Saila Suominen on tämän kevään ylioppilas ja tuore lääketieteen opiskelija. Saila Suominen luentosalissa. Kuva: Yle, Marko Väänänen saila suominen

Olen tämän kevään ylioppilas ja Oulun yliopiston fuksi, esittelee 47-vuotias Saila Suominen itsensä. Tänä syksynä lääkäriopinnot aloittanut Saila ei aikoinaan hakeutunut yläasteen jälkeen lukioon vaikka opinto-ohjaaja koulun priimukselle opinahjoa kovasti suositteli. Nuori Saila haaveili kuitenkin pääsevänsä töihin mahdollisimman pian ja halusi käytännönläheiseen kouluun. Nyt yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin Saila Suominen on käynyt lukion ja aloittanut lääkäriopinnot.

– Kun poikani mietti, mihin kouluun hän hakeutuu yläasteen jälkeen, aloin itsekin miettiä opiskelun mahdollisuutta. Kai se tässä työvuosien aikana on jäänyt takaraivoon, että jos olisi kuitenkin mennyt lukioon, käynyt yliopiston ja tehnyt jotain merkittävää, Saila kertoo.

– Samaan aikaan keskusteltiin, miten vaikeaa pienille paikkakunnille ja maaseudulle on saada lääkäreitä, ajattelin että siinä se on. Menen lukioon, opiskelen lääkäriksi ja otan sitten sellaisen työn, mihin on vaikea saada lääkäreitä. Ja niin siinä sitten kävi, että minä aloitin aikuislukion ja poika meni ammattikouluun maatalousoppilaitokseen, Saila lisää nauraen.

Kalkkeutunut ja liian vanha?

Kun edellisistä koulunpenkillä vietetyistä ajoista oli ehtinyt vierähtää 30 vuotta ja opiskelukaveritkin olivat huomattavasti nuorempia, kävi Saila mielessään läpi kaikenlaisia tunteita. Pystynkö? Osaanko? Kelpaanko?

Oli suorastaan mukava päästä aloittamaan esimerkiksi matematiikan opiskelu. Tuntui ihan, että aivot oikein lämpenee.

– Pelotti, että olen niin kalkkeutunut, etten tajua enää mitään. Mutta aika nopeasti kävi ilmi, että ei sillä 30 vuodella ollut mitään merkitystä. Siitä se jatkui, mihin oli jäänytkin. Oli suorastaan mukava päästä aloittamaan esimerkiksi matematiikan opiskelu. Tuntui ihan, että aivot oikein lämpenee. Vanhat jutut alkoivat nousta pintaan ja sellaiset yhteydet tuolla päässä otettiin uudestaan käyttöön, mitkä olivat olleet levossa aika pitkään. Se oli virkistävä tunne!

– Toki nuorten joukkoon uskaltautuminen vaati myös aluksi aika paljon. Suoritin osan lukio-opinnoistani päivälukion puolella. Siellähän nuoret olivat saman ikäisiä ja jopa nuorempia kuin oma poikani. Alussa katselimmekin toisiamme epäluuloisina, mutta kyllä me toisiimme totuimme. Nuoret pyysivät minua jopa mukaan abirientoihin, Saila lisää iloisesti.

Lääkäriksi viisikymppisenä, töitä yli eläkeiän

Lääkärin ammatti ei ole Sailalle vuosien haave tai unelmien täyttymys. Eikä tähänastisessa elämässä ole ollut mitään vikaa. Vaihtelunhaluinen ja utelias nainen halusi kuitenkin katsoa, voisiko elämä antaa vielä jotain muutakin.

Saila Suominen haastattelukuvassa.
Saila Suominen uskoo monipuolisen työkokemuksensa olevan hyödyksi lääkärin ammatissa. Saila Suominen haastattelukuvassa. Kuva: Yle, Marko Väänänen saila suominen

– Mukava elämä minulla on ollut. Olen käynyt ammattikoulun, erilaisia ammatillisia kursseja ja toiminut yli kymmenessä eri ammatissa. Mutta sitten tuli tunne, että josko kuitenkin siellä akateemisessakin maailmassa olisi ollut jotain mukavaa.

Vuosien työkokemuksen erilaisista ammateista Saila katsoo ainoastaan vahvuudekseen tulevassa työssään.

– Onneksi olen itse ollut hyvin terve, joten kovin kummoisia kokemuksia minulla ei ole lääkäreistä. Sitä, minkälainen lääkäri minusta tulee, en osaa sanoa. Uskon kuitenkin, että monipuolisesta kokemuksestani erilaisissa ammateissa on hyötyä omassa työssäni. Tiedän, minkälaista on työskennellä esimerkiksi siivoojana, postinkantajana tai kaupassa. Sitä kautta osaan luultavasti asettua paremmin erilaisten ihmisten asemaan ja ymmärrän paremmin erilaisten ihmisten arkea, Saila miettii.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, valmistuu Saila lääkäriksi 53-vuotiaana. Tulevan työuransa Saila on suunnitellut kestävän mahdollisimman pitkään.

– Minulla on vanhempi, nyt jo edesmennyt veli, joka työskenteli ikänsä lääkärinä. Hän toimi ammatissaan eläkeikään asti ja vielä senkin jälkeen. Hän on esikuvani – en minäkään aio kauhean nopeasti eläkkeelle siirtyä. Kun valmistun vanhempana, pyrin mahdollisimman pitkään toimimaan siinä ammatissa. Sellainen on suunnitelma.

Intohimona opiskelu

Sailalla on nyt edessään kuuden vuoden opiskelu-urakka. Se ei naista hätkäytä, eikä tuleva opiskeluaika tunnu pitkältä.

– Nuorena kolmenkin vuoden koulutus tuntui pitkältä. Silloin ajattelin, että esimerkiksi lukio menisi ihan haaskuuseen. Nyt olen käynyt ensin sen kolme vuotta lukiota ja edessä on kuusi vuotta lääkäriopintoja. Yhtäkkiä yhdeksän vuotta ei tunnukaan kovin kummoiselta ajalta. Se hyvä puoli tässä vanhenemisessa on, ajat tuntuvat paljon lyhyemmiltä.

Luulen, että opiskelu tulee viemään paljon aikaa. Harrastan käsitöitä, kankaankudontaa ja neulontaa, mutta saapa nähdä, jääkö harrastuksille aikaa. Eiköhän tämä opiskelu tule olemaan seuraavat vuodet se pääasiallinen intohimoni,

Lääkäriopintoihinsa Saila suhtautuu mielenkiinnolla ja tosissaan. Tuleva opiskeluaika vaatii paljon ja siihen pitää keskittyä tosissaan.

– Luulen, että opiskelu tulee viemään paljon aikaa. Harrastan käsitöitä, kankaankudontaa ja neulontaa, mutta saapa nähdä, jääkö harrastuksille aikaa. Eiköhän tämä opiskelu tule olemaan seuraavat vuodet se pääasiallinen intohimoni, Saila miettii.

Viikonloppuja Saila ei kuitenkaan aio opiskelukaupungissaan Oulussa viettää, vaan hän pyhittää pari päivää viikosta yhteiselle ajalle miehensä kanssa.

– Viikonloppuisin käyn sitten mieheni luona. Hänellä on maatila, joten siellä varmastikin vietämme aikaa. Tai sitten olemme Kokkolassa kaupunkiasunnossamme, Saila kertoo.

– Mieheni tukee opiskeluani kovasti. Lukioaikoinani hän tykkäsi sanoa tuttavilleen, että hän seurustelee lukiolaistytön kanssa. Nyt se on sitten tietenkin muuttunut, että fuksitytön kanssa, Saila nauraa.

Ikinä ei ole liian myöhäistä

– Ennakkokuvitelmana ajattelisin, että ehkä nyt vanhempana on vaikeampaa muistaa ulkoa irrallisia asioita, jotka ei aivoissa sijoitu minnekään, mutta sitten taas suurien kokonaisuuksien hahmottaminen voi olla helpompaakin. Saapa nähdä kuinka tulee käymään, Saila miettii opinnoistaan, mutta kannustaa samalla kaikkia hakeutumaan opintojen pariin, jos yhtään siltä tuntuu.

– Ilman muuta kannattaa opiskella. Ei opiskelu aikuisena tunnu olevan sen kummempaa kuin nuorenakaan. Samanlaista. Ikinä ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Ainoa 47-vuotias tuore lääketieteenopiskelija Saila ei ole. Kuopion yliopistossa lääketieteen opinnot on aloittanut Sailan kanssa saman ikäinen mies.

– En tiedä onko täällä Oulun yliopistossa minun ikäistä opiskelijaa, mutta sain viestin tuntemattomalta herralta, joka on myös 47-vuotias ja aloittanut lääketieteen opinnot. Että kyllä meitä on. Varmasti enemmänkin, kun vaan rupeisi kyselemään. Ehkä me emme pidä ääntä itsestämme, Saila miettii.

Opinnot ovat vasta aluillaan, ja ensimmäinen opiskelusyksy yliopistossa edessä. Opiskelukiireiden keskellä ehtii onneksi välillä rentoutuakin.

– Meillä on tänä iltana fuksiaiset. Kyllä tästä varmasti kiva ilta tulee, Saila miettii ja valmistautuu illanviettoon opiskelukavereidensa kanssa.