Hyppää pääsisältöön

Miljoonia totuuksia, jokaiselle omansa

Kalle Kinnunen
Kalle Kinnunen docventures

Kuka enää lukee lehtiä, kun verkosta löytyy jokaisesta kohuasiasta jokaiselle oma, kustomoitu todellisuus. Murha.info -sivuston nettisalapoliisit tietävät Ulvilan tapauksesta ja sen osallisista enemmän kuin Anneli Auer itse. Hommafoorumilla päätellään päivittäin, että vielä kiinni jäämätön rikoksen tekijä on varmasti maahanmuuttaja. Sosiaalisen median ajassa jokainen saa olla uutislähde, jokaisella on mahdollisuus esittää teoriansa ja jokainen voi yrittää yhdistää pisteet ensimmäisenä.

Ongelma on siinä, että totuus on usein eri asia kuin hyvä, omaan maailmankuvaan sopiva tarina.

Bostonin pommi-iskut huhtikuussa 2013 saivat nettisalapoliisit liikkeelle muutamassa minuutissa. Periaatteessa tutkimisen joukkoistaminen on ainoastaan hyvä asia. Esimerkiksi varastettuja autoja on löydetty Facebookin avulla.

Ongelma on siinä, että totuus on usein eri asia kuin hyvä, omaan maailmankuvaan sopiva tarina.

Periaatteessa, siis. Käytännössä some on villi länsi, kun syyllistä etsitään. Ensin alkaa hysteria, sitten paranoia. Jokainen todiste on samanarvoinen. Jokainen sopivaan viitekehykseen kuuluva ihminen on syyllinen, kunnes toisin todistetaan. Syyllinen on syyllinen, koska hän on.

Näppäimistön ääressä on helppo leimata syyttömiä oman vitutuskäyrän mukaan, eikä anteeksi ole tapana pyytää - jos siitä mitään hyötyäkään olisi.

Redditissä tuhannet tulkitsivat Bostonissa otettuja valokuvia ja tekivät vakavia, leikillisiä ja absurdeja päätelmiä tapahtumien kulusta. Olisiko tuossa kuvassa näkyvä reppumies pommin kuljettaja? (TIETENKIN.) Kuka on epäilyttävän näköinen? (Tietysti ”arabi”.) Kuka on kaiken takana? (Venäjä, Mossad, Jay-Z tai al-Qaida, ehkä kaikki neljä.) Myös lähinnä kissa- ja Ryan Gosling -videoista ja hauskoista listoista aiemmin tunnetusta Buzzfeedistä tuli ”oikea” media, joka jakoi tavallisten kansalaisten pommi-iskupaikalla ottamia kuvia ja yhdisteli perinteisten vakavien medioiden tietoja.

Kun poliisit julkaisivat luonnoksen epäillyn kasvoista, Redditin intomieliset pikku tutkijat saivat bensaa liekkeihinsä. Ei aikaakaan, kun pommi-iskun tekijäksi keksittiin kuukausi aiemmin kadonnut opiskelija Sunil Tripathi.

Hetkessä Tripathista tuli syyllinen. Hän kieltämättä oli kuvassa olevan miehen näköinen. Hän oli kadonnut. Hän oli käyttäytynyt oudosti. Ja mikä parasta, hän oli ulkomaalaistaustainen.

Ainoa ongelma oli se, että viranomaiset eivät Tripathin syyllisyyteen uskoneet. Mitäpä viranomaiset tietäisivät?

Nuoret harrastajanettikirjoittajat olivat tiedonvälityksen  keskiössä Bostonin pommi-iskun uutisoinnissa 2013. Keitä  nämä nuoret olivat?
Nuoret harrastajanettikirjoittajat olivat tiedonvälityksen keskiössä Bostonin pommi-iskun uutisoinnissa 2013. Keitä nämä nuoret olivat? Kuva: Yle Kuvapalvelu thread

Väite lähti leviämään Redditissä, Buzzfeedissä, Twitterissä ja Facebookissa. Valtamediat seurasivat. Tripathi! Tripathi! Tripathi oli muutaman tunnin ajan Yhdysvaltojen vihatuin mies.

Sitten FBI kertoi etsivänsä epäiltyinään Tsarnaevin veljeksiä, jotka pian ampuivat poliisin. Toinen veljeksistä ammuttiin samana päivänä, toinen löydettiin seuraavana.

Sunil Tripathi saatiin unohtaa. Hänet löydettiin kuolleena seuraavalla viikolla. Hänellä ei ollut mitään tekemistä pommi-iskun kanssa.

Greg Barkerin The Thread on dokumenttielokuva, jonka suuri ansio on tallentaa hektistä ja säröilevää ajankuvaa. Ymmärrämmekö me, että väärän tiedon jakaminen somessa voi olla paitsi tyhmää, myös rikollista ja hengenvaarallista? Ymmärrämmekö vastuun?

Ymmärrämmekö me, että väärän tiedon jakaminen somessa voi olla paitsi tyhmää, myös rikollista ja hengenvaarallista?

Tripathin tapauksessa hyvää tarkoittavat nettisalapoliisit olivatkin pahimmanlaatuisen disinformaation levittäjiä. Kun masennuksesta kärsineen Tripathin ruumis löydettiin Providence-joesta, hänen itsemurhansa syystä heräsi spekulaatioita. Olisiko hän tappanut itsensä nimenomaan jouduttuaan terrori-iskun syntipukiksi?

Ei sentään. Tripathi oli kuollut jo aiemmin. Hän ei onnekseen saanut tietää olevansa se perkele, joksi netin lynkkausjoukot hänet mielsivät.

Tapaus on karmea esimerkki siitä, miten valheesta tulee totuus, kun sitä tarpeeksi toistetaan. Nyt kyse oli lumipalloefektistä: kukaan ei palannut somen salapoliisien levittämän tiedon juurille tarkastamaan tosiasioita. Surullisinta oli, että myös moni perinteinen media tarttui valheeseen.

Barkerin dokumentti on raapaisu valtavan aiheen pinnalta. Joukkoistaminen ei ole aina kaukana väkijoukkojen voimankäytöstä. Somen vapauden varjopuoli on sen riski demokratialle. Valejuttuja levittävä MV-”lehti” on hyvä esimerkki siitä, kuinka syvällä suossa ollaan. Barcelonasta pyöritettävä saitti keskittyy vedätykseen ja kansankiihottamiseen Suomessa. Kymmenet tuhannet suomalaiset levittävät hatusta vedettyjä juttuja, koska ne kuulostavat heistä hyviltä ja sopivan rasistisilta. Siellä meuhkaamisen ja vihapuheen välissä voidaan sitten väittää, että syöpä paranee ruokasoodalla. Aivan sama, koska totuudella ei ole enää mitään väliä. Harmi vain, että kun faktat hämärtyvät, koko demokratialta putoaa pohja.

The Thread tuntuu sekavalta ja sillisalaattimaiselta, koska Barkerista netti vaikuttaa sellaiselta. Dokumentti on siksi myös oivallinen esimerkki siitä, miten vaikeaa somea on käsitellä elokuvan ja television keinoin.

Barkerin kunnianhimoinen ajatus on tunkea tunnin dokkariin koko verkko, ja se tarkoittaa erittäin suurta määrää ironisia kissavideoita etenkin ensimmäisellä puoliskolla. Edes se, miten Reddit toimii, ei taviskatsojalle The Threadista oikein aukea. Ongelma korostuu, kun Redditin käyttäjät lukevat Bostonin iskun jälkeisten päivien viestejään Barkerin kameran edessä paperilta; aika kivikautista.

Kyllä, netti on hermostunut, kaoottinen ja hämmentävä paikka. Se on myös paljon muuta.

Bostonin pommi-iskujen noitavainon tarinana The Thread kuitenkin toimii. Ennen kaikkea se muistuttaa vahvan journalismin tarpeellisuudesta ja vaivalloisuudesta. Google, Twitter ja omasta päästä keksiminen harvemmin riittävät edelläkäyvän tutkivan journalismin työkaluiksi.

”Meidän piti nyt olla aikuisia”, sanoo Buzzfeedin toimitusjohtaja dokumentissa nauraen muistellessaan Bostonin jälkeisiä päiviä. Hän ja Redditin edustaja eivät oikein osaa edes pahoitella Tripathin kohdalle osunutta leimaa. Aina roiskuu kun rapataan.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Docventures