Hyppää pääsisältöön

Bach-romantikko Häkkinen löysi sopivan kumppanin

Cembaloguru Aapo Häkkinen on levyttänyt lisää Bachia loistavalle Aeolus-levymerkille. Bachin viulusonaatteihin hän on löytänyt duokumppanikseen pitkän linjan wieniläisviulistin nimeltä Erich Höbarth. Äkkiseltään miehet vaikuttaisivat edustavan eri sukupolvia ja eri tulkintaperinteitä, mutta tuplalevyn mittaan paljastuu verraton sielunkumppanuus.

Häkkinen & Höbarth / Bach
Häkkinen & Höbarth / Bach uudet levyt

Höbarth oli paikalla kun periodi-innostus syntyi - hän toimi Nikolaus Harnoncourtin konserttimestarina vuodesta 1979. Hänen pitkä uransa ja soittotyylinsä painottuu silti klassis-romanttiseen wieniläisperinteeseen, mikä kuuluu tälläkin levyllä. Höbarth soittaa Bachia romanttisella viululla, täyteläisellä soinnilla, tunteikkaalla vibratolla ja pitkillä linjoilla. Mutta vielä enemmän hän soittaa Bachia hyvällä maulla. Pitkä ura on karsinut Höbarthin soitosta kaiken pullistelun ja itsekorostuksen. Jäljelle on jäänyt luonnollinen, sielukas, hyvällä äänellä esitetty musiikki.

Juuri samaan on Aapo Häkkinen pyrkinyt jo aiemmilla levyillään. Poikkeuksellisen muhevaäänisellä cembalollaan hän muotoilee barokkia niin romanttisesti kuin hyvän maun rajoissa on mahdollista - jos romanttisuudella tarkoitetaan ilmaisun laveutta ja tunteikkuutta. Häkkinen ja Höbarth sopivatkin loistavasti yhteen.

Heidän Bachinsa soi tumman täyteläisesti. Fraasit kaartelevat laajoina, ilman affektiivista tempoilua. Nopeita osia ei kiirehditä läpi, vaan niistä rakennetaan monumentteja. Yhtenäinen, leppoisa rubato antaa jyhkeydelle eloa.

Oma suosikkilevytykseni Bachin viulusonaateista on edelleen Viktoria Mullovan ja Ottavio Dantonen tulkinta, jossa kuulas ja tarkasti piirtyvä, ajaton viulu kohtaa eloisan barokkicembalon. Höbarthin ja Häkkisen jyhkeämpi ja filharmonisempi versio tekee lähes yhtä suuren vaikutuksen mutta eri keinoin. Vaakani kallistuu edelleen Mullovan ja Dantonen suuntaan, mutta lähinnä siksi, että heidän levytyksessään continuota höystetään uruilla, gamballa ja luutulla, kun Bach antaa siihen mahdollisuuden. Häkkisen cembaloa on riemu kuunnella, mutta vaihtelu virkistäisi tuplalevyä.

J.S. Bach: Sonaatit viululle ja cembalolle BWV1014-1019, 1021-1023. - Erich Höbarth, viulu, ja Aapo Häkkinen, cembalo. (Aeolus, AE-10236)

Kuuntele Uudet levyt 25.9.2015, toimittajana Kare Eskola.

  • Jessica Meyer vakuuttaa ja yllättää

    Jessica Meyer vakuuttaa ja yllättää

    Yhdysvaltojen itärannikolta kuuluu taas. New Yorkissa vaikuttava Jessica Meyer toimi aiemmin ainoastaan alttoviulistina, kunnes keski-ikää lähestyessään viitisen vuotta sitten alkoi myös säveltää. Tämän vielä lyhyehkön matkan tuloksia voidaan nyt kuulla Meyerin ensimmäiseltä profiilijulkaisulta. Ensimmäisenä yllättää vahva omaäänisyys ja pirteys.

  • Kirpeän levollisia perinnesävelmiä

    Kirpeän levollisia perinnesävelmiä

    Kitaristi Heikki Ruokangas sekä harmonikansoittaja Anne-Mari Kanniainen hakeutuvat perinnesävelmien pariin samalla uutta soivaa ympäristöä hahmotellen.