Olli Kangassalo
Yle
Keith Richardsin sooloalbumin Crosseyed Heartin promovideosta kasvoi Netflixissä ensi-iltansa saanut 80–minuuttinen dokumenttielokuva Keith Richards: Under The Influence. Morgan Nevillen ohjaama onnistunut dokumenttielokuva on sekoitus elämäkertaa ja tuokiokuvaa maineikkaan kitaristin nykyisestä elämänvaiheesta.
Rolling Stonesin historiaa on kaivettu lukemattomissa dokkareissa ja elokuvissa. Itselleni mieleenpainuvin on Exile on Main Streetin tekemisen vaiheita tarkkaan seurannut Stones in Exile (2010), dokumentti vaiheesta jolloin bändi oli veropakolaisena Ranskassa. Mutta mieleen tulee helposti kysymys että mitä nyt taas Rollareista?
Mutta mieleen tulee helposti kysymys että mitä nyt taas Rollareista?
Kyllä dokumentilla on uutta tarjottavaa. Iloiselta mureenalta tai varaanilta nykyään näyttävä rock(k)ukko päättää dokumentissa kaikki puheensa käheään tupakkayskään: ”njäh näjh” tai ”kiäh kiäh”. Ja rööki palaa. Dokumentti risteilee Richardsin muistoissa kovinkaan paljoa syventymättä mihinkään erityisesti. Toki saadaan kuulla joitakin mielenkiintoisia Rollari-anekdootteja. Kuten se että Rollarit pidätettiin 60-luvulla ensimmäisen USA:n kiertueen aikana yläosattomana näyttäytymisestä Georgia Holiday Innin uima-altaalla. Poliisi erehtyi luulemaan ruipeloita pitkätukkaisia brittejä naisiksi, jotka nakuilevat julkisella paikalla.
Monenlaiset Rollareitten varjoon jääneet Richardsin projektit saavat huomiota. Richards musisoi rumpali-tuottaja Steve Jordanin kanssa, joka soittaa myös Richardsin uudella soololevyllä Crosseyed Heart. Levyllä on mm. reggaemusaa, ja ainakin itselleni oli yllätys, että Richards asui 70-luvun alussa Jamaikalla, kun reggaen ja Bob Marleyn kansainvälinen nousu alkoi. Hän näki sen aitiopaikalta ja otti vaikutteita. Dokumentissa on kaikista hetkistä autenttista filmimateriaalia, mikä on suuri arvo sinänsä.
Itselleni oli yllätys että ennakkoluulottomasti kokeileva rouhea nero Tom Waits on Richardsin elämässä näin tärkeässä asemassa. Richards on soittanut ja laulanut Rain Dogsista lähtien usealla levyllä, ja parivaljakko myös säveltää silloin tällöin yhdessä. Dokumentissa heillä onkin keskinäisen kehumisen kerho.
Bluesmusiikki oli maineen alhossa, kun Rollarit tulivat USA:han. Under the Influence-dokkarissa useat bluesmiehet, kuten Buddy Guy kiittävät Rollareita bluesin pelastamisesta. Muutenkin Richards on ollut hyvää pataa vanhojen blueslegendojen kanssa. Toisesta suuresta esikuvasta Muddy Watersista tuli hänen isähahmonsa. Toinen esikuva Chuck Berry onkin sitten vähän kimurantimpi tapaus. Taylor Hackfordin ohjaaman Heil heil Rock´n´Rollin (1987) kuvauksissa Berry oli mustasukkainen kitarastaan ja läimäytti Richardsia. Filmille on tarttunut legendojen riitelyä, mitä on aina ilahduttavaa katsoa. Mutta Richards mainitsee, että tuolla dokkarilla musisoinut bändi oli hänen unelmiensa täyttymys.
Dokumentin punainen lanka on loppujen lopuksi luovuuden salaisuuden pohtiminen. Ohjaaja/haastattelija Morgan Neville on utelias Richardsin metodien suhteen. Parhaiten biisinteko sujuu kitaristin ja rumpalin yhteisjammailuna – ei koko bändin kesken. Richardsilla on myös ollut jänniä soundituotannollisia ideoita. Jännittävä paljastus on, että Stonesien Street Fightiin Manin kitara ei ole sähköinen vaan pienen Norelco c-mankan kautta tahallaan röpöisesti äänitetty akustinen kitara.
Rockmusiikista Stones-vaarilla on tyly mielipide: Rollareitten jälkeiset sukupolvet tekivät siitä tylsää marssimusiikkia. Richards tykkää enemmän ”rollista”.
Mitä olisi kitaristidokumentti ilman kitaroita... Keith Richards on kitaramaanikko, jolla on oma ”kitarapalvelija”, kitaroita keräävä ja kunnostava ammattilainen. Tom Waitsilla oli hauska stoori siitä, miten Keith Richards toi heidän ensimmäiseen musiikilliseen treeniinsä puoliperävaunullisen kitaroita (300 kitaraa). Richardsin intohimo soittamiseen on niin antaumuksellinen ja vakava, että en yhtään ihmettele Richardsin hermostumista siitä, kun muutama vuosi sitten ruotsalainen toimittaja uskalsi haukkua hänen soittamistaan Euroopan kiertueella huonoksi.
Dokumentissa muuten Richards toteaa olevansa parempi basisti kuin kitaristi!
