Hyppää pääsisältöön

KOM-teatterin Muuttomiehet on satu hullusta maailmasta

Juho Milonoff KOM-teatterin Muuttomiehissä.
Juho Milonoff KOM-teatterin Muuttomiehissä. Kuva: KOM-teatteri/ Noora Geagea juho milonoff

Kävin viime lauantaina katsomassa KOM-teatterissa Juha Hurmeen ohjaaman ja kirjoittaman näytelmän Muuttomiehet. Esityksen päätyttyä tokaisin ystävälleni: tämä oli ällistyttävä juttu.

Vain kaksi päivää aiemmin olin Q-teatterin Jälkeenjäävien ensi-illassa, ja nämä kaksi hyvin erilaista esitystä vertautuivat väkisinkin mielessäni. Jälkeenjäävät on nopea, kiihkeästi sykkivä esitys. Saattaa olla, että tämän nykymaailman asukkaana minun on helpompi ottaa vastaan kerrontaa, joissa on tiukka rytmi, paljon kuvia, valtavasti ärsykkeitä.

Muuttomiehet on pieni, hieno esitys.

Muuttomiehet on keinoiltaan yksinkertaisempi. Repliikit pudotellaan kiireettömään tahtiin, efektit ovat pieniä ja ketteriä, historiallinen perspektiivi pitkä, tunnelma ilmava ja lempeä. Minulla kesti varmaan puoli tuntia asettua tarinaan ja tunnelmaan, pysähtyä kuuntelemaan ja ihmettelemään, mitä komilaiset minulle ovat kertomassa. Ehkä esitys olisi voinut käynnistyä hieman nopeammin. Mutta yhtä kaikki, vähitellen pääsin mukaan: oikein tunsin kehossani, miten levottomuus väistyi, pulssi tasaantui, olo rentoutui. Ihanaa että niin tapahtui. Sillä Muuttomiehet on pieni, hieno esitys.

Pekka Valkeejärvi, Vilma Melasniemi, Muuttomiehet KOM-teatterissa
Pekka Valkeejärvi ja Vilma Melasniemi eivät pääse vielä uuteen kotiin. Silloin voi vaikka mennä saunaan. Pekka Valkeejärvi, Vilma Melasniemi, Muuttomiehet KOM-teatterissa Kuva: KOM-teatteri/ Noora Geagea juha hurme: muuttomiehet. kom-teatteri

Levollisesti, mutta arvaamattomasti auki keriytyvää satua ovat kertomassa kaksi muuttomiestä, kolme muuttajaa sekä yksi vaeltaja.

Kaikki tapahtuu samassa paikassa, nimettömän kaupungin kadulla, puulaatikoiden keskellä. Muuttajat – duunari, oppinut ja pappi – ovat pakanneet omaisuutensa, kauniit ja kipeät muistonsa, koko elämänsä laatikoihin. Paljastuu, että he ovat kaikki muuttamassa samaan pienkerrostaloon. Osoite on tiedossa, kauppakirjat laadittu ja asuntolaina otettu, mutta missä se talo on?

Kerronta on kenties keveää, mutta aiheiltaan Muuttomiehet ei ole lainkaan heppoinen.

Kerronta on kenties keveää, mutta aiheiltaan Muuttomiehet ei ole lainkaan heppoinen. Vai mitä sanotte seuraavista käsiteltävinä olevista seikoista: yksinäisyys, kuolema, rakkaus, ihmisen järjetön julmuus, elämän tarkoitus, luonnon tuhoutuminen, lajien sukupuutto, universumin loputon kiertokulku. Mukana ovat toki myös Huippuvuoret, köyhyystutkimus, pillimehu, sekä huonekasvi jonka nimi on Arja tai Irja. On hurmaavaa laulua, epävireinen viulu, sekä rumpusetiksi muuttuva polkupyörä.

Juha Hurme: Muuttomiehet. KOM-teatteri, Laura Malmivaara ja Pekka Valkeejärvi.
Laura Malmivaara ja Pekka Valkeejärvi näyttelevät muuttajia, joilla täsmälleen samat tavarat. Juha Hurme: Muuttomiehet. KOM-teatteri, Laura Malmivaara ja Pekka Valkeejärvi. Kuva: KOM-teatteri/ Noora Geagea laura malmivaara ja pekka valkeejärvi.
Näytelmän iso ajallinen ja avaruudellinen perspektiivi tekee hyvää.

Eeva Soivion ja Juho Milonoffin näyttelemät jämäkät, filosofoivat muuttomiehet ovat olleet mukana aina, kun ihmiskunta on muuttanut, tai jokin on muuttunut. He ovat oikeastaan muutosmiehiä. He edustavat aina uuteen olosuhteeseen sopeutuvaa luontoa: kaikki loppuu, paitsi muutos. Ihminen saattaa tuhota planeettaa minkä ehtii, mutta luonto ei siitä välitä. Ainoa joka välittää ihmislajin tulevaisuudesta on ihminen itse. Ja kun meidän ihmisten tekosia miettii, herää kysymys: välitämmekö itsekään? Emme ainakaan tarpeeksi.

Näytelmän iso ajallinen ja avaruudellinen perspektiivi tekee hyvää. Tuntuu, että suhteellisuudentaju lisääntyy, ainakin hetkeksi.

Jotenkin minulle tuli KOM-teatterin katsomossa istuessani mieleen Tiitiäisen satupuu, jota juuri luemme 3-vuotiaan poikani kanssa. Siinäkin on jättimäisiä asioita yhdistettyinä pikkuruisiin, on absurdeja käänteitä, höpsöä loruilua, hämmästyttäviä näkökulmia, syvää viisautta, satiiria, surua, iloa. Ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Muuttomiehet on viisas ja hassu satu tästä hullusta, hullusta maailmasta.

Juha Hurme: Muuttomiehet. Kom-teatteri, Eeva Soivio, Juho Milonoff
Juho Milonoff ja Eeva Soivio ovat Muuttomiehet: "Me ollaan ammattilaisia". Juha Hurme: Muuttomiehet. Kom-teatteri, Eeva Soivio, Juho Milonoff Kuva: KOM-teatteri/ Noora Geagea juho milonoff

KOM-teatteri: Muuttomiehet.
Teksti ja ohjaus Juha Hurme. Lavastus. Matti Rasi, pukusuunnittelu Henna Mustamo,
valosuunnittelu Kari Vehkonen, äänisuunnittelu Jani Rapo, musiikki Petra Poutanen-Hurme. Rooleissa Laura Malmivaara, Vilma Melasniemi, Juho Milonoff, Niko Saarela, Eeva Soivio ja Pekka Valkeejärvi. Kantaesitys KOM-teatterissa 16.9.2015.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.