Hyppää pääsisältöön

KOM-teatterin Muuttomiehet on satu hullusta maailmasta

Juho Milonoff KOM-teatterin Muuttomiehissä.
Juho Milonoff KOM-teatterin Muuttomiehissä. Kuva: KOM-teatteri/ Noora Geagea juho milonoff

Kävin viime lauantaina katsomassa KOM-teatterissa Juha Hurmeen ohjaaman ja kirjoittaman näytelmän Muuttomiehet. Esityksen päätyttyä tokaisin ystävälleni: tämä oli ällistyttävä juttu.

Vain kaksi päivää aiemmin olin Q-teatterin Jälkeenjäävien ensi-illassa, ja nämä kaksi hyvin erilaista esitystä vertautuivat väkisinkin mielessäni. Jälkeenjäävät on nopea, kiihkeästi sykkivä esitys. Saattaa olla, että tämän nykymaailman asukkaana minun on helpompi ottaa vastaan kerrontaa, joissa on tiukka rytmi, paljon kuvia, valtavasti ärsykkeitä.

Muuttomiehet on pieni, hieno esitys.

Muuttomiehet on keinoiltaan yksinkertaisempi. Repliikit pudotellaan kiireettömään tahtiin, efektit ovat pieniä ja ketteriä, historiallinen perspektiivi pitkä, tunnelma ilmava ja lempeä. Minulla kesti varmaan puoli tuntia asettua tarinaan ja tunnelmaan, pysähtyä kuuntelemaan ja ihmettelemään, mitä komilaiset minulle ovat kertomassa. Ehkä esitys olisi voinut käynnistyä hieman nopeammin. Mutta yhtä kaikki, vähitellen pääsin mukaan: oikein tunsin kehossani, miten levottomuus väistyi, pulssi tasaantui, olo rentoutui. Ihanaa että niin tapahtui. Sillä Muuttomiehet on pieni, hieno esitys.

Pekka Valkeejärvi, Vilma Melasniemi, Muuttomiehet KOM-teatterissa
Pekka Valkeejärvi ja Vilma Melasniemi eivät pääse vielä uuteen kotiin. Silloin voi vaikka mennä saunaan. Pekka Valkeejärvi, Vilma Melasniemi, Muuttomiehet KOM-teatterissa Kuva: KOM-teatteri/ Noora Geagea juha hurme: muuttomiehet. kom-teatteri

Levollisesti, mutta arvaamattomasti auki keriytyvää satua ovat kertomassa kaksi muuttomiestä, kolme muuttajaa sekä yksi vaeltaja.

Kaikki tapahtuu samassa paikassa, nimettömän kaupungin kadulla, puulaatikoiden keskellä. Muuttajat – duunari, oppinut ja pappi – ovat pakanneet omaisuutensa, kauniit ja kipeät muistonsa, koko elämänsä laatikoihin. Paljastuu, että he ovat kaikki muuttamassa samaan pienkerrostaloon. Osoite on tiedossa, kauppakirjat laadittu ja asuntolaina otettu, mutta missä se talo on?

Kerronta on kenties keveää, mutta aiheiltaan Muuttomiehet ei ole lainkaan heppoinen.

Kerronta on kenties keveää, mutta aiheiltaan Muuttomiehet ei ole lainkaan heppoinen. Vai mitä sanotte seuraavista käsiteltävinä olevista seikoista: yksinäisyys, kuolema, rakkaus, ihmisen järjetön julmuus, elämän tarkoitus, luonnon tuhoutuminen, lajien sukupuutto, universumin loputon kiertokulku. Mukana ovat toki myös Huippuvuoret, köyhyystutkimus, pillimehu, sekä huonekasvi jonka nimi on Arja tai Irja. On hurmaavaa laulua, epävireinen viulu, sekä rumpusetiksi muuttuva polkupyörä.

Juha Hurme: Muuttomiehet. KOM-teatteri, Laura Malmivaara ja Pekka Valkeejärvi.
Laura Malmivaara ja Pekka Valkeejärvi näyttelevät muuttajia, joilla täsmälleen samat tavarat. Juha Hurme: Muuttomiehet. KOM-teatteri, Laura Malmivaara ja Pekka Valkeejärvi. Kuva: KOM-teatteri/ Noora Geagea laura malmivaara ja pekka valkeejärvi.
Näytelmän iso ajallinen ja avaruudellinen perspektiivi tekee hyvää.

Eeva Soivion ja Juho Milonoffin näyttelemät jämäkät, filosofoivat muuttomiehet ovat olleet mukana aina, kun ihmiskunta on muuttanut, tai jokin on muuttunut. He ovat oikeastaan muutosmiehiä. He edustavat aina uuteen olosuhteeseen sopeutuvaa luontoa: kaikki loppuu, paitsi muutos. Ihminen saattaa tuhota planeettaa minkä ehtii, mutta luonto ei siitä välitä. Ainoa joka välittää ihmislajin tulevaisuudesta on ihminen itse. Ja kun meidän ihmisten tekosia miettii, herää kysymys: välitämmekö itsekään? Emme ainakaan tarpeeksi.

Näytelmän iso ajallinen ja avaruudellinen perspektiivi tekee hyvää. Tuntuu, että suhteellisuudentaju lisääntyy, ainakin hetkeksi.

Jotenkin minulle tuli KOM-teatterin katsomossa istuessani mieleen Tiitiäisen satupuu, jota juuri luemme 3-vuotiaan poikani kanssa. Siinäkin on jättimäisiä asioita yhdistettyinä pikkuruisiin, on absurdeja käänteitä, höpsöä loruilua, hämmästyttäviä näkökulmia, syvää viisautta, satiiria, surua, iloa. Ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Muuttomiehet on viisas ja hassu satu tästä hullusta, hullusta maailmasta.

Juha Hurme: Muuttomiehet. Kom-teatteri, Eeva Soivio, Juho Milonoff
Juho Milonoff ja Eeva Soivio ovat Muuttomiehet: "Me ollaan ammattilaisia". Juha Hurme: Muuttomiehet. Kom-teatteri, Eeva Soivio, Juho Milonoff Kuva: KOM-teatteri/ Noora Geagea juho milonoff

KOM-teatteri: Muuttomiehet.
Teksti ja ohjaus Juha Hurme. Lavastus. Matti Rasi, pukusuunnittelu Henna Mustamo,
valosuunnittelu Kari Vehkonen, äänisuunnittelu Jani Rapo, musiikki Petra Poutanen-Hurme. Rooleissa Laura Malmivaara, Vilma Melasniemi, Juho Milonoff, Niko Saarela, Eeva Soivio ja Pekka Valkeejärvi. Kantaesitys KOM-teatterissa 16.9.2015.

Penkkitaiteilija

  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Onko kirja kertakäyttö- vai kestokulutustuote?

    Kirjan lyhyt elinkaari huolestuttaa

    Moni kaltaiseni lukutoukka huomaa tilan loppuvan kirjahyllyissään. Viimeistään muuttolaatikoita raahatessa sadattelee vuosikymmenten aikana kertynyttä pölyistä ja painavaa kirjakokoelmaa. Jos päättää luopua rakkaista kirjoistaan, törmää toiseen pulmaan: kukaan ei halua ottaa kirjoja vastaan, tai ei ainakaan maksaa niistä. Kuinka jokin niin tärkeä ja arvostettu voi muuttua niin turhaksi ja arvottomaksi?

  • Arvoituksellisia muunnelmia on sujuva mutta sisäsiisti

    Kaksi miestä, yksi nainen ja sata salaisuutta.

    Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia on kertomus kahdesta miehestä – ja juonen edetessä yhä enemmän eräästä erikoislaatuisesta naisesta. Viiden teatterin yhteistuotantona toteutettu tulkinta on sujuva ja viihdyttävä, mutta jää pintatasolle.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Hätä on tullut Karjalohjalle, mutta onneksi kyläläiset auttavat

    Maamme kirja 2017: Uusimaa

    Sakari Topelius perheineen vietti kesiä Karjalohjalla. Siellä hän myös viimeisteli Maamme kirjansa ja allekirjoitti kirjan esipuheen. Karjalohja oli Topeliukselle Uudenmaan helmi. Tänä päivänä karjalohjalaiset kiistävät Topeliuksen väitteen, jonka mukaan Karjalohjalla ei ole koskaan hallaa eikä hätää.

  • Siri Kolu: Niskavuoren Hetan Suomi

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori?

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Näin pohtii kirjailija Siri Kolu, Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Salon seudulla maa vajosi 1800-luvulla – ja vajoaa yhä

    Maamme-kirja 2017: Varsinais-Suomi

    Mikä on parasta Suomessa? Sen kertoo Sakari Topelius Maamme kirjassa: Valitaan kallio Ahvenanmaan saaristosta, rakentaja Pohjanmaalta, leipä Uudeltamaalta, voi Savonmaalta, omena Varsinais-Suomesta, hevonen Karjalasta, pellava Hämeenmaasta, rauta Satakunnasta, turkki Lapinmaasta – ja ystävä kaikista maakunnista. Toimittaja Jakke Holvas lähti maakuntiin etsimään Topeliuksen suosikkeja.

  • Elektroninen sarjakomputaattori ja kummitekoneistoja. Avaruusromua 24.9.2017

    Amiga-musiikkia, ite-oopperaa ja minimalismia

    Vuonna 1954 Teknillisessä korkeakoulussa alettiin rakentaa ensimmäistä suomalaista tietokonetta, elektronista sarjakomputaattoria. Vielä ei puhuttu tietokoneista, vaan matematiikkakoneista tai sähköaivoista. Sitten koitti 1980-luku ja alkoi tapahtua: MikroMikko, IBM PC, Atari, Commodore, Amiga, Apple, Tandy… Etenkin Commodore 64 ja saman valmistajan Amiga 500 olivat meillä valtavia menestyksiä. Niillä tehtiin musiikkia - ja tehdään edelleen. Avaruusromussa Amiga-musiikkia, ite-oopperaa, konstruktivismia, minimalismia ja kummitekoneistoja. Toimittajana Jukka Mikkola.