Hyppää pääsisältöön

Puumalan sointitaide välittyy Anna Liisa -oopperan taltioinnissa

Veli-Matti Puumalan ooppera Anna Liisa on kulkenut mutkallisen tien ideasta tilauksen kautta peruuntumiseen, kantaesitykseen ja viimein uudelle levylle. Tie kannatti kulkea ja levy kannatti tehdä; punnittu taltiointi avaa teoksen uudella tavalla, soinnikkaammin ja tarkemmin.

Anna Liisa / Puumala
Anna Liisa / Puumala uudet levyt

Anna Liisa perustuu Minna Canthin klassikkonäytelmään, joka moniulotteisesti mutta vankasti ruotii naisen asemaa, yhteiskunnan jähmeyttä, yksilön vastuuta ja syyllisyyttä. Arvosteluissa Puumalan itsensä muokkaamaa librettoa kehuttiin lujaksi, mutta levyllä se tuntuu teoksen heikoimmalta lenkiltä. Ilman näyttämötapahtumien tukea Puumalan modernistinen sävelkieli ei sovi yhteen agraarisen vuoropuhelun kanssa, etenkään pitkissä resitatiivijaksoissa.

Muilta osin ooppera toimii levyllä loistavasti. Tapiola Sinfonietta ja Ondinen äänitystiimi ovat tehneet niin hyvää työtä, että Puumalan musiikin yksityiskohtainen ilmaisuvoima nousee pääosaan. Puumala on höystänyt musiikin dramaturgiaa tarkkaan punnituilla, sopivan vieraantuneilla kansanmusiikkiviitteillä, joiden sointi iskee levyllä vielä paremmin kuin livenä.

Etnotehoja Puumala käyttää myös mustalaisnainen Husson roolissa. Sanna Kurki-Suonion kansanmusiikki-ilmaisu on saatu levytyksessä toimimaan hyvin yhteen oopperaäänten kanssa. Muutenkin taltiointi korostaa roolituksen sopivuutta. Jorma Hynninen jäykkäniskaisena isänä, Juha Hostikka hölmönä sulhasena ja Ville Rusanen renkinousukkaana tekevät osuvat roolityöt. Helena Juntunen laulaa pääroolin varmalla, kauniilla sopraanolla, mutta suoraviivaisesti. Niin lienee tarkoitus - Anna Liisa ei näytelmässäkään tunteile vaan toimii. Erityiskiitokset ansaitsee Helsingin Kamarikuoro, joka paheksuu ja juoruilee pelottavan osuvasti.

Kannattaa siis hankkia tämä levy. Saatte huomata, että vaikka Veli-Matti Puumalan musiikkia sanotaan tinkimättömäksi, tällä kertaa tinkimätön poikkeuksellisesti tarkoittaa huolella tehtyä ja kiehtovaa.

Veli-Matti Puumala: Anna Liisa. Libretto Minna Canthin näytelmän pohjalta Veli-Matti Puumala & Tiina Käkelä-Puumala. - Helena Juntunen, sopraano, Jorma Hynninen, baritoni, Tanja Kauppinen, sopraano, Ville Rusanen, baritoni, Sanna Kurki-Suonio, laulu, Juha Hostikka, baritoni, Anu Hostikka, sopraano, ja Jouni Kokora, basso, sekä Helsingin kamarikuoro/Nils Schweckendiek ja Tapiola Sinfonietta/Jan Söderblom. (Ondine, ODE 1254-2D)

Kuuntele Uudet levyt 25.9.2015, toimittajana Kare Eskola.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.

  • Sibeliuksen viulukonserton pianoreduktion väärinymmärrys

    Levyarvostelu

    Sibeliuksen viulukonsertto lienee viehättänyt Fritz Kreisleria, mutta samalla tuo vanhan ajan viiksekäs viuluviikari tunnusti tosiasiat. Orkesterin kanssa pääsee soittamaan harvoin kun taas pianisteja on kaikkialla, joten parasta laatia konsertosta reduktio viululle ja pianolle. Ja väliäkö sillä, että sellaisen oli Sibelius jo tehnyt - pätevänä pianistina Kreisler tiesi mitä halusi. Janit Lehtonen ja Aarrevaara ovat nyt levyttäneet Kreislerin reduktion, mutta minulle jää olo, etteivät he lainkaan ymmärrä Kreislerin aivoituksia.