Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Ilari Laakson puheenvuoro

Säveltäjä Ilari Laakso.
Säveltäjä Ilari Laakso. Kuva: Yle/Laila Kangas ilari laakso

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 23.9.2015 vuorossa oli säveltäjä Ilari Laakso.

Taide on tekijänsä näköiskappale

Kaikki taide on näköistaidetta. Radikaaleinkin sävellys, maalaus tai runo on tekijänsä näköiskappale. Se kertoo hänen ajatus- ja tunnemaailmastaan, kauneustajustaan ja arvoistaan. Se kertoo myös teoksen synty-ympäristöstä – niin maantieteellisestä kuin kulttuurisestakin. Se kertoo maailmasta, jossa elämme. Tosin kaiken tämän tavalla, joka on ominaista ainoastaan kyseisen taideteoksen tekijälle ja kyseiselle taiteelle.

Voisin kuvitella, että visuaalisen näköistaide-estetiikan kannattajat ovat suhteessaan musiikkiin duuri-molli -tonaliteetin puolestapuhujia. Tottelevaiset melodiat ovat heidän näköisviivojaan ja perinteiset harmoniat näköisvärejään.

Ilari Laakso pitää Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 23.9.2015.
Ilari Laakso pitää Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 23.9.2015. Ilari Laakso pitää Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 23.9.2015. Kuva: Yle/Sandra Saulo ilari laakso

Eipä siinä mitään. Näinkin on hyvä. Hyvä sen sijaan ei ole, jos emme ymmärrä, että maailmoja on monenlaisia. Jokainen lapsi rakentaa sen ensi hetkistä alkaen, ainutkertaiseksi. Sama koskee säveltämistä ja suhdettamme musiikkiin. Kuulokulmamme on uniikki.

Tämä onkin ainoa seikka, joka musiikkiin orientoituessa tulisi ymmärtää. ”En ymmärrä tätä musiikkia” on vähän samantyyppinen ilmaisu kuin ”En kuule tätä ruokaa.” Musiikin perimmäinen pyrkimys ei ole tulla ”ymmärretyksi”, vaan kuulluksi. Se haluaa koskettaa tunnetasolla, ei älykkyystestinä.

Ehkä jossakin länsimaisen säveltaiteen kehitysvaiheessa tekniset ja matemaattiset ihanteet nousivat pintaan siinä määrin, että taiteen perustehtävä hämärtyi. Kaaviot ja selitykset korvasivat musiikin koskettavuuden. Teoria astui kuulohavainnon edelle ja alkoi ruokkia itse itseään. Vaikka oma koulutukseni sisältää aimo annokset musiikinteoriaa, kontrapunktia, soinnutusta ja teosanalyysiä, vierastan tätä kehityskulkua. Teoria on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Minulle sävellyksen kompleksisuus ei ole tavoiteltava ominaispiirre. Olen loputtoman ihastunut yhden sävelen universumiin. Sävellystyössä pyrin pelkistämään, en monimutkaistamaan. Haluan musiikkini koskettavan - ravistelevankin - sekä itseäni että muita. Minä ja minun maailmani on tämän ”näköinen”. Sinä ja sinun maailmasi on tuon ”näköinen”. Löytyisikö niiden välille kosketuspintaa?

Ilari Laakso

#sibelius150 #ajassasoi

  • Aika klassista

    Anne Teikari kertoo ohjelmistaan

    Melko klassista, suht klassista, aikamoista. Uudessa nykyklassisen musiikin ohjelmassani Aika klassista halusin tutkia niitä paikkoja ja tilanteita, joita nykyklassinen musiikki pitää sisällään ja luo ympärilleen. Halusin tietää, mitä ihmiset, jotka tekevät nykyklassista musiikkia, ajattelevat työskentelystään.

  • Kapellimestari Hannu Lintu ottaa mallia koirastaan – Taiteilija koronakeväänä 2020

    Muusikoiden ajatuksia koronakeväänä 2020.

    Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Hannu Lintu viettää koronakevättä kotonaan Helsingissä muun muassa kirjojen parissa. Suomen kirjasäätiö on valinnut kirjallisuuden harrastajana tunnetun kapellimestarin ”diktaattoriksi”, joka valitsee vuoden 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajan. Kolmijäsenisen valintalautakunnan nimeämät 3-6 ehdokasta julkistetaan marraskuun alussa. Kenelle niistä Lintu antaa Finlandia-palkinnon, selviää 25. marraskuuta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua