Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Perheenäidit huumekoukussa

Inhimillinen tekijä, yle tv1
Sanna Kallio, Antti Mikkonen, Sari Valto ja Sari Lehtonen keskustelevat riippuvuuksista. Inhimillinen tekijä, yle tv1 inhimillinen tekijä

TV1 keskiviikkona 30.9.2015 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 3.10. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan

Millaista on menettää elämänhallintansa huumeriippuvuuden takia? Kaksi perheenäitiä kertoo, miten he jäivät koukkuun huumeisiin. Miten riippuvuus syntyy ja miten siitä pääsee irti?

Menetysten ketju

Viitisentoista vuotta sitten Sari Lehtonen soitti itse sosiaalityöntekijälle ja sanoi, ettei hänen kolmella lapsellaan ole enää turvallista asua kotona. Amfetamiini oli ottanut Sarin valtaansa.

Kaksi vanhinta lasta lähtivät asumaan isovanhempien luo, kuopus tuttuun tukiperheeseen. Lapset olivat menetysten ketjussa viimeinen lenkki. Oli mennyt jo omaisuus, terveys, ystävät, asunto. Vapauskin oli vaakalaudalla petossyytteiden takia. Velkoja oli korviin asti.

Miten tähän pisteeseen oli tultu?

"Päihteidenkäyttöni alkoi jo 12-vuotiaana. Opin hakemaan alkoholista lohtua ja iloa. Hauskanpitovaihde jäi päälle aina 36-vuotiaaksi asti ja normaali elämä ei rakentunut siinä sivussa. Alkoholi vaihtui amfetamiiniin silloisen mieheni kautta. Hän oli tutustunut aineeseen vankilatuomionsa aikana", Sari kertoo.

"Amfetamiini oli ratkaisu moniin ongelmiin. Se pisti väsyneeseen kolmen lapsen yksinhuoltajaan vauhtia. Jaksoi siivota, jaksoi huonosti nukkuvien lasten kanssa. Ei myöskään tarvinnut nolostella enää kilisevien pullojen kanssa kaupassa eikä henki haissut vanhalta viinalta."

Käytöstä tuli jokapäiväistä

Lopulta amfetamiinin käytöstä tuli jokapäiväistä. Sarin olo oli sietämätön ilman huumetta.

"Vaikka kuinka päätin, että nyt tämä saa riittää, niin kaksi metriä käveltyäni pyörsin päätökseni ja otin sittenkin taas annoksen. Lopulta en pystynyt tekemään mitään, en edes kävelemään vessaan, ilman ainetta. Amfetamiinin avulla sain oloni edes jotenkin siedettäväksi."

Särkylääkkeestä kaikki alkoi

Sanna Kallio on sairastanut migreeniä lapsesta asti. Kaikkia lääkkeitä oli jo kokeiltu, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Lopulta päätettiin kokeilla Panacodia.

"Sairaanhoitajana tiesin, että Panacodissa on vaaransa, koska sen sisältämä kodeiini muuttuu maksassa morfiininkaltaiseksi aineeksi. Otin sitä kuitenkin, koska halusin päästä särystä eroon. Sain lääkkeestä leijailevan, euforisen olon”, Sanna kertoo.

”Jos olen itselleni rehellinen, näen, että huumeriippuvuuteni lähti tuosta särkylääkkeestä liikkeelle, koska sen tuomaa euforista oloa lähdin metsästämään lisää. Varsinainen syöksykierre alkoi kuitenkin siinä vaiheessa, kun olin osastolla migreenin takia ja minulle laitettiin morfiinijohdannaista piikkinä."

Ampullin jämät talteen

Ammattinsa takia Sannalla oli lääkkeitä jatkuvasti saatavilla työpaikalla. Kirurgisella osastolla työskennellessään hän alkoi kerätä ampullien jämiä talteen sen sijaan, että olisi laittanut ne viemäriin ja alkoi piikittää niitä itseensä kotona.

Meni vain pari viikkoa, niin Sannan oli piikitettävä itseään työpäivänkin aikana, salaa vessassa tai apuhuoneessa.

"Määräsin potilailla morfiinia, vaikka he eivät sitä sillä hetkellä tarvinneetkaan ja käytin aineen itseeni. En tullut ajatelleeksi, että entä jos potilas tulisi oman työvuoroni jälkeen kivuliaaksi, mutta hoitajat eivät suostuisi antamaan hänelle kipulääkettä, koska paperien mukaan potilas oli juuri saanut lääkettä. Minun työvuorollani potilaat sattuivat olemaan varsin kipeitä. Aloin myös tehtailla itse reseptejä."

Työpaikalla huomattiin vähitellen lääkkeiden hupeneminen. Sanna alkoi myös käytökseltään olla sekava. Erinäisten vaiheiden kautta Sanna joutui jättämään kaikkiaan kolme työpaikkaa. Lopulta Valvira vei hoitajan oikeudet.

Kenestä tahansa päihderiippuvainen

Miten on selitettävissä, että ihminen, jolla on paljon menetettävää kuten perhe ja työ, riskeeraa kaiken huumeiden takia?

Päihdelääkäri ja päihdelääketiedettä Turun yliopistossa opettava Antti Mikkonen selittää riippuvuuden syntyä. "Periaatteessa kuka tahansa voi joutua riippuvaiseksi päihteistä. Yhtenä edellytyksenä ovat ympäristötekijät eli tarjoutuuko päihteidenkäyttöön helposti mahdollisuuksia.”

Antin mukaan riippuvuuden syntymekanismeja on kahdenlaisia. Molemmat perustuvat palkintoon, jonka ihminen kokee saavansa aineen käytöstä.

”Jos lähtökohtana on normaali olo, mutta aine tuo vielä paremman ja kivemman olon, se jo itsessään vakuuttaa ihmisen, että tämä on hyvä juttu ja tätä kannattaa toistaa.”

”Toisaalta ihmisellä voi olla monista eri syistä kärsivä olo ja jos päihde auttaa tekemään olosta siedettävämmän, sekin on palkinto, joka kannustaa uuteen käyttökertaan. Kun käyttökertoja tulee lisää, ihmisen aivot rakentuvat lopulta ajattelemaan, että tätä pitää ehdottomasti toistaa. Kun vielä käyttö jatkuu, aivot pitävät aineen käyttämisen jatkamista elintärkeänä."

Riippuvuus vie oman tahdon

"Jos joku ajattelee, että päihteidenkäyttö on riippuvaisella oma valinta, niin näin asia ei ole. Riippuvaisuus vie oman tahdon, koska päihteet vääristävät käyttäjän aivojen motivaatiojärjestelmää”, Antti Mikkonen selvittää.

Antin mukaan riiippuvaisena olemista voisi verrata tilanteeseen, jossa edessämme pieni taapero kaatuisi ja satuttaisi itsensä. Aivomme on rakennettu niin, että me automaattisesti ryntäisimme auttamaan itkevää lasta. Meidän pitäisi torjua erittäin vahva yllyke, jos yrittäisimme olla vain tekemättä mitään lapsen eteen.

”Päihderiippuvaisen pitää torjua näin iso yllyke olla ottamatta ainetta. Se on lähes mahdotonta torjua, koska tämän päälle tulevat vielä ne opitut ajatusmallit, että näin on pakko toimia."

Yksilöllistä vaihtelua

Miksi sitten jotkut saavat esimerkiksi vahvasta särkylääkkeestä leijailevan hyvän olon kuten Sannalle kävi ja joillekin se ei vaikuta lainkaan?

"Siinä on varmasti yksilöllistä vaihtelua ja voi olla yleistä addiktiopotentiaalia joissakin ihmisissä. Tiedetään, että esimerkiksi aivojen reseptorit ovat joillakin ihmisillä herkempiä tietyn aineen ärsykkeelle ja antavat moninkertaisen palkinnon verrattuna johonkin toiseen ihmiseen."

Motiivi raittiuteen

Sari ja Sanna ovat molemmat olleet jo pitkään raittiina. Miten he onnistuivat selättämään riippuvaisuutensa?

Sari kertoo, että aluksi hänen motiivinaan oli hakeutua hoitoon vain siitä raadollisesta syystä, että hän tarvitsi katon päänsä päälle. Sitten motiivi raittiuteen saattoi muuttua jatkuvasti.

"Yhtenä päivänä ei ollut rahaa hankkia huumeita ja siksi oli oltava ilman. Seuraavaksi aloin odottaa tulevia oikeudenkäyntejä liittyen petoksiini ja ajattelin, että tuomiota lieventää, jos pystyn ojentamaan käräjillä hoitotodistuksen.”

”Selvisin ilman vankilatuomiota ja silloin aloin ajatella, että raittius taitaa kannattaa. Päätin hoitaa vielä seuraavankin asian kuntoon eli hankkia asunnon. Sitten aloin selvittää velkataakkaani. Monesti motiivina oli saada lapset takaisin ja se kannusti pysymään raittiina."

Lapset takaisin

Sari sai lastensa huostaanottopäätökset purettua ja yksi kerrallaan lapset muuttivat takaisin hänen luokseen.

Sannan mies pakotti tämän hoitoon ja ajoi Sannan Minnesota-hoitopaikkaan. Siellä vieroitetaan myös lääkeaineista riippuvaisia. Vaikka kummallakaan ei alussa ollut vahvaa sisäistä motivaatiota hoitoon, silti he onnistuivat raitistumaan.

"Jos ihminen pakotetaan vieroitukseen, hänen päänsä selviää, ja vaikka hän aineiden vaikutuksen alaisena vielä oli sitä mieltä, että ei halua hoitoon, hän saattaakin ajatella toisin, kun on saanut aineet pois kehostaan. Mutta jos siinäkään vaiheessa ei omaa motivaatiota löydy, ennuste on huonompi. On myös niin, että mitä enemmän ihmisellä on ollut elämässään päihteetöntä vaihetta ja on mihin palata, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on raitistua", Antti sanoo.

Kun riippuvuudesta pyritään eroon, puretaan hoidossa aineen käyttäminen osiin ja analysoidaan niitä.

"Siinä voi olla parikymmentäkin eri vaihetta, joiden kohdalla voi toimia toisia ja oivaltaa jotain, eikä mennä viettien vietävänä. Analysoimme, mikä on se palkinto, jonka käyttäjä kustakin vaiheesta saa ja miten sitä kohtaa voitaisiin auttaa. Mutta vieroittuminen on vain ensimmäinen vaihe ja varsinainen työ alkaa sitten, kun pitää olla raittiina viikko, kuukausi, kymmenen vuotta. Vanhat ongelmat ja itseltä kielletyt ongelmat odottavat vieroituksen jälkeen käsittelyä."

Uusi elämä

Enää Sanna ei enää pelkää retkahtamista. Elämä on niin hyvää. Hän on saanut sairaanhoitajan työn Minnesota-hoitopaikasta ja kokee työssään pystyvänsä auttamaan kohtalotovereitaan.

Sari kouluttautui raitistumisensa jälkeen päihdetyöntekijäksi ja kouluttaa nyt velkavankeudessa elävien tukihenkilöitä Takuu-Säätiössä. Iloa elämään tuo se, että Sarin lapsista kaksi vanhinta on jo löytänyt paikkansa elämässä ja kuopuksenkin pärjäämiseen hän uskoo. Lasten tukeminen omille jaloilleen on ollut tärkeintä Sarin elämässä.

Kommentit