Hyppää pääsisältöön

Stand up -koomikot ovat pilanneet anaaliseksin

Stand up -koomikko, jolla on naaman tilalla takamus.
Stand up -koomikko, jolla on naaman tilalla takamus. Kuva: Yle/Mikko Lehtola kulttuuricoctail

Olen tavallinen suomalainen huumorimies. Arvostan Uutisvuotoa ja nauran elokuvissa oikeissa kohdissa, eli silloin kun jonkun reunapaikalla pingottuneesti röhnöttävän älykön mielestä ei pitäisi.
Minua on alkanut ärsyttää yksi asia. On itse asiassa ärsyttänyt jo pari vuotta, mutta ajattelin padota tätäkin asiaa vähän pidempään ja räjähtää kerralla.
Minua ärsyttää stand up, painajainen, joka tuhoaa Suomen.

Stand up pilaa treffit!!

Älkää hyvät miehet ikinä viekö naista deiteille stand up -keikalle! !! Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, koska tytöt haluavat nykyään mennä katsomaan stand upia. Se on suosittua, ja olisihan se tylyä sanoa ei. Mutta minäpä en enää mene.

Jos seuralainen saa päättää paikan salista, täytyy mennä eturiviin tai keskelle ja siellä saan paniikkikohtauksen. Kerran eräs tyttö luuli minun saaneen epilepsiakohtauksen, kun vapisin, hikoilin ja yritin kuitenkin nauraa vapautuneesti. Tämän lisäksi koomikko teki pilaa hikoilustani. Sinä iltana en saanut edes säälistä.

Sitten näillä start up keikoilla on se huono puoli, että jos koomikko kertoo tosi hauskoja juttuja, eivät minun jutut enää naurata yhtään seuralaistani. Hyvän keikan jälkeen saatan itsekin inspiroitua ja nasauttaa vitsien vankkurini liikkeelle. Vaan eipä naurata naista, koska se Sami Hedberg kertoi niin paljon hauskempia juttuja. Vituttaa.

Minusta oli jännittävää, kun vielä 2000-luvun alussa esimerkiksi anaaliseksi oli vähän vaietumpi puheenaihe. Kun sitä sai, ei siitä välttämättä hirveästi puhuttu tai sille naurettu.

Sitten tulivat stand up -koomikot, jotka eivät muuta tehneetkään kuin puhuivat ”pyllytouhuista” ja keksivät kaikenlaisia riettauksia. Ilmeisesti tämä tehosi, koska nyt kaikki hauskuuttelevat jo ensimmäisillä treffeillä anaalista mitä makaabereimmin sanankääntein.

Taika on kadonnut tästäkin elämän osa-alueesta – kiitos koomikoiden, jotka saavat suosionsa ansiosta ihan varmasti enemmän anaaliseksiä kuin me muut maan kihomatoset.
Niin. Ja jos olen itse yrittänyt kertoa pari viatonta anaalivitsiä, on nainen katsonut minua vaivaantuneesti ja lähtenyt pois.

Lopettakaa Louis CK:hin vetoaminen!!!!

Minua kiinnostavat ihmisten omat mielipiteet ja filosofiset keskustelut. Näistäkään ei tahdo enää tulla mitään, koska kaikki siteeraavat nykyään jenkkikoomikko Loius C. K.:tä. Mikä sukunimi tämäkin edes on?

Louis C.K. on kuulemma todella rohkea, hän pystyy tekemään pilaa mistä tahansa asiasta. Tätähän stand up -koomikot muutenkin hokevat: kaikelle voi nauraa, kuolemallekin. Koomikot: jos kaikelle voi teidän mielestänne nauraa, miksi ette tee kunnon pilaa Robin Williamsin itsemurhasta tai Pekka Jalavan kuolemasta?

Te aloitte jauhaa näiden delausten jälkeen mediassa jostain koomikon kyyneleistä ja siitä, että tämä ja tämä suru-uutinen koskettaa koko alaa. Koomikon kyyneleet eivät ole yhtään sen arvokkaampia kuin leipurin kyyneleet.

Kukaan leipuri ei sano toisen leipurin kuoleman jälkeen, että asia koskettaa kaikkia leipureita. Ja kuinka monen suomalaisen koomikon olette kuulleet tekevän pilaa turvapaikanhakijoista? Jos olette, niin naurattiko se? Kaikelle ei voi nauraa.

Stand up -koomikko, jolla on naaman tilalla takamus ja mikrofoni "suussa".
Stand up -koomikko, jolla on naaman tilalla takamus ja mikrofoni "suussa". Kuva: Yle/Mikko Lehtola stand up2

Kun haluan puhua vakavasti asioista (eli hyvin usein), kuten perhe-elämän ongelmista ja pienten lasten seksuaalisuudesta, minua ei

a) kiinnosta tietää, millaisia juttuja Loius C.K. on kertonut näistä teemoista. Todennäköisesti ne liittyvät kakalla käymiseen ja hänen tyttärensä vaginaan. Louis C.K.:n kaljuuntumisen ja kakkaamisen sijaan haluaisin mieluummin kuulla, mitä keskustelukumppanini ajattelee vanhemmuudesta.

b) huvita, että asiat lyödään läskiksi. Vaikeat aiheet eivät tule minulle hauskuuttelulla yhtään sen helpommaksi käsitellä. Siksi niitä kutsutaan vaikeiksi.

Onneksi parikymppisissä nuorissa on ollut havaittavissa konservatiivisempia äänenpainoja. Luin ilolla The Atlantic -lehden artikkelin, jonka mukaan huippukoomikot ovat lopettaneet yliopistoilla esiintymisen, koska opiskelijasukupolvi loukkaantuu kaikesta. Tämähän kertoo vain siitä, että nuoret haluavat rahoilleen vastinetta ja heillä on käsitys hyvän ja huonon maun rajasta, joka tunnetusti kulkee välilihassa.

Työnnä punchline sanonko minne

Joku komedianörtti sanoisi, että jo kirjoitukseni alku ei toimisi lavalla kerrottuna, koska juttu lähtee siinä sivuraiteelle. Ei ole mukamas olennaista tarinankerronnan kannalta, istuuko mainitsemani älykkö elokuvateatterin reunassa vai ei ja missä asennossa. Mutta kun minä en ole koomikko ja minua kiinnostaa kuvaileminen.

Aluksi koomikot puhuivat ajoituksesta ja punchlinesta, nyt näitä sanoja käyttävät kaikki. Jos kerron jotain mielestäni hauskaa juttua, alkaa heti tulla nillitystä: eksyn sivupoluille tai lopussa ei tule täystyrmäystä. ”Tää ei olisi toiminut stand upissa”, kuuluu tuomio.

Olen todella huolestunut stand upin saamasta asemasta Suomessa. Koomikot vievät elämänhaluni lisäksi myös toimittajien ja poliitikkojen työt, koska kaiken pitää olla hauskasti kerrottua.

Haluan takaisin siihen Suomeen, jossa pääministerin tv-puhe otettiin vakavasti. Suomeen, jossa nainen nauroi ylipainoisen miehensä jutuille, eikä maksanut 50 euroa siitä, että pääsi hekottamaan ylipainoisen mieskoomikon itseironialle.

Tämän painajaisen on päätyttävä! Tehkää niin kuin minä. Välttäkää suomalaista stand upia.

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimellä – KulttuuriCocktailin toimitus.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 7: Vauhtisokeutta

    Jonni Roos tekee kitaranrakennushankkeensa ensimmäiset mokat

    Rohkaistuneena ensimmäisen verstaskäyntini onnistuneesta höyläys-sessiosta, palasin muutamaa viikkoa myöhemmin paremmin kuivuneiden puiden kanssa Nikkariverstaalle, Espooseen. Oikaisin ruusupuisen otelauta-aihion oikohöylällä ja kuljettelin sen muutamaan kertaan tasohöylän läpi.

  • Siri Kolu: Koputetaan puuta eli kehumisen valtava voima

    Kehutaan julkisesti, kavalletaan toisten nerokkuus!

    Kehuminen on näkyviin piirtämisen taito. Sen taito ja oikeus on kaikilla meillä. Kehutaan julkisesti, kavalletaan toisten nerokkuus muidenkin tietoon, kehottaa kirjailija Siri Kolu.

  • Suomalaisia tv-aarteita: Hyvät herrat

    Kertomus Hyvät herrat -tv-sarjan tekemisestä

    KulttuuriCocktail kertoo suomalaisen televisiohistorian omaperäisimmistä sarjoista. Viidentenä tv-helmenä on Pertti Melasniemen ohjaama ja Lasse Lehtisen ja Aarno Laitisen käsikirjoittama Hyvät herrat, jota esitettiin MTV3:ssa 1990–1996.