Hyppää pääsisältöön

Vihollisen lapset olivat sotasaaliita diktatuurin ajan Argentiinassa

Argentiinassa katosi sotilasdiktatuurin aikana 1976–1983 arvioiden mukaan noin 500 lasta. Lasten vanhemmat olivat juntan vastustajia, jotka päätyivät salaisille keskitysleireille. Kadonneiden isoäitien perustama järjestö alkoi etsiä lapsia jo juntan aikana. 2010-luvulla isoäidit olivat löytäneet jo sata kadonnutta lasta, ja diktaattorit joutuivat oikeuden eteen.

"Lapset syntyivät keskitysleireillä, jonne raskaana olevat tyttäremme vietiin. Tyttäret pidettiin hengissä niin kauan, että lapsi syntyi. Sitten he jakoivat vastasyntyneet keskenään kuin sotasaaliin", kuvailee järjestelmällistä toimintaa Estela Barnes de Charlotto. Hän on Plaza de Mayon isoäidit -nimisen järjestön puheenjohtaja. Järjestö syntyi jo diktatuurin aikana 1980-luvulla etsimään kadonneita lapsia. Nimensä mukaisesti sen perustivat kadonneiden isoäidit.

Yksi etsityistä lapsista on vuonna 1995 tehdyn Ulkolinja: Paula, sotasaalis -dokumentin päähenkilö Paula Logares.

Toisin kuin moni muu, Paula ei syntynyt keskitysleirillä, vaan hänet pidätettiin yhdessä vanhempiensa kanssa Uruguayssa vuonna 1978. Paula oli silloin kaksivuotias ja Argentiina valmistautui järjestemään jalkapallon MM-kisoja. Paulan vanhemmat olivat hallitsevan armeijan silmissä toisinajattelijoita eli vihollisia.

Perhe kuljetettiin Argentiinaan ja vanhemmat vietiin yhdelle Buenos Airesin pahamaineisista keskitysleireistä. Tähän saakka Paulan isoäiti Elsa Aquilar sai perheensä tapahtumat selville, mutta Paulan jäljet katosivat.

Paula Logares
Paula Logaresin adoptoi mies, joka sulki hänen vanhempansa keskitysleirille Paula Logares Kuva: Yle kuvanauha paula logares
Elsa Aqilar
Paulan isoäiti Elsa Aquilar etsi tyttärentytärtään, kunnes löysi hänet Elsa Aqilar Kuva: Yle kuvanauha elsa aqilar
Estela Barnes, de Charlotto
Estela Barnes de Charlotto johtaa Plaza de Mayon isoäidit-järjestöä Estela Barnes, de Charlotto Kuva: Yle kuvanauha estela barnes de charlotto

Lasten vieminen oli osa järjestelmää

Vuonna 1976 asevoimat kaappasivat vallan Argentiinassa. Maan johtoon astui kenraali Jorge Videla. Juntta lakkautti oppositiotoiminnan ja mielenosoitukset. Armeija hallitsi Argentiinaa pelolla ja väkivallalla eri diktaattorien kasvoin aina vuoteen 1983 asti. Vihollisikseen juntta katsoi kaikki sitä vastustavat, mutta erityisesti vasemmistolaiset ja peronistit.

Lasten vieminen oli osa järjestelmää Argentiinassa. Osa adoptoitiin lapsettomien sotilaiden perheisiin, mutta Barnes de Charlotton mukaan osa sotilaista halusi lapsia, jotta he voisivat kokeilla omia kasvatusperiaatteitaan vihollisen lapsella. "Siksi vertaan heitä natseihin", hän kertoo.

Toiminnan järjestelmällisyydestä kertoo myös se, että sotilaat tekivät tilauksia tietynlaisista lapsista.

Elsa Aquilar ei lakannut etsimästä tyttärentytärtään Paulaa yhdessä muiden Plaza de Mayon isoäitien kanssa. Kaksi vuotta etsittyään hän löysi Paulan ensimmäisen kerran. Eräs rouva oli kuullut nuoren tytön vanhempien keskustelun. "Ensin tapoit tytön vanhemmat ja toit hänet sitten tänne minun kiusakseni", oli nainen sanonut miehelleen. Rouva toi kuvia lapsesta Plaza de Mayon isoäidit -järjestölle.

Jäljet perheestä kuitenkin katosivat kolmeksi vuodeksi. Vuonna 1983 Elsa löysi Paulan, mutta yllättyi. Tyttö oli liian nuori. Salatakseen rikoksensa adoptiovanhemmat Ruben ja Raqel Lavallé olivat valehdelleet tytön iän. Ruben Lavallé oli ollut sen keskitysleirin johtaja, jonne Paulan vanhemmat vietiin 1978 ja jossa heidät tapettiin.

Vihdoin vuonna 1984 Elsa sai Paulan luokseen, kun kehitykset geenitutkimuksessa johtivat siihen, että verikokeen tulokset todistivat heidät sukulaisiksi.

Syylliset vastuuseen vasta 2010-luvulla

Heti diktatuurin jälkeen kauheudet haluttiin unohtaa ja monet julmuuksiin osallistuneet armahdettiin. Myöhemmin kuitenkin alkoivat selvitä juntan hirvittävät rikokset. Oikeutta käytiin muun muassa ihmisten murhaamisesta lentokoneesta heittämällä. Vasta vuosikymmenten päästä isoäidit saivat diktaattorit oikeuden eteen. Tammikuussa 2011 moni juntan johtaja istahti syytetyn penkille vauvojen katoamisista. Muita rikoksia oli jo käsitelty oikeudessa. Muun muassa Videla oli jo aiemmin tuomittu ihmisoikeusrikoksista.

Vuoteen 2013 mennessä Plaza de Mayon isoäidit olivat löytäneet jo yli sata kadonnutta lasta, selviää Ajankohtaisen kakkosen reportaasista. Yksi isoäitien löytämistä lapsista Manuel Goncalves Granada kertoi, että hän alkoi rakentaa identiteettiään uudelleen kuultuaan totuuden vanhemmistaan.

"Kaikki siihenastinen oli valhetta, joka vahingoitti ja turmeli. Aivan kuin olisin ollut mukana diktatuurin suunnitelmassa." Manuel vaihtoi adoptiovanhempiensa antaman nimen Claudion takaisin alkuperäiseen nimeensä. Claudio oli ollut seurausta hänen vanhempiensa murhasta ja Manuelin identiteetin ryöstöstä.

"Manuel ei ollut, vaan se oli äidin ja isän valitsema nimi, jota en vain voinut pitää, koska diktatuuri päätti toisin."

Vielä 30 vuoden jälkeenkin diktatuuri on läsnä Argentiinan yhteiskunnassa. 2000-luvulta alkaen käynnistettiin useita oikeusprosesseja juntan rikoksia vastaan. Myös Manuel Granadan vanhempien murhaajat tuomittiin heidän poikansa nostamassa oikeudenkäynnissä. Granada kävi myös oikeutta laittomasta adoptiostaan. Rikosten selvittelyä vaikeuttaa kuitenkin se, että Argentiinan armeija ei suostu avustamaan niiden tutkinnassa.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto