Hyppää pääsisältöön

Auttaako pelaaminen painajaisen hirviötä vastaan?

Keskiaikainen sotilas käyttää miekkaa.
Keskiaikainen sotilas käyttää miekkaa. Kuva: Kari Paananen sotilaat

Kanadalaistutkijat väittävät, että pelaamisella olisi suojaava vaikutus painajaisten suhteen. Paljon (1-2 tuntia päivässä) pelaavat koehenkilöt näyttivät pärjäävän painajaisten kiperissä tilanteissa vähemmän pelaavia paremmin.

Yhdessä Jayne Gackenbachin johtamassa tutkimuksessa oli koehenkilöinä sotilaita. Vähän pelaava sotilas näki jahtausunen, jossa yritti ampua vihollisen. Puolen tonnin painoiselta tuntuvaa liipaisinta oli miltei mahdotonta vetää ja ammukset osuivat kaikkialle muualle kuin mihin henkilö tähtäsi. Uni tuntui erittäin uhkaavalta ja unen näkijä oli unessa toimintakyvytön. Liikkumaton laukaisin on klassinen esimerkki painajaisen kohdasta, johon painajaisunta näkevä herää.

Sen sijaan paljon pelaavan sotilaan toistuva taistelu-uni, jossa kuoli ja haavoittui omia ja vastustajia, tuntui näkijästään pökerryttävältä, mutta toteavaan tyyliin. Hän ei menettänyt toimintakykyään painajaisunessaan, vaikka tilanne olikin stressaava ja uhkaava.

- Uskon, että meillä on riittävä näyttö sille, että paljon pelaavat miehet saavat jossain määrin apua painajaisissaan juuri pelaamisesta. Sama pätee naisiin, jotka pelaavat paljon toimintapelejä.

Ajaako väkivaltaan turtuminen saman asian?

Jos parikymmentä vuotta tietokonepelaajien unia tutkineen Jayne Gackenbachin tutkimustulokset pitävät paikkansa ja pelaaminen auttaisi painajaisissa selviytymisessä, se olisi ikään kuin käänteinen uhkasimulaatioteoria. Antti Revonsuon esittämän teorian mukaan unissa läpikäydyt uhkaavat tilanteet valmentavat näkijäänsä valveilla kohdatuissa vastaavissa tilanteissa.

Pelaaja on oppinut taistelemaan vastaan.

Tutkijatohtori Katja Valli Turun yliopistosta sanoo, että kanadalaistutkijoiden tulokset eivät kerro suoraan siitä, että pelaaminen auttaisi painajaiskokemuksissa.

- Pelaajat eivät koe unia pelottavina, vaikka uhkataso olisikin korkea. Johtuuko tämä pelaamisesta vai siitä, että henkilö on turtunut väkivaltaisiin tapahtumiin? Eikö samaan päätelmään voisi päästä myös, jos koehenkilö altistettaisiin väkivaltaviihteelle?

Gackenbach myöntää, että väkivaltaan voi turtua pelaamisen lisäksi myös väkivaltaa sisältäviä elokuvia katsomalla.

- Elokuvan katselija on passiivinen, mutta pelaaja on aktiivinen. Hän on oppinut taistelemaan vastaan. Pelaajilla on todennäköisesti tunne omasta voimastaan. Näistä asioista syntyy painajaisissa suojaava vaikutus, jonka löysimme.

Kaikki valveilla nähty vaikuttaa uniin

Kun esi-isillämme oli vain kaksi maailmaa, nykyihmiselle on valve- ja unimaailman rinnalle tullut keinotodellisuus. Unia tuottavat aivomme saattavat kokea hämmennystä keinotodellisuuden ja valvemaailman rajamailla.

Keinotodellisuutta voi kokea esimerkiksi pelien yhteydessä. Näyttöpäätteen kautta pelattavien pelien rinnalle on tulossa Oculus Rift -kypärä, joka tuottaa käyttäjälleen 360-astetta ympäröivän pelimaailman.

Jos ihminen altistetaan uhkakuville, oppiiko ihminen havaitsemaan uhkia? Oculus Riftin myötä myös tietoisuuden tutkimus muuttuu mielenkiintoiseksi. Sen avulla on mahdollista viedä ihminen keinotekoiseen uhkaympäristöön. Yhdysvalloissa armeija on käyttänyt mahdollisuutta jo post-traumattista stressiä hoidettaessa.

Voisiko painajaisia kokevalle suositella pelaamista terapiana? Onko ylipäätään eettistä viedä painajaisia kokeva koehenkilö vaikkapa Oculus Riftin tuottamaan keinotekoiseen uhkamaailmaan, miettii Katja Valli.

- Minua kiinnostaa keinotodellisuuden avulla saavutettava mahdollinen myönteinen kehitys myös painajaisia ja uhkia pehmeämmissä olosuhteissa. Esimerkiksi se, että voisiko keinotodellisuuden sosiaalisilla peleillä edistää ihmisten välistä sosiaalista vuorovaikutusta valvemaailmassa?

Janet Gackenbach ja Katja Valli osallistuivat kesäkuussa Helsingissä pidettyyn Toward a Science of Consciousness 2015 -konferenssiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

Uusimmat sisällöt - Tiede