Hyppää pääsisältöön

Kansallisteatterin Nummisuutarit puhuu Kiven ja kuvien kielellä

Kansallisteatterin Nummisuutarit
Kansallisteatterin Nummisuutarit Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer nummisuutarit

Tässä jutussa kuuluisi olla paljon komeita, häkellyttäviä kuvia, eikä juurikaan sanoja. Sillä aiheena on Kansallisteatterin Nummisuutarit, joka on Janne Reinikaisen ohjauksessa muuttunut mahtavien näkyjen kavalkadiksi. Sanoja ei ole paljonkaan. Mutta ne mitä sovitukseen on jätetty, ovat ehtaa Aleksis Kiveä.

Kuten vaikka tämä nerokas, satuttavan tosi repliikki: "Ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maailmaa mainittu asia".

Tai tämä, Eskon isälleen saunan lauteilla lausuma: "Tyhmyydelle minä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira, mutta viisaus ei ole kaikille annettu".

Leo Honkonen ja Seppo Pääkkönen Kansallisteatterin Nummisuutareissa.
Leo Honkonen ja Seppo Pääkkönen lähtevät hakemaan Eskon häihin tarpeita ja ryyppäävät kaikki rahat. Leo Honkonen ja Seppo Pääkkönen Kansallisteatterin Nummisuutareissa. Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer nummisuutarit
Esitys alkaa lämpimänkeltaisen valon sarastuksessa. Mustat hahmot marssivat silhuetteina halki suuren näyttämön, ovat matkalla kirkkoon, jossa kansa tanssii himossa ja horkassa. Lukkari kertoo nuoren kimnasistin tulisesta saarnasta: "Kauvan hän naisia itketti ennenkuin sana pystyi miehiin." Alku on näyttävä, runollinen, Kiven tekstistä löydetty ja uudelleen rakennettu – niin kuin miltei kaikki muukin, mitä sen jälkeen katsojien silmien eteen maalataan.

Täytyy heti alkuun kiittää ja kumartaa Nummisuutarien lavastaja Kati Lukkaa, pukusuunnittelija Tarja Simosta, säveltäjä Timo Hietalaa ja valosuunnittelija Max Wikströmiä. Huimaa työtä!

Ohjaaja Reinikainen on yhdessä Eva Buchwaldin kanssa tiivistänyt alkutekstistä mukaan kertomuksen ydinkohtaukset. On hömelö, vilpitön nuori mies, joka intoilee tulevista häistään. Isä, joka saattaa poikansa kosiomatkalle. Huithapeli veli ja samanmoinen eno, jotka hummaavat häämenoihin tarkoitetut rahat. Nuori mies, joka lähtee kosimaan, mutta joutuu kuokkavieraaksi omiin häihinsä. Veljen syyllisyys ja juoppohulluus. Eskon epätoivo ja ankara ensihumala. Ja viimeisenä nöyryytyksenä kotiinpaluun karvas häpeä.

Aku Hirviniemen tomera, hönö ja vilpitön Esko kulkee uskottavasti ilosta häpeään, vihan ja kännisen uhon kautta epätietoiseen epätoivoon.

Ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maailmaa mainittu asia.

Ihailen suuresti Reinikaisen kykyä tiivistää kohtausten sisältö dramaattisiksi kuviksi, kertoa teatterin kielellä, ilman selityksiä ja liikoja puheita. Kokonainen näytelmätekstin kohtaus on tässä tulkinnassa voitu muuttaa lauluksi, tanssiksi, tai hurjaksi ilmestykseksi.

- Tuntui, että olen teatterissa, sanoi Nummisuutarien ensi-illassa ollut ystäväni arvostavasti. Itse näin esityksen päivää aiemmin olleessa ennakkonäytöksessä.

Kansallisteatteri, Nummisuutarit, Tuomas Rinta-Panttila, Leo Honkonen
Tuomas Rinta-Panttilan painajaismainen Niko piinaa Leo Honkosen pohmeloista Iivaria. Kansallisteatteri, Nummisuutarit, Tuomas Rinta-Panttila, Leo Honkonen Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer leo honkonen

Parhaimmillaan Nummisuutarit on todella vahvaa teatteria. Esimerkiksi silloin, kun Iivarin delirium, Kiven kielellä "pohmelo" vyöryy päälle: kuvat vyöryvät Iivarin päälle, saatana laulaa pimeyden keskellä, kaikki pyörii, pyörii. Aleksis Kiven aikalaisten maalaukset vilahtelevat kuvissa: Haavoittunut enkeli, Kuoleman puutarha, Lemminkäisen äiti. Merimies-Nikon pirullisten tarinoiden lomittaminen Iivarin harhoihin toimii upeasti. Henkeäsalpaava kohtaus! Kuinka musiikki soikaan!

Ihmekös miehen raivo nousee ja pöydät alkavat kaatua!

Hieno oivallus oli tehdä puusuutari-Jaakosta, joka saa Eskon morsiamen, englantia puhuva ulkomaalainen. Eskon ulkopuolisuuden tunne korostuu kohtauksessa, jossa Esko istuu hääpöydässä eikä ymmärrrä juurikaan mitä muut, nuo hienommat, puhuvat. Ihmekös miehen raivo nousee ja pöydät alkavat kaatua! Kohtaus oli tosin minun makuuni aivan liian pitkä.

Paljon on sellaistakin minkä merkitystä en hahmota. Kuten vaikkapa Eskon hihatonta, leijonavaakunalla koristettua paitaa. Millaista isänmaallisuutta Esko edustaa? Takertuuko hän siniristilippuun hädissään, kun ei muutakaan itsetunnon lähdettä ole, kun ulkomaanpellet vievät häneltä naiset? Vielä enemmän hämmennyin viittailusta villiin länteen: on hattuja, etsintäkuulutuksia, seriffintähtiä. Fantastisia kuvia näistäkin assosiaatioista syntyy, mutta miksi, mitä ne tarkoittavat?

Kansallisteatterin Nummisuutarit
Nummisuutarien hienosta musiikista vastaa TImo Hietala. Kansallisteatterin Nummisuutarit Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer nummisuutarit

Kaiken hurjan visuaalisuuden ja musikaalisuuden pyörityksessä tuntuu hetkittäin, että tarina ja näytelmän henkilöt katovat fokuksesta. Kiven näytelmä alkoi tuntua pieneltä, yksinkertaiselta jutulta, joka hukkuu näyttämölle tulvehtiviin kuvajaisiin. Olin esityksessä ystäväni kanssa, joka ei tuntenut näytelmää ennestään. Hänelle juoni jäi osin hämärän peittoon: hänelle ei esimerkiksi selvinnyt, ketä Iivari-veli ja Sakeri-eno olivat, ja miten he liittyivät Eskon tarinaan.

Tämä Nummisuutarit oli minulle kaiken kaikkiaan aika ristiriitainen kokemus.

Eniten eläydyin Leo Honkosen näyttelemään Iivari-veljeen, juurikin krapulakohtauksen huikeuden tähden. Siinä kaikki, sisältö, tunnelma, ilmaisu, osui kohdalleen, Iivarin ahdinko tuli liki. Useimpia kohtauksia tuli kuitenkin katseltua ja ihasteltua kaukaa, emotionaalisesti turvassa katsomon hämärissä. Tämä Nummisuutarit oli minulle kaiken kaikkiaan aika ristiriitainen kokemus.

Kansallisteatterin Nummisuutarien lopussa tapahtuu dramaattinen käänne. Esityksen jälkeen oli pakko hakea Kiven alkuteos kirjastosta, ja tarkistaa, miten kirjailija oli tarinansa päättänyt. No – eri tavalla. Mutta täytyy sanoa: Nummisuutareiden kellertäviä sivuja selaillessa aloin entistä enemmän arvostaa Reinikaisen sovitusta! Tomut on kertakaikkiaan putsattu klassikosta pois.

nummisuutarit, kansallisteatteri, Aku hirviniemi, inga björn
Inga Björn (Mikko Vilkastus) ja Esko (Aku Hirviniemi) yhdessä esityksen komeimmista miljöistä. nummisuutarit, kansallisteatteri, Aku hirviniemi, inga björn Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer inga björn


Kansallisteatteri: Nummisuutarit.
Ohjaus Janne Reinikainen, sovitus Eva Buchwald ja Janne Reinikainen. Lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simonen, musiikki Timo Hietala, valosuunnittelu Max Wikström, äänet Jani Peltola ja Esko Mattila, koreografia Milla Koistinen, naamiointi Petra Kuntsi. Rooleissa Inga Björn, Aku Hirviniemi, Johannes Holopainen, Leo Honkonen, Olli Ikonen, Paavo Kääriäinen (Näty), Juhani Laitala, Karin Pacius, Seppo Pääkkönen, Tuomas Rinta-Panttila, Markus Riuttu ja Maruska Verona.

Janne Reinikainen: Suomalainen saa voimansa kostosta ja pettymyksestä

Penkkitaiteilija

  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Onko kirja kertakäyttö- vai kestokulutustuote?

    Kirjan lyhyt elinkaari huolestuttaa

    Moni kaltaiseni lukutoukka huomaa tilan loppuvan kirjahyllyissään. Viimeistään muuttolaatikoita raahatessa sadattelee vuosikymmenten aikana kertynyttä pölyistä ja painavaa kirjakokoelmaa. Jos päättää luopua rakkaista kirjoistaan, törmää toiseen pulmaan: kukaan ei halua ottaa kirjoja vastaan, tai ei ainakaan maksaa niistä. Kuinka jokin niin tärkeä ja arvostettu voi muuttua niin turhaksi ja arvottomaksi?

  • Arvoituksellisia muunnelmia on sujuva mutta sisäsiisti

    Kaksi miestä, yksi nainen ja sata salaisuutta.

    Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia on kertomus kahdesta miehestä – ja juonen edetessä yhä enemmän eräästä erikoislaatuisesta naisesta. Viiden teatterin yhteistuotantona toteutettu tulkinta on sujuva ja viihdyttävä, mutta jää pintatasolle.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Äänestä Vuosisadan kirjaa!

    Äänestysaika päättyy 2.10.

    Nyt haluamme löytää yleisön valinnan Vuosisadan kirjaksi. Mikä on sinun valintasi? Äänestysaika päättyy 2.10. klo 12. Vuosisadan kirja julkistetaan suorassa Vuosisadan Kulttuurigaala -lähetyksessä 18.10. Yle TV1 -kanavalla.

  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Hätä on tullut Karjalohjalle, mutta onneksi kyläläiset auttavat

    Maamme kirja 2017: Uusimaa

    Sakari Topelius perheineen vietti kesiä Karjalohjalla. Siellä hän myös viimeisteli Maamme kirjansa ja allekirjoitti kirjan esipuheen. Karjalohja oli Topeliukselle Uudenmaan helmi. Tänä päivänä karjalohjalaiset kiistävät Topeliuksen väitteen, jonka mukaan Karjalohjalla ei ole koskaan hallaa eikä hätää.

  • Siri Kolu: Niskavuoren Hetan Suomi

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori?

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Näin pohtii kirjailija Siri Kolu, Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Salon seudulla maa vajosi 1800-luvulla – ja vajoaa yhä

    Maamme-kirja 2017: Varsinais-Suomi

    Mikä on parasta Suomessa? Sen kertoo Sakari Topelius Maamme kirjassa: Valitaan kallio Ahvenanmaan saaristosta, rakentaja Pohjanmaalta, leipä Uudeltamaalta, voi Savonmaalta, omena Varsinais-Suomesta, hevonen Karjalasta, pellava Hämeenmaasta, rauta Satakunnasta, turkki Lapinmaasta – ja ystävä kaikista maakunnista. Toimittaja Jakke Holvas lähti maakuntiin etsimään Topeliuksen suosikkeja.

  • Elektroninen sarjakomputaattori ja kummitekoneistoja. Avaruusromua 24.9.2017

    Amiga-musiikkia, ite-oopperaa ja minimalismia

    Vuonna 1954 Teknillisessä korkeakoulussa alettiin rakentaa ensimmäistä suomalaista tietokonetta, elektronista sarjakomputaattoria. Vielä ei puhuttu tietokoneista, vaan matematiikkakoneista tai sähköaivoista. Sitten koitti 1980-luku ja alkoi tapahtua: MikroMikko, IBM PC, Atari, Commodore, Amiga, Apple, Tandy… Etenkin Commodore 64 ja saman valmistajan Amiga 500 olivat meillä valtavia menestyksiä. Niillä tehtiin musiikkia - ja tehdään edelleen. Avaruusromussa Amiga-musiikkia, ite-oopperaa, konstruktivismia, minimalismia ja kummitekoneistoja. Toimittajana Jukka Mikkola.