Hyppää pääsisältöön

Kansallisteatterin Nummisuutarit puhuu Kiven ja kuvien kielellä

Kansallisteatterin Nummisuutarit
Kansallisteatterin Nummisuutarit Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer nummisuutarit

Tässä jutussa kuuluisi olla paljon komeita, häkellyttäviä kuvia, eikä juurikaan sanoja. Sillä aiheena on Kansallisteatterin Nummisuutarit, joka on Janne Reinikaisen ohjauksessa muuttunut mahtavien näkyjen kavalkadiksi. Sanoja ei ole paljonkaan. Mutta ne mitä sovitukseen on jätetty, ovat ehtaa Aleksis Kiveä.

Kuten vaikka tämä nerokas, satuttavan tosi repliikki: "Ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maailmaa mainittu asia".

Tai tämä, Eskon isälleen saunan lauteilla lausuma: "Tyhmyydelle minä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira, mutta viisaus ei ole kaikille annettu".

Leo Honkonen ja Seppo Pääkkönen Kansallisteatterin Nummisuutareissa.
Leo Honkonen ja Seppo Pääkkönen lähtevät hakemaan Eskon häihin tarpeita ja ryyppäävät kaikki rahat. Leo Honkonen ja Seppo Pääkkönen Kansallisteatterin Nummisuutareissa. Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer nummisuutarit
Esitys alkaa lämpimänkeltaisen valon sarastuksessa. Mustat hahmot marssivat silhuetteina halki suuren näyttämön, ovat matkalla kirkkoon, jossa kansa tanssii himossa ja horkassa. Lukkari kertoo nuoren kimnasistin tulisesta saarnasta: "Kauvan hän naisia itketti ennenkuin sana pystyi miehiin." Alku on näyttävä, runollinen, Kiven tekstistä löydetty ja uudelleen rakennettu – niin kuin miltei kaikki muukin, mitä sen jälkeen katsojien silmien eteen maalataan.

Täytyy heti alkuun kiittää ja kumartaa Nummisuutarien lavastaja Kati Lukkaa, pukusuunnittelija Tarja Simosta, säveltäjä Timo Hietalaa ja valosuunnittelija Max Wikströmiä. Huimaa työtä!

Ohjaaja Reinikainen on yhdessä Eva Buchwaldin kanssa tiivistänyt alkutekstistä mukaan kertomuksen ydinkohtaukset. On hömelö, vilpitön nuori mies, joka intoilee tulevista häistään. Isä, joka saattaa poikansa kosiomatkalle. Huithapeli veli ja samanmoinen eno, jotka hummaavat häämenoihin tarkoitetut rahat. Nuori mies, joka lähtee kosimaan, mutta joutuu kuokkavieraaksi omiin häihinsä. Veljen syyllisyys ja juoppohulluus. Eskon epätoivo ja ankara ensihumala. Ja viimeisenä nöyryytyksenä kotiinpaluun karvas häpeä.

Aku Hirviniemen tomera, hönö ja vilpitön Esko kulkee uskottavasti ilosta häpeään, vihan ja kännisen uhon kautta epätietoiseen epätoivoon.

Ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maailmaa mainittu asia.

Ihailen suuresti Reinikaisen kykyä tiivistää kohtausten sisältö dramaattisiksi kuviksi, kertoa teatterin kielellä, ilman selityksiä ja liikoja puheita. Kokonainen näytelmätekstin kohtaus on tässä tulkinnassa voitu muuttaa lauluksi, tanssiksi, tai hurjaksi ilmestykseksi.

- Tuntui, että olen teatterissa, sanoi Nummisuutarien ensi-illassa ollut ystäväni arvostavasti. Itse näin esityksen päivää aiemmin olleessa ennakkonäytöksessä.

Kansallisteatteri, Nummisuutarit, Tuomas Rinta-Panttila, Leo Honkonen
Tuomas Rinta-Panttilan painajaismainen Niko piinaa Leo Honkosen pohmeloista Iivaria. Kansallisteatteri, Nummisuutarit, Tuomas Rinta-Panttila, Leo Honkonen Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer leo honkonen

Parhaimmillaan Nummisuutarit on todella vahvaa teatteria. Esimerkiksi silloin, kun Iivarin delirium, Kiven kielellä "pohmelo" vyöryy päälle: kuvat vyöryvät Iivarin päälle, saatana laulaa pimeyden keskellä, kaikki pyörii, pyörii. Aleksis Kiven aikalaisten maalaukset vilahtelevat kuvissa: Haavoittunut enkeli, Kuoleman puutarha, Lemminkäisen äiti. Merimies-Nikon pirullisten tarinoiden lomittaminen Iivarin harhoihin toimii upeasti. Henkeäsalpaava kohtaus! Kuinka musiikki soikaan!

Ihmekös miehen raivo nousee ja pöydät alkavat kaatua!

Hieno oivallus oli tehdä puusuutari-Jaakosta, joka saa Eskon morsiamen, englantia puhuva ulkomaalainen. Eskon ulkopuolisuuden tunne korostuu kohtauksessa, jossa Esko istuu hääpöydässä eikä ymmärrrä juurikaan mitä muut, nuo hienommat, puhuvat. Ihmekös miehen raivo nousee ja pöydät alkavat kaatua! Kohtaus oli tosin minun makuuni aivan liian pitkä.

Paljon on sellaistakin minkä merkitystä en hahmota. Kuten vaikkapa Eskon hihatonta, leijonavaakunalla koristettua paitaa. Millaista isänmaallisuutta Esko edustaa? Takertuuko hän siniristilippuun hädissään, kun ei muutakaan itsetunnon lähdettä ole, kun ulkomaanpellet vievät häneltä naiset? Vielä enemmän hämmennyin viittailusta villiin länteen: on hattuja, etsintäkuulutuksia, seriffintähtiä. Fantastisia kuvia näistäkin assosiaatioista syntyy, mutta miksi, mitä ne tarkoittavat?

Kansallisteatterin Nummisuutarit
Nummisuutarien hienosta musiikista vastaa TImo Hietala. Kansallisteatterin Nummisuutarit Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer nummisuutarit

Kaiken hurjan visuaalisuuden ja musikaalisuuden pyörityksessä tuntuu hetkittäin, että tarina ja näytelmän henkilöt katovat fokuksesta. Kiven näytelmä alkoi tuntua pieneltä, yksinkertaiselta jutulta, joka hukkuu näyttämölle tulvehtiviin kuvajaisiin. Olin esityksessä ystäväni kanssa, joka ei tuntenut näytelmää ennestään. Hänelle juoni jäi osin hämärän peittoon: hänelle ei esimerkiksi selvinnyt, ketä Iivari-veli ja Sakeri-eno olivat, ja miten he liittyivät Eskon tarinaan.

Tämä Nummisuutarit oli minulle kaiken kaikkiaan aika ristiriitainen kokemus.

Eniten eläydyin Leo Honkosen näyttelemään Iivari-veljeen, juurikin krapulakohtauksen huikeuden tähden. Siinä kaikki, sisältö, tunnelma, ilmaisu, osui kohdalleen, Iivarin ahdinko tuli liki. Useimpia kohtauksia tuli kuitenkin katseltua ja ihasteltua kaukaa, emotionaalisesti turvassa katsomon hämärissä. Tämä Nummisuutarit oli minulle kaiken kaikkiaan aika ristiriitainen kokemus.

Kansallisteatterin Nummisuutarien lopussa tapahtuu dramaattinen käänne. Esityksen jälkeen oli pakko hakea Kiven alkuteos kirjastosta, ja tarkistaa, miten kirjailija oli tarinansa päättänyt. No – eri tavalla. Mutta täytyy sanoa: Nummisuutareiden kellertäviä sivuja selaillessa aloin entistä enemmän arvostaa Reinikaisen sovitusta! Tomut on kertakaikkiaan putsattu klassikosta pois.

nummisuutarit, kansallisteatteri, Aku hirviniemi, inga björn
Inga Björn (Mikko Vilkastus) ja Esko (Aku Hirviniemi) yhdessä esityksen komeimmista miljöistä. nummisuutarit, kansallisteatteri, Aku hirviniemi, inga björn Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer inga björn


Kansallisteatteri: Nummisuutarit.
Ohjaus Janne Reinikainen, sovitus Eva Buchwald ja Janne Reinikainen. Lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simonen, musiikki Timo Hietala, valosuunnittelu Max Wikström, äänet Jani Peltola ja Esko Mattila, koreografia Milla Koistinen, naamiointi Petra Kuntsi. Rooleissa Inga Björn, Aku Hirviniemi, Johannes Holopainen, Leo Honkonen, Olli Ikonen, Paavo Kääriäinen (Näty), Juhani Laitala, Karin Pacius, Seppo Pääkkönen, Tuomas Rinta-Panttila, Markus Riuttu ja Maruska Verona.

Janne Reinikainen: Suomalainen saa voimansa kostosta ja pettymyksestä

Penkkitaiteilija

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Laura Frimanin kolumni: Algoritmi, ota rahani

    Kuratointi on nykyajan luksusta.

    Valmistaudun kuolemaani. Vain toinen lentopelkoinen ymmärtää, että tämä ei ole dramaattinen, vaan realistinen lausunto: yhdentoista kilometrin korkeudessa matkustaminen on sairasta, luonnotonta ja hengenvaarallista, piste.

  • Milleniaali ja homo ehdokas kampanjoi samoilla metodeilla kuin millä Trump ylsi voittoon – Yhdysvalloissa presidenttikisa käy jo kuumana

    Yhdysvalloissa kuohuu jo, vaikka vaaleihin on yli vuosi.

    Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat vasta puolentoista vuoden päässä, mutta kisa Trumpin haastajan paikasta on jo käynnissä. Takavasemmalta yhdeksi kärkiehdokkaaksi on tullut Pete Buttigieg, joka on monien demokraattiehdokkaiden tavoin ottanut opiksi istuvalta presidentiltä. Sääntömuutoksen ansiosta myös puolue-eliitin ulkopuolelta tulevilla on uusi mahdollisuus.

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Last Call! Remu & Hurriganesin viimeinen keikka

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole."

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole." Remu & Hurriganesin tarina päättyi viimeiseen keikkaan tammikuussa 2018.

  • Margaret Mitchellin Tuulen viemää Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 4.5. klo 19!

    Radion Lukupiirissä luetaan romanttisen kirjallisuuden suurteosta, Margaret Mitchellin Tuulen viemää. Vuonna 1936 ilmestynyt romaani houkuttelee pohtimaan monenlaisia kysymyksiä: Toimiiko Tuulen viemää paremmin kirjana vai elokuvana? Onko Scarlett O’Hara vahva feministinen esikuva vai ärsyttävä ja hemmoteltu äkäpussi?

  • Muovijätteestä syntyvä Plastic Mama saarnaa paremman maailman puolesta

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy jättihame.

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy kymmenen metrin korkuinen hame jonka huipulla taiteilija Kaisa Salmi pitää puhetta paremman maailman puolesta. Plastic Mama -teos nähdään Suomen EU-puheenjohtajakauden avajaisissa kesällä 2019. Kaisa Salmen missiosta kertova Arkistomatka-ohjelma liittyy Ylen I Love muovi -kampanjaan ja se esitetään Teemalla perjantaina 3.5.

  • Järisyttävän feministinen ja räikeän rasistinen - Tuulen viemää on ristiriitainen romaani, joka pitää lukea!

    Huikea lukukokemus, joka läpsii lukijaa kasvoihin.

    - Juha Hurme tässä moi! Mun oli ihan pakko soittaa, kun tää on niin mahtava kirja. Mä oon sivulla 620 ja nyt se s**tanan Scarlett osti itelleen sahan! Mulla menee muut työt ihan metsään, kun vaan ahmin tätä Tuulen viemää... Aloin lukea Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaania korkein ennakko-odotuksin.

  • Kirjailija Kaari Utrio yhdistää kirjoissaan huvin ja hyödyn

    Suomalaiset haluavat rentoutua tiedon parissa

    Rentoutuessaan lukemalla suomalainen haluaa huvin ja hauskuuden lisäksi myös tietoa. Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki oivalluksen jo uransa alussa ja niinpä hän on kirjoissaan yhdistänyt historian faktoja romantiikkaan ja jännitykseen. Somerniemellä asuva kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä.

  • Audrey Hepburn ja maailmassa olemisen taito

    Audreya ei ihailla vaan rakastetaan, kirjoittaa Anna Möttölä

    Audreya ei vain ihailla, häntä rakastetaan, kirjoittaa Anna Möttölä. "Hän on opettanut maailmassa olemisen taidon minulle ja lukemattomille nuorille naisille jo useassa sukupolvessa."

  • Postia Tšernobylille – Reportaasi matkasta suljetulle vyöhykkeelle

    Toimittaja kohtasi lapsuuden pelkonsa Tšernobylissä.

    Ukrainan neuvostotasavallassa vuonna 1986 sattunut ydinonnettomuus seurauksineen on edelleen laajalti tieteellisen ja inhimillisen käsityksen ulkopuolella. KulttuuriCocktailin graafikko halusi kohdata lapsuuden pelkonsa ja matkustaa Tšernobyliin etsimään kauneutta ja rakkautta vaurioituneesta maasta.