Hyppää pääsisältöön

Ruokopillillä voi lurauttaa sulosäveliä

Ruokopilli, pajupilli, tuohitorvi, mäntyhuilu ja monet muut soittimet syntyivät aikoinaan taitavien paimenpoikien käsissä. Tarpeen tullen soittimella saattoi antaa merkkiääniä tai säikytellä pedot loitommalle. Pitemmälle kehitetyt soittimet kelpasivat muuhunkin. Niillä saattoi puhallella jopa laulu- ja tanssisävelmiä.

Vuonna 1980 Korpilahdella kuvatussa tv-ohjelmassa soitinrakentajat Rauno Nieminen ja Jyrki Pölkki kertovat, miten pillejä, huiluja ja muita kansansoittimia rakennetaan ja miten niillä soitetaan.

Rakennusmateriaaliksi kelpaa miltei mikä tahansa: tuohi, ruoko, paju, eri puulajit ja jopa lehmän- ja pukinsarvet. Tarvitaan vain kaksi taitoa: täytyy osata rakentaa ja täytyy osata soittaa.

Soitinperinteestä kertova Rauno Nieminen sanoo, että soittajan pitää tuntea, miten soitin on rakennettu ja miten soitin käyttäytyy. Tämän vuoksi soittajan on hyvä osata valmistaa omat soittimensa.

Paju- tai ruokopillin valmistaminen on helppoa. Yksinkertaisesta ruokopillistä on kuitenkin kehitetty monimutkaisempia soittimia.

Jos ruokopilliin liittää puisen rungon, soitin kestää kauemmin. Ja jos pillin päähän liittää vielä lehmänsarven, niin ääni voimistuu. Suukappaleen päälle voi liittää vielä pätkän koiranputkea. Sittemmin tästä soittimesta on kehitetty säkkipilli.

Samankaltainen soitin on idästä Suomeen tullut saleika, joka itärajan takana kuuluu yhtenä soittimena miltei kaikkiin kansanmusiikkiyhtyeisiin. Saleikan suukappale tehdään lepästä. Tuoreesta lepästä kaiverretaan ydin pois. Sen jälkeen siihen vuollaan puukolla pieni kieli. Suukappaletta voidaan käyttää myös huulipillinä.

Mäntyhuilua sanotaan huiluksi, vaikka se on oikeammin klarinetti. Se tehdään männystä poistamalla puun ydin. Pää veistetään viistoksi. Kieli voidaan tehdä tuohesta tai ohuesta katajasta. Sormenreiät poltetaan raudalla ja soittimen päähän tehdään tuohitorvi.

Helposti valmistettaviin puhallinsoittimiin kuuluu myös kärjennoukka. Noin kymmenen sentin puunoksa halkaistaan keskeltä kahtia. Toinen puolisko koverretaan ontoksi ja toiseen puoleen vuollaan kieli. Sormenreiät poltetaan ja puoliskot liitetään yhteen narulla. Soittimen voi valmistaa pajusta, lepästä, koivusta tai katajasta.

Soitinrakentaja Rauno Nieminen sanoo, että kansansoittimen valmistustaito meinasi 1960-luvulla kokonaan Suomesta unohtua. Itse hän innostui perinnesoittimista nähtyään televisiossa ohjelman, jossa kansansoittaja Teppo Repo opetti paimenhuilun valmistusta.

Myös Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ja siellä esiin nostettu perinne ovat vaalineet vanhoja taitoja.

Paimenhuilu
Paimenhuilu soi heleästi. Paimenhuilu Kuva: Yle kuvanauha kuvakaappaus elävä arkisto
Perinnesoitin
Kärjennoukka on helppo tehdä. Perinnesoitin Kuva: Yle kuvanauha kuvakaappaus elävä arkisto
Rauno Nieminen soittaa
Rauno Nieminen osaa soittaa ja rakentaa perinnesoittimia. Rauno Nieminen soittaa Kuva: Yle kuvanauha kuvakaappaus elävä arkisto
  • Tehtaankadun poliisimurhat järkyttivät kansaa 1997

    Steen Christensen surmasi kaksi poliisia ryöstön jälkeen.

    Koko Suomi järkyttyi, kun tanskalainen Steen Christensen surmasi teloitustyylillä kaksi suomalaista poliisia Helsingissä Tehtaankadulla 22.10.1997. Hän oli vähän aiemmin ryöstänyt Hotelli Palacen kassan Helsingin Eteläranta 10:ssä. Saaliikseen Christensen sai vähän yli 6000 markkaa (reilut 1000 euroa).

  • Seilin saarelle matkattiin arkkulaudat mukana

    Saarelle eristettiin spitaalisia ja mielisairaita.

    Turun saaristossa sijaitseva idyllinen ja vehreä Seilin saari kätkee sisäänsä hautausmaan ja monta karua kohtaloa. Saarelle perustettiin 1600-luvulla sairaala spitaalisille. Tosin lääkäreitä tai hoitoa ei ollut, perillä odotti vain eristys ja sopivaa maata hautuumaaksi. Myöhemmin Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala. Terveen ja hullun raja oli häilyvä ja riippui usein yhteiskuntaluokasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto