Salla Hongisto
Yle
Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänityspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä.
– Mulla oli toiveena, että pääsisin edes kuulemaan ulvontaa. Salaisissa haaveissa oli, että jos saisi edes jonkinlaisen äänitteen, mutta en mä sitä Rikulle kertonut, Juha myhäilee.
Miehillä oli summittainen tieto siitä, millä alueella susilauma oli viime päivinä oleskellut, joten mahdollisuudet olivat hyvät. Vuodenaikakin oli sopiva, mutta koskaanhan ei voi tietää, innostuvatko sudet ulvomaan. Äänityslaitteet olivat valmiudessa koko ajan.
– Nyt kävi aivan uskomaton tuuri. Eihän me voitu mitenkään tietää, että oltiin niin lähellä susilaumaa. Pilkkopimeästä metsästä alkoi kuulua ulvontaa. Napsautin äänityksen päälle, ja se oli huikeaa, Juha hykertelee.
– En ole koskaan kuullut luonnossa niin hienosti susien ulvovan. Uros, naaras ja pennut äänessä, ja vain hetken. Sitten tuli aivan hiljaista! Ihmeellistä, Riku fiilistelee.
– Ja revontulet yllä. Sudet, tähdet ja revontulet, Juha jatkaa.
– Ja sä sanoit vapisevalla äänellä, että painoitkohan sä oikeita nappuloita. Onneksi painoit, Riku nauraa.
