Hyppää pääsisältöön

Haloo, missä kulttuuripolitiikka?

Kulttuuritoimittaja Aleksis Salusjärvi.
Kulttuuritoimittaja Aleksis Salusjärvi. Kuva: Yle / Raili Tuikka aleksis salusjärvi

Menoja ei leikata – ainakaan paljoa. Valtion budjetti 2016 on taiteen ja kulttuurin kannalta odotettu. Kun koulutuksessa säästetään rajusti, kulttuurissa voidaan täydellä syyllä puhua torjuntavoitosta.

Vähän voi kuitenkin valittaa: valtion kulttuuribudjetti ei säily vuoden 2015 tasolla, vaan se kutistuu noin prosentilla. Mutta Sipilä ei leikkaa, vaan Stubb. Kutistuvan prosentin taustalla on tasoalennus, josta Stubbin hallitus päätti keväällä 2013. Kulttuuribudjetin juustohöylääminen jatkuu siis vielä vuoden verran, mikä näkyy etenkin taidelaitosten toiminnassa.

Kirjastot kuntien harteille

Näkyvin päätös kulttuuripolitiikassa on 4,5 miljoonan euron leikkaus, joka kohdistuu yleisten kirjastojen uusien perustamishankkeiden rahoittamiseen. Siitä luovutaan kokonaan. Käytännössä se tarkoittaa, että kirjastojen perustaminen siirtyy valtiolta kuntien vastuulle. Tämä muutos on ensiaskel kuntapolitiikan korostumiseen kulttuurissa.

Hallitus on aiheuttamassa peruuttamatonta vahinkoa kulttuuriperinnön säilymiselle.

Kulttuuribudjetin kärsijöiksi joutuvat kuitenkin ensisijaisesti valtionosuuslaitokset, joiden tukisummia on pitkään höylätty samalla, kun kiinteistökulut kasvavat. Erityisesti Museoliitto on huolissaan tulevaisuudesta. Museoiden kiinteistökustannukset ovat kasvaneet 2012–2015 kokonaista 26 prosenttia. Samalla julkista tukea on vähennetty. Museoliiton mukaan ”hallitus on tekemässä päätöstä, jolla aiheutetaan peruuttamatonta vahinkoa suomalaisen kulttuuriperinnön säilymiselle jälkipolville.”

Kärkihankkeet ovat kosmetiikkaa

Kärkihankkeet ovat Sipilän hallituksen kova sana. Mittaluokaltaan ne ovat lähinnä kosmetiikkaa. Hallituksen kulttuurin kärkihankkeena ovat taidekasvatus ja hoivatyön liittäminen taiteen tekemiseen. Kärkihankkeeseen ohjataan ensi vuonna noin 2,5 miljoonaa, sillä taidetaan saada vain nippu selvityksiä.

Vaikka leikkaukset ovat kevyitä, edessä näyttää olevan hiipuminen.

Lopputuloksena on se, että kulttuuribudjetti kaventuu aavistuksen 2015 vuoteen verrattuna. Taidelaitosten toiminnassa tällä saattaa yhtä kaikki olla näkyviä seurauksia. Vaikka leikkaukset ovat kevyitä, edessä näyttää olevan hiipuminen. Yleistunnelma onkin, että ennen pitkää pudotuspeliä aletaan käydä taidelaitosten kesken, mutta se ei ala vielä. Kuntapolitiikalla on tässäkin asiassa vielä sanansa sanottavana.

Kulttuuri on tuuliajolla

Kulttuuripolitiikka näyttääkin olevan hallituksen häviäjä, vaikka se ei budjetissa juuri näy. Syy, miksi rahoituspohja säilyy, perustuu kulttuurin julkisen rahoituksen syntyaikoina tehtyihin suuriin linjauksiin, kuten kansanvalistuksen ja taiteen saavutettavuuden ylläpitoon.

Kulttuurin tulevaisuuden suurin huolenaihe on, nostaako politiikka kulttuuria enää esiin ja puitavakseen. Jos näin ei käy, kulttuurista tulee hiipuva julkinen palvelu.

Nyt on jo nähtävissä, miten kulttuurin rahoitusta siirretään pikkuhiljaa valtiovarainministeriön osaksi ja kuntapolitiikan saralle. Lopputuloksena kulttuurin sektori pienenee ja sirpaloituu. Ilman määrätietoista politiikkaa kulttuuri alkaa automaattisesti kadota.

Hansikas on taiteilijoilla

Voikin ajatella, että taiteilijoiden kasvoille on nyt heitetty märkä nahkahansikas. Vaikka leikkauksia ei tule, kulttuuri on menettämässä erityisasemansa sivistystoimena.

Jos valtiolta toivotaan visionäärisyyttä kulttuurin suhteen, sille on syötettävä visiot valmiiksi.

Julkisrahoitteinen taide tarvitsee kulttuuripolitiikkaa – ja nyt se on taiteilijoiden itsensä tehtävä. Jos valtiolta toivotaan visionäärisyyttä ja uteliaisuutta kulttuurin suhteen, sille on syötettävä visiot valmiiksi. Jotta kulttuurin muutoksia voi käsittää, täytyy tuntea yksittäisten kulttuurialojen kehitystä viime vuosikymmeninä. Jos haluaa vaikuttaa kullekin kulttuurin osa-alueelle otollisesti, täytyy ymmärtää mikä toiminnassa laahaa ja missä toiminta on lupaavaa. Näitä näkemyksiä poliitikoilta puuttuu.

Kulttuuri on siitä haastavaa, että sen saavutuksien mittaaminen on vaikeaa. Kulttuuri tuottaa esimerkiksi lukutaitoa ja sivistystä, identiteettiä, empatiakykyä ja ihmisyyden käsittämistä. Eri taiteenlajit onnistuvat siinä vaihtelevasti eri aikoina.

Valtiolla on julkisten palveluiden mittaamisessa ainoana työkalunaan talousarviot, mutta kulttuurin merkityksen ja kulttuuripolitiikan tueksi tarvitaan muutakin. Kulttuuria ei oikein voi tarkastella talouden käsitteillä. Eurojen sijaan pitäisi puhua taiteen merkityksistä ja mahdollisuuksista.

Nyt on juuri oikea hetki aloittaa tämä keskustelu.

Aleksis Salusjärvi,
kulttuuritoimittaja ja kriitikko

Kommentit
  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri