Hyppää pääsisältöön

Kuulokojeen käyttö vaatii opettelua ja ääniin totuttelua

Aino Pohjola laittaa kuulokojetta korvaansa.
Aino Pohjola tietää, että kuulokojeen käyttö vaatii totuttelua. Aino Pohjola laittaa kuulokojetta korvaansa. Kuva: Yle, Marko Väänänen aino pohjola

Äänien sinfonia – pahin mahdollinen yhdistelmä kuulokojeen käyttäjälle, tietää kuulokojeita käyttävä Aino Pohjola. Televisio ja radio pauhaavat yhtäaikaisesti, paljon musiikkia ja päällekäistä puhetta. Mistään ei saa selvää, turhauttaa ja suututtaa. Tässä vaiheessa moni nappaa kuulokojeen korvastaan. Pahimmassa tapauksessa kuulokoje jää pitkiksi ajoiksi rasiaansa, ihminen omaan hiljaiseen maailmaansa. Sekään ei ole hyvä vaihtoehto.

Aino Pohjola tietää, mistä puhuu. Pikkuhiljaa kuuloa huonontavaa otoskleroosia sairastava nainen sai ensimmäiset kuulokojeensa jo vuonna 1979. Sen jälkeen Pohjolalla on ollut käytössään useampia kuulokojeita. Sairauden lisäksi kuuloa huonontaa ikäkuulo.

– On kamalaa, kun ei enää kuule kunnolla. Minäkin kuulin sanoja sieltä täältä ja ymmärsin väärin. Tuntui, että ihmiset alkoivat puhua jotenkin oudosti. Ihmettelin, että mikä tässä on. Maailma oli muuttunut äänien osalta jotenkin erilaiseksi.

Huono kuulo vie energiaa ja hankaloittaa elämää huomattavasti. Elämä on pinnistelyä, ääretöntä keskittymistä ja väsymistä.

Ellei enää kuule aamupalapöydässä toisen puhetta lehden takaa, voi miettiä, olisiko joku vialla.

– Ainakin minä kaipaan puhetta ja kontaktia toisiin ihmisiin. Ja kun se oli pois tai jouduin käyttämään kaiken keskittymiseni siihen, mitä toinen sanoi, kulutti se ihan älyttömästi energiaa, Pohjola sanoo.

Väsyminen voi olla ensimmäinen oire huonosta kuulosta. Jos joutuu käyttämään katsomista kuulemisen sijaan, voi sekin kieliä huononevasta kuulosta.

– Ihminenhän korvaa toisen aistin puutteen toisella. Minäkin halusin nähdä puhujan kasvot, jotta oli helpompi saada puheesta selvää. Ja ellei enää kuule aamupalapöydässä toisen puhetta lehden takaa, voi miettiä, olisiko joku vialla.

– Mutta ei sitä itse välttämättä huomaa. Usein puoliso tai lapset huomauttavat ja kannustavat lääkäriin. Silloin kyllä kannattaa ottaa asia vakavasti ja tosissaan, Aino Pohjola ohjeistaa.

Aino Pohjola kadulla.
Hiljaiseen maailmaan tottunut joutuu opettelemaan kuulokojeiden myötä äänimaailman uudelleen, Aino Pohjola kadulla. Kuva: Yle, Marko Väänänen aino pohjola

Aina asiat eivät etene halutulla tavalla ja joutuisasti. Kuulokojeen saamiseen ja sovitukseen voi olla jonoja. Monimutkainen ja kauan kestävä prosessi voi väsyttää kuulokojetta tarvitsevan ihmisen. Turhautunut jättää homman sikseen.

Silloin kun ihminen haluaa ja kokee tarvitsevansa kojeen, silloin asiaan pitäisi tarttua. Silloin olisi mahdollista oppia äänimaailma uusiksi pienellä kuulovajauksella.

– Kuulokojeiden saaminen voi olla monimutkainen prosessi. Julkiselta puoleltahan kuulokojeen saa ilmaiseksi, mutta se voi kestää. Ensin joutuu menemään terveyskeskukseen. Sieltä saa sitten lähetteen pienempään kuulotutkimukseen, mistä erikoislääkäri lähettää edelleen yliopistosairaalaan tutkimuksiin. Ja olen kuullut, että perusterveydenhuollossa tehdyssä tutkimuksessa kuulon pitää olla tietyn asteisesti huono, että pääsee jatkoon, Aino Pohjola selvittää.

– Olen kuullut vertaisryhmissä monen kummastelleen, että he eivät saaneetkaan kojetta vaikka kokisivat sen tarpeelliseksi. Ihmiset ovat pahoillaan ja loukkaantuneita, eivätkä aio enää ikinä mennä kuulontutkimukseen uudelleen. Silloin kun ihminen haluaa ja kokee tarvitsevansa kojeen, silloin asiaan pitäisi tarttua. Silloin olisi mahdollista oppia äänimaailma uusiksi pienellä kuulovajauksella. Ettei tarvitse mennä niin pitkälle, että kaikki äänet ovat pois ennen kuin saa kojeet, Pohjola vielä lisää.

Hiljaisessa maailmassa tottuu äänettömyyteen. Sitten kun saa kojeet, täytyykin opetella äänimaailma uudestaan.

Kuulokojeen saaminen ei tarkoita automaattisesti ongelmatonta kuulemista. Kun on tottunut hiljaisuuteen, tuntuu äänimaailma yhtäkkiä oudolta ja vieraalta.

– Hiljaisessa maailmassa tottuu äänettömyyteen. Sitten kun saa kojeet, täytyykin opetella äänimaailma uudestaan. Joka ikinen kerta, Aino Pohjola kertoo.

– Äänien ymmärryshän on aivoissa, ei korvassa. Ja jos kuulokojetta ei saa heti ja antaa asian olla, kunnes ei enää kuule mitään puhetta eikä saa selvää, pitää äänimaailma opetella ihan kokonaan uudestaan. Ja se ei tapahdu ihan sillä tavalla kuin silmälaseihin tottuminen. Pitää opetella, että ahaa, tuo on auto, tuo on ilmastointilaite. Äänet oppii vähitellen ja pikkuhiljaa käy niin, ettei niihin kiinnitä niin paljon huomiota.

Kuulokojeita pitää myös uusia ja säätää sen mukaan, miten kuulo toimii.

– Monella on käsitys, että kun kerran saa kuulokojeen, niin ne sitten säilyy loppuelämän, mutta eihän se niin mene. Jos kuulo huononee entisestään, pitäisi kuulokojeet uusia tai ainakin säätää entisiä, Aino Pohjola huomauttaa.

– Mutta ehdottomasti kuulokojeet korviin! On tärkeää, että äänimaailma säilyy vanhuuteen asti. Sillä tavoin pysyy yhteydessä muihin ihmisiin. Eihän ihminen voi hahmottaa kokonaisuuksia, jos hän ei kuule kuin sieltä täältä osan. Silloin ei voi ottaa kantaa eikä pysty vastaamaan asioihin, Pohjola lisää.

Nainen pitää käsissään kuulokojeita.
Kuulokojeissa on eroja, kertoo uudet kojeet maahantuojalta testaukseen saanut Aino Pohjola. Nainen pitää käsissään kuulokojeita. Kuva: Yle, Marko Väänänen kuulokoje

Kuulokojeissa on eroja. Samoin eroja löytyy kuulokojeiden säädöistä. Toiset saavat korviinsa paremmat laitteet. Toisilla kuulokojeet on säädetty väärin. Omalla aktiivisuudella onkin paljon merkitystä kuuloasioissa.

– Kuulokojetta testataan hiljaisessa huoneessa. Siellä kuulokoje voi toimia ihan hyvin, mutta esimerkiksi tuolla liikenteen seassa asia onkin aivan eri. Kojeet eivät välttämättä kerro, mistä suunnasta ääni tulee. Kuulee siis äänen, mutta ei tulosuuntaa. Siitä voi aiheutua vaaratilanteita. Pitää siis muistaa katsoa, tuleeko autoa, tuleeko pyörää tai jos vaihtaa itse kävelylinjaa, kaistaa, että tuleeko takaa ketään, Aino Pohjola muistuttaa.

Aino Pohjola on myös vaatinut itse kuulokojeisiinsa uusia säätöjä. Helpoimman kautta prosessi ei kulkenut, mutta nainen ei antanut periksi.

– Ei se tapahtunut siltä istumalta eikä ollut todellakaan itsestään selvä asia, mutta kun tunsin itse, etten enää kuullut puhetta kunnolla, olin valmis sen tekemään. Niinpä jouduin kulkemaan pitkän matkan, perustelemaan ja valittamaan. Se on henkisesti raskas prosessi. Jopa senkin vuoksi, että ei voi asioida puhelimessa, koska ei kuule. Ja joutuu perustelemaan ja selittämään.

– Yhtään kertaa en ole myöskään sellaiseen tilanteeseen päässyt, että minulle olisi annettu mahdollisuus kokeilla erilaisia kojeita ja valita niistä parhaiten itselleni sopiva. Ennemminkin se on niin, että laitetaan se yksi koje ja siihen täytyy sopeutua. Säätöjä voidaan kyllä sitten yrittää muuttaa.

– Mutta minulla on hyvä tuuri, kun olen saanut maahantuojalta kokeiluun tällaisen uudentyyppisen kojeen. Täytyy sanoa, että äänimaailmoissa on hurjan suuri ero. Ainakin minulle se käyttömukavuus eri tilanteissa on huomattavasti erilainen. Ääni tulee ikään kuin lyhyemmän matkan kautta. Ääni tulee samalla, kun auto menee ohi, eikä vasta sitten, kun auto on jo tuolla menossa, Pohjola vielä lisää esitellessään kuulokojeitaan.

Häpeä on yksi syy.

Viimeistään ikänäkö juoksuttaa meidät optikon vastaanotolle ja silmälasikaupoille. Miksi ikäkuulon tuomiin ongelmiin ei suhtauduta yhtä luontevasti ja nopeasti? Aino Pohjolalla on asiasta aavistus.

– Häpeä on yksi syy. Olen käynyt puhumassa eläkeläisporukoille ikäkuulosta ja kuulokojeista. Siellä istuu ihmisiä, joista lähes jokaisella on silmälasit, mutta kun kysyn, kuinka monella on kuulokoje, yhtään kättä ei nouse ylös. Ja ihan taatusti siellä niitä on. Vasta tilaisuuden jälkeen uskaltaudutaan kertomaan omasta kuulokojeesta.

– Siinä olisi vielä yksi porras otettava ja astuttava. Sehän on vain jokaisen etu, että kuulee ja pystyy keskustelemaan ihmisten kanssa. Kuulokoje ehkäisee myös dementiaa, kun äänimaailma on ympärillä, Pohjola tietää.

Kuulokojeissa ei ole mitään hävettävää. Häpeä ei myöskään ole hyvä syy jättää kuulokojetta hankkimatta.

Monella kuulovammaisella vertaistuki ja kuuloyhdistyksessä toimiminen antaisi sellaisen varmuuden, että ei ole yksin asian kanssa. Ongelmat ovat hyvin samankaltaisia kaikilla.

– Täytyy sanoa, että silloin kun minä sain ensimmäisen kojeen, se oli jotenkin vaikea laittaa korvaan. Ja se tuntui epämiellyttävältä. Mutta siinä vaiheessa kuuloni oli mennyt jo niin huonoksi, että oli tärkeämpää saada selvää ihmisten puheesta. Ei se enää ollut minulle ulkonäkö- tai häpeäkysymys. Tärkeintä oli, että pystyn puhumaan ja kuulen puheen.

Aino Pohjola istuu kirjastossa ja selailee kirjoja.
Aino Pohjola neuvoo totuttelemaan kuulokojeisiin ensin kotona. Vasta sen jälkeen kannattaa lähteä uusien äänimaailmoiden pariin kuulokojeiden kanssa. Aino Pohjola istuu kirjastossa ja selailee kirjoja. Kuva: Yle, Marko Väänänen aino pohjola

– Monella kuulovammaisella vertaistuki ja kuuloyhdistyksessä toimiminen antaisi sellaisen varmuuden, että ei ole yksin asian kanssa. Ongelmat ovat hyvin samankaltaisia kaikilla. Meillä kuulovammaisilla on omat oireemme ja kun ne oppii tuntemaan, oppii myös elämään niiden kanssa, Aino Pohjola kannustaa.

Mitä aikaisemmin tutkimuksiin menee ja pääsee, sitä helpompi on saada äänimaailma takaisin. Kuulokojeisiin kannattaa myös totutella vähitellen.

– Kuulokojeisiin kannattaa totutella ensin kotiympäristössä. En suosittele menemään heti suureen markettiin. Vähitellen kuulokojeen kanssa voi mennä ulos ja siten laajentaa äänimaailmaa. Minäkin aloin pitää isoja kuulokojeita ensin puolituntia aamuisin ja iltaisin. Siitä sitten jatkoin pikkuhiljaa, kunnes pystyin pitämään kojeita koko päivän. Tärkeää on myös hyväksyä itsessään se tosiasia, että tarvitsee kuulemiseen apuvälineet. Prosessi lähtee aina itsestä – siitä, että haluaa olla mukana ja kuulla.

Akuutti - elämänmakuisia tarinoita ja ajankohtaista asiaa terveydestä. Liity joukkoomme Facebookissa!

  • Kansanparantajia, aktivisteja ja parantavaa perunaa – Mosambikissa tieto on terveyttä

    Mosambikissa malarian riski on maailman suurin.

    Mosambik on yksi maailman kymmenestä köyhimmästä maasta. Kotimantereellaan Afrikassa se kuuluu Saharan eteläpuolisiin maihin, joissa olot ovat haastavat ja esimerkiksi malarian riski maailman suurin. Elinolojen parantamiseen tähtäävässä FDC-järjestössä työskentelevä lääkäri Julia Magaia kertoo, että juuri malarian, hivin ja tuberkuloosin kaltaiset tarttuvat taudit ovat ripulitautien ohella isoimmat kansanterveysongelmat.

  • Varpusparvi hotellihuoneen pöntössä – Mitä reissussa uskaltaa syödä?

    Ripuli on yleisin matkailijaa vaivaava terveysongelma.

    Maha kuralla ja kaikki suun kautta sisään nautittu tuntuu valuvan pikavauhtia pönttöön. Vatsassa kouristelee ja rantapäivä vaihtuu hotellihuoneen vessan läheisyydessä norkoiluksi. Ripuli on yleisin matkailijaa vaivaava terveysongelma. Sekoittiko ruoka pakin vai onko kyse jostain vakavammasta?

  • Matkailijoiden tuomat eksoottiset sairaudet ovat jo arkipäivää

    Suomessa eksoottiset sairaudet ovat jo tuttu juttu.

    Ihmiset liikkuvat maapallolla enemmän kuin koskaan. Pelkästään suomalaiset tekevät vuodessa noin 9 miljoonaa ulkomaanmatkaa. Virukset, bakteerit ja loiset hyppäävät helposti matkustajien kyytiin ja siirtyvät uusille alueille. Vielä suuremman tartuntatautiriskin kantavat ihmiset, jotka liikkuvat ympäri maailmaa pakon sanelemina. Esimerkiksi ilmastonmuutos pakottaa ihmisvirrat liikkeelle.