Hyppää pääsisältöön

Tappolistalle joutunut Nawel työskentelee nyt arabimiesten kanssa

nawel tehtaalla
Algerialaisen asiakkaan kanssa tutustumassa suomalaiseen sahateollisuuteen. nawel tehtaalla tuhkimotarinoita

Työskentelen tällä hetkellä suomalaisessa sahateollisuusyrityksessä. Teen paljon yhteistyötä arabimaiden kanssa. Matkustelen työni vuoksi runsaasti ja työn kautta olen palannut myös uudelleen synnyinmaahani Algeriaan - jossa jouduin 20 vuotta sitten tappolistalle perheeni kanssa.

Algiers
Algiers tuhkimotarinoita

On ollut ihanaa palata isänmaahani Algeriaan. Rakastan Algerian kauniita maisemia ja erityisesti tykkään ihastella niitä aamulla aikaisin ennen töihin lähtöä. Edesmennyt isäni työskenteli Algeriassa lääkärinä, mutta joutui muun sivistyneistön tavoin sisällissodassa silmätikuksi ja pakenimme sodan jaloista äitini kotikuntaan Suomen Vammalaan vuonna 1994.



satamavierailu nawel
satamavierailu nawel tuhkimotarinoita

Satamavierailu Oranissa, Algeriassa. Tykkään työskennellä arabimaissa. Työni on haastavaa, mutta haasteita minä olen aina metsästänytkin, muuten työ olisi tylsää. Olen saanut työni kautta paljon lisää itseluottamusta. Olen aina tehnyt töitä miesten kanssa ja nimenomaan arabimiesten kanssa. Miesten maailmassa on pakko pitää puoliansa ja näyttää heille, että neuvotteluja voi käydä myös naisen kanssa! Olen yksi harvoista naisista sahateollisuusalalla arabimaailmassa. Työssäni minun täytyy olla itsevarma, suora ja päättäväinen! Aluksi arabimiehet testasivat kuinka pehmeä tai kova olen. Kun he ovat oppineet tuntemaan minut, ovat he kuvailleet minua ”mieheksi”. Se on suuri kehu arabikulttuurissa.



nawel auto
nawel auto tuhkimotarinoita

Olen työskennellyt paljon myös suomalaisten miesten kanssa ja ero on ilmeinen. Suomalaisten kanssa ei tarvitse niin paljon varoa mitä sanoo tai tekee. Arabimiesten kanssa pitää ensin selvittää tausta ja uskonnon suunta ja vasta sitten tietää, miten häntä täytyy kohdella. Aika pitkälti saan kuitenkin olla oma itseäni kaikkien kanssa. Arabimaailma kohtelee minua Nawelina, puoliksi eurooppalaisena ja puoleksi arabina. Siitä on ollut etua ja se on helpottanut asioita.



ruoka
ruoka tuhkimotarinoita

Jokainen arabiasiakkaani kutsuu minut neuvotteluiden jälkeen suurelle lounaalle tai illalliselle. Kutsuun ei voi vastata kieltävästi, joten matkoilla usein lihon!



hotellissa nawel
hotellissa nawel tuhkimotarinoita

Matkoilla pitää olla kaikki tarpeellinen kama mukana tai muuten kaikki menee pieleen. Algeriassa saa pukeutua ihan vapaasti - tai ainakin minä pukeudun. Aluksi jouduin miettimään kuinka paljon meikkaan tai miten pukeudun, mutta sitten päätin, että minä olen minä ja muut saavat sopeutua siihen mitä olen.



teletapit
teletapit tuhkimotarinoita

Ai niin. Yksi tärkeä juttu vielä. Teletapit on kuvattu Algeriassa, tällä nyppylällä. :)

Terveisin: Tuhkimotarinoiden Nawel



Kaikki jaksot Areenassa:

Lisää aiheesta:

Mitä kuuluu sotaa paenneelle Nawelille nyt!

Seuraa meitä:
https://www.facebook.com/tuhkimotarinoita

https://instagram.com/tuhkimotarinoita/

https://twitter.com/tuhkimotarinoit

Lisää ohjelmasta

  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.