Hyppää pääsisältöön

Ryhmäteatterin Eduskunta III läpivalaisee tylysti politiikkaa

Susanna Kuparisen näytelmä Eduskunta III Ryhmäteatterissa.
Valtionvarainministeriössä isoa valtaa käyttävät virkamiehet on puettu mustiin huppuihin. Susanna Kuparisen näytelmä Eduskunta III Ryhmäteatterissa. Kuva: Ilkka Saastamoinen eduskunta -trilogia

Olihan tyrmäävä esitys, täynnä tyrmäävää asiaa. Sitä lajia, joka kouraisee niin aivoja kuin sydäntäkin. Tieto lisää tuskaa, niin kuin sanotaan. Paljon mutkattomampaa olisi katsella sivusta maamme päättäjien tekemisiä, jos Susanna Kuparinen kumppaneineen ei tekisi näitä teatteriesityksiään.

Sitä ei pääse pakoon, että kaikki nähty pohjaa todellisuuteen.

Eduskunta III – satiiri yhden totuuden maasta on yhteiskunnallisena analyysina niin vahva, koska se on edeltäjiensä lailla dokumenttiteatteria. Se on vahva myös siksi, että se käsittelee asioita, jotka paraikaa tapahtuvat ympärillämme. Valtaosa repliikeistä on valikoitu tosielämän lähteistä: eduskunnan istuntojen muistiinpanoista, mediasta, poliitikkojen somepäivityksistä, sekä tekijöiden tekemistä haastatteluista ja kirjeenvaihdosta.

Pihla Penttinen Ryhmäteatterin näytelmässä Eduskunta III.
Pihla Penttinen näyttelee Jutta Urpilaista, joka valtionvarainministerinä pitää huolta siitä, että talous pysyy sovituissa kehyksissä. Pihla Penttinen Ryhmäteatterin näytelmässä Eduskunta III. Kuva: Ilkka Saastamoinen pihla penttinen
Katsomossa voi toki kiemurrella, väittää vastaan, mutista oloaan helpottaakseen, että tämä on vain yksi näkökulma. Mutta sitä ei pääse pakoon, että kaikki nähty pohjaa todellisuuteen.

Kuparinen on ohjannut Ylioppilasteatteriin kolme Valtuusto-näytelmää Helsingin päättäjistä, ja nyt tuli täyteen myös Eduskunta-trilogia. Olen nähnyt kuudesta esityksestä neljä, ja jokaisen jälkeen olen ollut pienessä shokissa siitä, kuinka hyväuskoinen ja luottavainen pölvästi olenkaan. En ymmärrä mitä näen, kun seuraan politiikkaa.

En ymmärrä kokonaiskuvaa, enkä yksityiskohtia. Esitystä katsoessa tuntuu ikävästi siltä, että eivät ymmärrä useimmat poliitikot tai politiikan toimittajatkaan. Kuinka valppaasti vallanpitäjiä pitäisikään seurata! Kuinka kriittisesti tulisikaan osata tutkia uutisia, että näkisi, mitä ei kysytä, kuka saa puhua, kuka ei saa puhua, kuka ei puhu totta...

Ryhmäteatterin lavalla nähty yhteiskunta-analyysi kulkee suunnilleen näin: poliitikot ovat vähitellen nakutelleet hajalle hyvinvointivaltion perustuksia. Jatkuvaa leikkaamista, heikoimpien aseman heikentämistä entisestään, väitetään välttämättömyydeksi. Hyvinvointivaltiota ollaan muuttamassa varakkaiden suopeuteen pohjaavaksi hyväntekeväisyysvaltioksi. Toimintaa perustellaan tiedoksi naamioidulla ideologisella puheella, joskus salailulla tai suoranaisilla valheilla. Kriittisiä äänenpainoja ei oteta tosissaan. Ei vaikka kriitikko olisi kuinka pätevä.

Suomi esittäytyy näytelmässä tyhmänkilttinä mallioppilaana.

On pakko – vaikka mikään muu Eu:n jäsen ei tekisi niin. Suomi esittäytyy näytelmässä tyhmänkilttinä mallioppilaana, joka tottelee jokaista päätöstä, vaikka omaksi turmiokseen. Tai ainakin kansakunnan köyhimpien – lasten, eläkeläisten, opiskelijoiden, köyhien ja työttömien – turmioksi.

Robin Svartström Ryhmäteatterin näytelmässä Eduskunta III
Robin Svartström näyttelee Juha Sipilää, joka näyttäytyy maanläheisenä ja mutkattomana toimenmiehenä, joka vaivojaan säästelemättä ajaa Suomea haluamaansa suuntaan. Robin Svartström Ryhmäteatterin näytelmässä Eduskunta III Kuva: Ilkka Saastamoinen eduskunta -trilogia

Leikkaususkovaisten mantra kuuluu: Suomi velkaantuu liikaa, Suomi ei saa elää velaksi, Suomen velkaantuminen on pysäytettävä! On pakko säästää! Meillä ei ole varaa! Meidän on toteutettava EU-maiden kanssa sovittua tiukkaa talouskuria! On pakko leikata!

On pakko säästää! Meillä ei ole varaa!

Esitys todistaa faktaa faktan perään tuuttaamalla, että leikkaajat ovat onnistuneet oman totuutensa julistamisessa: menojen kiristäminen on lävistänyt julkisen keskustelun ainoana keinona saada Suomi kuntoon. Vaikka ei olisi mitään varmuutta siitä, että nyt toteutettava politiikka on ainoa tai edes paras vaihtoehto Suomen nostamiseen taantumasta.

Santtu Karvonen Ryhmäteatterin näytelmässä Eduskunta III.
Santtu Karvonen näyttelee valtiovarainministeri Antti Rinnettä, jota virkamiehet nöyryyttävät. Santtu Karvonen Ryhmäteatterin näytelmässä Eduskunta III. Kuva: Ilkka Saastamoinen santtu karvonen
Tarinan pahiksia ovat demarit, kokoomuslaiset ja keskustalaiset, eli ne puolueet, joilla on ollut eniten valtaa määritellä mihin suuntaan maatamme viedään. Vasta vähän aikaa hallitusvastuuta kantaneet perussuomalaiset ovat näytelmässä sivuroolissa – heiltä on valittu mukaan vain eduskunnan istuntosalissa kuultuja välihuutoja. Valtakunnan vaarallisimmiksi miehiksi nimetään pääministeri Juha Sipilä sekä elinkeinoministeri Olli Rehn. He ovat esityksen mukaan vaarallisia, koska heillä on aate, ja heillä on valtaa.

Hyviksenä, tai ainakin tarpeellisena vastaväittäjänä, näyttäytyy Kreikan kesällä toimestaan eronnut valtionvarainministeri Gianis Varoufakis. Susanna Kuparisen ja Varoufakisin videoitu keskustelu asettaa Suomen tilanteen osaksi kansainvälistä politiikkaa. Järjen äänenä esiintyvät myös monet nimettöminä pysyttelevät virkamiehet. Yksi hykerrytävimpiä hahmoja on trilogian edellisen osan konna Lasse Laatunen, nykyinen eläkeläinen, entinen EK:n johtaja, joka kirjoittaa Kupariselle ainutlaatuisen suorapuheisia kommentteja politiikan absurdista menosta.

Esityksenä Eduskunta III on trilogian aiempia osia asiapainotteisempi, luennoivampi. Karnevaalia ja teatteria on nyt ehkä vähemmän, kertojana toimivan Jari Hanskan pitkällisiä monologeja enemmän. Varsinkin ensimmäinen puoliaika syytää faktoja katsomoon sellaista vauhtia, että aivoja alkaa kiristää. Toki nytkin saa nauraa vatsansa kipeäksi! Toinen puoliaika on teatterillisempi, hauskempi – ja emotionaalisesti rankempi.

Eduskunta III järkyttää perusturvallisuutta.

Rankkuus johtuu kohtauksesta, jossa kerrotaan 8-vuotiaan Eerikan kuolemasta. Kohtauksessa käydään läpi Helsingin sosiaalitoimen johdonmukaista kurjistamista, ja sen seurauksia: Eerika kuoli, koska lastensuojeluun ei anneta tarpeeksi voimavaroja. Kohtaus on julma ja aiheuttaa tuskallista, voimatonta raivoa. Mutta kohtauksen on oltava julma. Täsmälleen noin kammottavia vaikutuksia vääristä asioista säästämisellä voi pahimmillaan olla.

Eduskunta III järkyttää perusturvallisuutta.

Ja syystä.

Noora Dadu Ryhmäteatterin näytelmässä Eduskunta III.
Noora Dadu yhdessä monista rooleistaan. Ryhmäteatterin työryhmä on kuvattu joukoksi metsäneläimiä. Noora Dadu Ryhmäteatterin näytelmässä Eduskunta III. Kuva: Ilkka Saastamoinen eduskunta -trilogia

Ryhmäteatteri: Eduskunta III.
Ohjaus Susanna Kuparinen. Dramaturgia Jukka Viikilä. Esitysdramaturgia ja lavastus Akse Pettersson. Taustatutkimus Jari Hanska, Susanna Kuparinen ja Olga Palo.
Musiikin sävellys Kerkko Koskinen, videot Anna Paavilainen, äänisuunnittelu Markus Bonsdorff, valosuunnittelu Ville Mäkelä, pukusuunnittelu Saara Ryymin, ohjaajan assistentti Olga Palo, graafinen suunnittelu. Klaus Welp ja Mirkka Hietanen. Rooleissa: Noora Dadu, Jari Hanska, Mitro Härkönen, Santtu Karvonen, Martina Myllylä, Matti Onnismaa, Piia Peltola, Pihla Penttinen, Robin Svartström. Ensi-ilta Ryhmäteatterissa 26.9.2015.

Penkkitaiteilija

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju harrastaa scifiä

    Taina Myllyharjua on kiinnostanut aina kuvataide.

    Taina Myllyharjulla on monipuolinen kokemus monenlaisesta työstä. Häntä ei hirvitä tarttua reippaasti uusiin asioihin. Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Hän on pitänyt kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen myös suuri Star Trek -fani.

  • Valitut sanat tuo kirjallisuuden tähdet Teemalle

    Valituissa sanoissa viime kevään Helsinki Lit -keskusteluja.

    Valitut sanat näyttää kuinka maailmankirjallisuus tuli hetkeksi Helsinkiin ja osoittaa, että samat aiheet ja asiat koskettavat ihmisiä ympäri maailmaa. Millaista on istanbulilaisen katukauppiaan elämä? Miten neurokirurgi selviää vaativasta työstään? Miten lahjakkaan kirjailijamiehen kanssa onnistuu perheen äidin roolin ja oman kirjoitustyön yhdistäminen?

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Mitä tyyliä musiikkini edustaa? Avaruusromua 21.1.2018

    Yhteisiä päämääriä, tunteita, ajatuksia ja dialogia.

    ”En ole tähän päivään mennessä osannut vastata tuohon kysymykseen”, sanoo säveltäjä ja basisti Lauri Porra. ”Musiikkityylistä tai sen lähtökohdista riippumatta kaikkien musiikintekijöiden päämäärä on sama”, hän toteaa. Rumpali Olavi Louhivuori puolestaan kertoo musiikin vievän hyvinkin yllättäviin paikkoihin. Avaruusromussa käydään yllättävissä paikoissa ja kuunnellaan yhteisiä päämääriä: tunteita, ajatuksia ja dialogia kuuntelijan kanssa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kirjailija Kjell Westö vuoden 1918 tapahtumista: "Järkyttävintä oli sisällissodan jälkeinen julma kosto"

    Kjell Westö puhuu sisällissodan jälkeisistä tapahtumista.

    Suomen sisällissota alkoi tammikuun lopulla 100 vuotta sitten. Teeman Elävän arkiston paketissa nähdään aiheesta kolme romaania kirjoittaneen Kjell Westön tuore haastattelu sekä kaksi dokumenttia 1960- ja -80-luvuilta. Niissä ääneen pääsevät myös sisällissodan kokeneet ihmiset. Ohjelmat televisiossa: Yle Teema torstaina 18.1. klo 22.45, perjantaina 19.1. klo 14.55 ja maanantaina 22.1.

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?

  • Minne suunnata kaukosäädin vuonna 2018 – suuri tv-sarjaopas

    Laadukasta tv-draamaa on tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa.

    Laadukasta tv-draamaa on tänä vuonna tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa. Pidit sitten scifistä tai historiasta, tämä opas auttaa löytämään satojen uusien kausien joukosta juuri ne oikeat. Hullummaksi sen ei pitänyt mennä. Käsikirjoitettuja tv-sarjoja tuotettiin vuonna 2017 yli 500 kautta, mikä on enemmän kuin koskaan ennen. Tänä vuonna määrä ei ainakaan vähene.

  • Beside Bowie: kitaristi Mick Ronsonin tarina avaa vuoden 2018 Bowie-teemaillan

    Teemalauantai on jälleen omistettu David Bowielle.

    David Bowien kuolemasta tuli kuluneeksi kaksi vuotta 10.1.2018 – tammikuinen Bowie-ilta alkaa jo muodostua Teeman traditioksi! Tämän vuoden ensi-ilta on pitkä dokumenttielokuva Spiders from Mars -kitaristi Mick Ronsonista (1946–1993), kertojaäänenä itse Bowie. Lisäksi nähdään upea dokumentti David Bowien viimeiset vuodet (2017) sekä elokuva Merry Christmas Mr. Lawrence (1983).

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Erilaisia outoja ja keinotekoisia kaikuja… Avaruusromua 14.1.2018

    Katsaus vuoden 2017 ulkomaiseen avaruusromu-tarjontaan.

    Jotkut kaiut voimistavat ääntä suuresti, jotkut tekevät siitä korkeamman, jotkut matalamman, kuvaili Francis Bacon liki 400 vuotta sitten kirjassaan Uusi Atlantis. Avaruusromussa ihmetellään äänien, musiikin ja tekniikan maailmaa, ja tehdään katsaus menneen vuoden ulkomaiseen tarjontaan. Ei palkintojenjakotilaisuus, eikä vuoden parhaat ulkomaiset -katsaus, vaan hyvin subjektiivinen näkemys siitä, millaista monitahoista musiikkia maailmalla jälleen viime vuonna tehtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman alkukevään 2018 elokuvat

    Elokuvia viitenä päivänä viikossa

    Teema esittää keväällä 2018 elokuvia viitenä päivänä viikossa. Teeman elokuvafestivaalin ajankohta on 20.–24.3.

  • Tuomas Nevanlinna: Koirapuisto on konservatiivin keidas

    Koira on ihmiselle peto, joka pitää alistaa.

    Filosofi Tuomas Nevanlinna kirjoittaa esseessään siitä, miten politiikka ja ideologia vaikuttavat ihmisen ja koiran suhteeseen. Jos koira ei olekaan vallanhaluinen alfapeto, joka pitää alistaa, miksi niin kuitenkin yhä mielellään uskotaan? Koirapuistossa jopa edistyksellisin viherpiipertäjä toimii kuin Trumpin taantumuksellisin kannattaja – sukupuolirooleja ja ankaran auktoriteetin tärkeyttä korostaen.

  • Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju harrastaa scifiä

    Taina Myllyharjua on kiinnostanut aina kuvataide.

    Taina Myllyharjulla on monipuolinen kokemus monenlaisesta työstä. Häntä ei hirvitä tarttua reippaasti uusiin asioihin. Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Hän on pitänyt kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen myös suuri Star Trek -fani.