Salla Hongisto
Yle
Jos metsään haluat mennä nyt, ota vesipullo mukaan. Luonnonlähteiden tila on romahtanut, eikä kaikista lähteistä ja metsäpuroista voi enää ottaa juomakelpoista vettä. Lähteiden suojelu voi vielä pelastaa jäljelle jääneet pulputtajat.
Luonnonvaraisten lähteiden määrä suomalaismetsissä on vähentynyt rajusti sitten sotien. Samalla lähteiden luonnontila on heikentynyt yli 90 prosentissa napapiirin eteläpuolisen Suomen lähteistä. Näin on arvioitu muun muassa Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa. Usein luonnonlähteistä alkunsa saavien metsäpurojen tilanne on sama.
Lähteet ja purot ovat monin paikoin kadonneet peruskartalta metsäojien tieltä. Osasta lähteitä on tehty kaivoja. Aiemmin puroja on perattu myös tukinuittoon sopiviksi.
– Kysymys ei ole siitä, että lähteet olisivat hävinneet kokonaan, vaan että luonnontila on merkittävästi heikentynyt, Metsähallituksen erikoissuunnittelija Jari Ilmonen sanoo.
Tutkimusten mukaan lajisto on yksipuolistunut tai muuttunut luonnontilaltaan heikentyneissä lähteissä ja puroissa. Osa uhanalaisimmista lajeista on hävinnyt.
Virtaaman tasaajia
Luontaisia vedenottopaikkoja on enää vähän, ja siksi retkeilijän kannattaa ottaa omat vesieväät metsään. Ojitus sinällään ei suoraan tee lähdevedestä juomakelvotonta, mutta veden juomista kannattaa välttää varsinkin, jos vesi on silminnähden epäilyttävää tai hyvin lähellä asutusta tai peltoa.
Luonnon kannalta lähteillä ja puroilla on kuitenkin tärkeämpikin tehtävä kuin helpottaa janoista kulkijaa. Ne nimittäin pidättävät vettä vesistöjen valuma-alueilla paljon ojaverkostoa paremmin.
– Luonnontilaisella valuma-alueella vesi pysyy koko vesistön alueella kuin pesusienessä ja virtaamat tasoittuvat sade- ja kuivuusjaksojen aikana, Ilmonen täsmentää.
Erityisesti metsien ojitus on lisännyt vesistöjen virtaamien ääripäitä: tulvia ja kuivuutta. Koska metsäpuroista on poistettu kivet sekä esteet ja mutkiakin on suoristettu, vesi virtaa ojissa luonnonpuroja nopeammin.
Toivoa tulevasta
Vaikka lähteiden kunto on dramaattisesti heikentynyt, toivoa silti on. Nykyisin metsä- ja vesilaki suojaavat sekä luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia lähteitä ja puroja, eikä säilyneitä kohteita saa enää heikentää tai tuhota.
Arvokkaat luontokohteet tulisi lain mukaan ottaa huomioon myös kaavoituksessa. Joskus lähteitä ei tunnisteta kaavoittamisen yhteydessä, ja luonnontilaisen kaltaisiakin kohteita voi jäädä rakentamisen jalkoihin. Ilmonen on kuitenkin jossain määrin luottavainen.
– Muutaman vuosikymmenen kuluessa lähteet saattavat toipua ainakin osittain ihan itsestään, jos niitä ei peukaloida lisää. Siksi onkin tärkeää säästää ja suojella myös muuttuneita, mutta tyypillistä lajistoa ja ominaispiirteitä säilyttäneitä lähteitä.
Kuuntele Luonto-Suomen ohjelma lähteistä:
