Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Juha T. Koskisen puheenvuoro

Säveltäjä Juha T. Koskinen.
Säveltäjä Juha T. Koskinen. Kuva: Yle/Laila Kangas juha t koskinen

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 30.9.2015 vuorossa oli säveltäjä Juha T. Koskinen.

Mikä on arvokasta eteenpäin jaettavaksi?

Kuluvan syksyn aikana olen miettinyt, miten suomalaisuus ilmenee säveltäjän esteettisissä ja eettisissä valinnoissa. Ensisijaisena syynä moiseen on se, että minut on kutsuttu opettamaan sävellystä japanilaisessa taideyliopistossa ensi vuonna. Luentojeni toivotaan käsittelevän suomalaista nykymusiikkia ja oopperaa. Näyttää siis siltä, että minulta on tällä kertaa evätty mahdollisuus piiloutua jonkinlaisen yleiseurooppalaisen kaavun alle; vihdoinkin joudun kohtaamaan suomalaisuuteni kasvoista kasvoihin, kaikessa karuudessaan ja loistossaan.

Säveltäjä Juha T. Koskinen pitää Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 30.9.2015.
Säveltäjä Juha T. Koskinen pitää oman puheenvuoronsa Kantapöydän suorassa lähetyksessä. Säveltäjä Juha T. Koskinen pitää Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 30.9.2015. Kuva: Yle/Laila Kangas juha t koskinen

Haluan lainata Sigmund Freudia teoksesta Suru ja melankolia vuodelta 1917: "Murheessa maailma on muuttunut tyhjäksi ja arvottomaksi; melankoliassa niin on tapahtunut egolle itselleen." Kaksi viimeistä vuotta olen työstänyt kamarioopperaa Lusia Rusintytär, jossa päähenkilö lopulta päätyy hirsipuuhun. Yhteisönsä hylkäämä parantajanainen kadottaa minuutensa eheyden ja sulautuu kuollessaan ympäröivään luontoon. Päälehtemme musiikkikriitikko näki oopperani erinomaisena esimerkkinä suomalaista musiikkikulttuuria vaivaavasta innovaatiovajeesta ja näköalattomuudesta. Tuon mielipiteen perusteella voin ainakin tuntea ylpeyttä siitä, että olen nähtävästi osunut ajan hermoon.

Minuuden tyhjentyminen, egosta irtautuminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita tuhon tietä, arvojen ja merkitysten kadottamista. Se voi toimia eräänlaisena siirtymäriittinä kohden laajempaa kokonaisnäkemystä: Minä keski-ikään ehtinyt suomalaissäveltäjä, jonka juuret ovat lapsuuden Savonlinnan kesien karvalakkioopperoissa, joka puristautui Sibelius-Akatemian mankelin lävitse, joka hurmaantui italialaisesta chiaroscurosta ja ranskalaisesta julmuuden filosofiasta, joka monen mutkan kautta päätyi asumaan Berliiniin ja jonka vihdoin ja viimein on osattava selkeästi ilmaista näkemyksensä siitä, mikä on arvokasta eteenpäin jaettavaksi suomalais-eurooppalais-globaalissa musiikkikulttuurissa. Tämänhetkinen vastaukseni on: liike, muodonmuutos, eroosio, rapautuminen, virtaus.

Juha T. Koskinen

#sibelius150 #ajassasoi

  • Jessica Meyer vakuuttaa ja yllättää

    Jessica Meyer vakuuttaa ja yllättää

    Yhdysvaltojen itärannikolta kuuluu taas. New Yorkissa vaikuttava Jessica Meyer toimi aiemmin ainoastaan alttoviulistina, kunnes keski-ikää lähestyessään viitisen vuotta sitten alkoi myös säveltää. Tämän vielä lyhyehkön matkan tuloksia voidaan nyt kuulla Meyerin ensimmäiseltä profiilijulkaisulta. Ensimmäisenä yllättää vahva omaäänisyys ja pirteys.

  • Kirpeän levollisia perinnesävelmiä

    Kirpeän levollisia perinnesävelmiä

    Kitaristi Heikki Ruokangas sekä harmonikansoittaja Anne-Mari Kanniainen hakeutuvat perinnesävelmien pariin samalla uutta soivaa ympäristöä hahmotellen.

  • Sinfonioita rosmariinin ja timjamin tuoksuista

    Sinfonioita rosmariinin ja timjamin tuoksuista

    Englantilainen säveltäjä Christopher Gunning (s. 1944) voi olla monelle äkkiseltään varsin tuntematon nimi. Gunningin elokuviin ja tv-sarjoihin tuottamasta musiikista voivat kuitenkin olla tuttuja ainakin Agatha Christie -filmatisoinnit sekä mainio höpösarja Puutarhaetsivät (alk. Rosemary & Thyme).

Lue myös - yle.fi:stä poimittua