Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Juha T. Koskisen puheenvuoro

Säveltäjä Juha T. Koskinen.
Säveltäjä Juha T. Koskinen. Kuva: Yle/Laila Kangas juha t koskinen

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 30.9.2015 vuorossa oli säveltäjä Juha T. Koskinen.

Mikä on arvokasta eteenpäin jaettavaksi?

Kuluvan syksyn aikana olen miettinyt, miten suomalaisuus ilmenee säveltäjän esteettisissä ja eettisissä valinnoissa. Ensisijaisena syynä moiseen on se, että minut on kutsuttu opettamaan sävellystä japanilaisessa taideyliopistossa ensi vuonna. Luentojeni toivotaan käsittelevän suomalaista nykymusiikkia ja oopperaa. Näyttää siis siltä, että minulta on tällä kertaa evätty mahdollisuus piiloutua jonkinlaisen yleiseurooppalaisen kaavun alle; vihdoinkin joudun kohtaamaan suomalaisuuteni kasvoista kasvoihin, kaikessa karuudessaan ja loistossaan.

Säveltäjä Juha T. Koskinen pitää Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 30.9.2015.
Säveltäjä Juha T. Koskinen pitää oman puheenvuoronsa Kantapöydän suorassa lähetyksessä. Säveltäjä Juha T. Koskinen pitää Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 30.9.2015. Kuva: Yle/Laila Kangas juha t koskinen

Haluan lainata Sigmund Freudia teoksesta Suru ja melankolia vuodelta 1917: "Murheessa maailma on muuttunut tyhjäksi ja arvottomaksi; melankoliassa niin on tapahtunut egolle itselleen." Kaksi viimeistä vuotta olen työstänyt kamarioopperaa Lusia Rusintytär, jossa päähenkilö lopulta päätyy hirsipuuhun. Yhteisönsä hylkäämä parantajanainen kadottaa minuutensa eheyden ja sulautuu kuollessaan ympäröivään luontoon. Päälehtemme musiikkikriitikko näki oopperani erinomaisena esimerkkinä suomalaista musiikkikulttuuria vaivaavasta innovaatiovajeesta ja näköalattomuudesta. Tuon mielipiteen perusteella voin ainakin tuntea ylpeyttä siitä, että olen nähtävästi osunut ajan hermoon.

Minuuden tyhjentyminen, egosta irtautuminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita tuhon tietä, arvojen ja merkitysten kadottamista. Se voi toimia eräänlaisena siirtymäriittinä kohden laajempaa kokonaisnäkemystä: Minä keski-ikään ehtinyt suomalaissäveltäjä, jonka juuret ovat lapsuuden Savonlinnan kesien karvalakkioopperoissa, joka puristautui Sibelius-Akatemian mankelin lävitse, joka hurmaantui italialaisesta chiaroscurosta ja ranskalaisesta julmuuden filosofiasta, joka monen mutkan kautta päätyi asumaan Berliiniin ja jonka vihdoin ja viimein on osattava selkeästi ilmaista näkemyksensä siitä, mikä on arvokasta eteenpäin jaettavaksi suomalais-eurooppalais-globaalissa musiikkikulttuurissa. Tämänhetkinen vastaukseni on: liike, muodonmuutos, eroosio, rapautuminen, virtaus.

Juha T. Koskinen

#sibelius150 #ajassasoi

  • Tanssii orkesterin kanssa

    Tanssii orkesterin kanssa

    Viiden yhdysvaltalaisen säveltäjän musiikkia esittelevä julkaisu on monipuolinen kokonaisuus. Orkesterin käsittely on kaikilla mukana olevilla nykysäveltäjillä sujuvaa ja hallittua. Jokainen tekijä myös ottaa lähtökohdakseen orkesterin soivuudet ja rakentavat ilmaisuaan sen päälle.

  • Moniäänisiä yksinpuheluja

    Moniäänisiä yksinpuheluja

    On aina kiinnostavaa kuulostella, miten laajempien esityskokoonpanojen kanssa aateloituneet säveltäjät kiteyttävät ja muovaavat ilmaisuaan soolosoittimille kirjoitetuissa teoksissaan.

  • Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

    Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

    ”En halua olla Lontoossa. Haluan vain tulla kotiin ja elää mukavasti meren läheisyydessä”, kirjoitti säveltäjä Grace Williams (1906–1977) 1940-luvun puolivälissä.

  • Kamarimusiikkia kuudesta maanosasta

    Kamarimusiikkia kuudesta maanosasta

    Italialainen Ensemble Chaminade esittelee kuudesta eri maanosasta tulevien nykysäveltäjien teoksista rakentuvan kokonaisuuden.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua