Juhana Säilynoja
Yle
Juan Perón nousi vuonna 1946 kansansuosikkina ja työläisten oikeuksien puolustajana Argentiinan presidentiksi. Hänen politiikastaan syntyi ideologia, joka ei ollut aivan kapitalistinen, mutta ei sosialistinenkaan. Se flirttaili fasismilla ja paransi työläisten asemaa. Peronismia on sanottu politiikan kolmanneksi tieksi, ainutlaatuisesti argentiinalaiseksi ideologiaksi, joka voimistui ja uudistui 2000-luvulla.
"Peronismi on tunne", kertovat nuoret peronistit vuonna 1985 lähetetyssä Antti Halisen toimittamassa viisiosaisessa radiosarjassa Peronismi.
Peronismi, joka myös nimellä Justicialismo tunnetaan, syntyi Juan Domingo Perónin opeista. Eversti Perón nousi 1940-luvulla työministeriksi. Kunnianhimoinen uudistaja ei antanut vähäpätöisen ministerinsalkun estää häntä toteuttamasta politiikkaansa. Hän uudisti Argentiinan työelämää ja toi työläisille uusia oikeuksia. Työläisten aseman puolustamisen lisäksi Perónin politiikkaan kuului antiamerikkalainen ja populistinen retoriikka sekä viitteet fasismiin. Perón otti omanlaiseensa korporativismiinsa mallia varsinkin italian fasistijohtajalta Benito Mussolinilta.
Ministeristä tuli nopeasti kansan suosikki, jonka suosiota lisäsi hänen toisen vaimonsa radio-ohjelmassaan esittämät miestään ylistävän puheet. Eva Duarte de Perón eli Evita oli Argentiinassa tunnettu näyttelijä ja radiopersoona, josta tuli miehensä rinnalla tärkeä poliittinen hahmo. Evitan suosio oli hänen miestäänkin hurjempi.
Muun muassa Evitan radio-ohjelmien avulla Juan Perón nousi Argentiinan presidentiksi vuoden 1946 vaaleissa. Perón edusti vaaleissa perustamaansa Partido Justicialistaa eli oikeudenmukaista puoluetta
Radiosarjan toisessa osassa puhutaan peronismin ja Perónin opista. Nuoret buenosaireslaiset peronistit kertovat, että peronismin oppi kiteytyy sen peronistipuolueen iskulauseeseen: yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen, taloudellisesti vapaa ja poliittisesti riippumaton isänmaa.
"Se ei ole mikään fraasi, vaan se on ollut totta monien vuosien ajan. Ne ovat totuus", pohti eräs nuori peronisti iskulausetta.
Peronismin selkäranka on työväestö
Peronismi on talousajattelua, joihin kaikkien on helppo yhtyä. Juan Perón onkin itse kerran kertonut, kuinka Argentiinassa on monia erilaisia puolueita: sosialisteja, oikeistolaisia. Kun häneltä kysyttiin, entäs peronisteja, vastasi hän, että peronistejahan olemme kaikki.
Peronistit muistavat Peronin ajan työväestön korkean elintason ja näkevät muiden puolueiden tekemät muutokset elämässään. Peronismi on nimenomaan argentiinalainen ilmiö, joka liittyy maan työpolitiikan kehitykseen. Perónin ensimmäisen valtakauden jälkeen peronismi on muuttunut hyvin paljon. Sen pitkän iän on varmistanut sen taipuvuus. 1990- ja 2000-luvuilla maata ovat aina hallinneet peronistit, olivat ne sitten puolueita oikealta tai vasemmalta.
Ensimmäisen presidenttikautensa alussa Perónin politiikka keskittyi taloudelliseen itsenäisyyteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Hän muun muassa kansallisti yrityksiä.
Radiosarjan kolmas osa asettaa nämä poliittiset teot kontekstiin. 1900-luvun alkupuolella nopeasti teollistunut Argentiina oli porvarien temmellyskenttä. Nopeasti kasvava työväestö ei ollut järjestäytynyttä ja ammattijärjestöjen toimintaa estettiin laeilla. Hallinto myös murhasi radikaaleja ammattiliittoaktivisteja. 1940-luvulla jännitteet ja talousahdinko kasvoivat Argentiinassa. Armeija teki vallankaappauksen vuonna 1943 ja sotilasakatemian johtaja Juan Perón nousi ministeriksi. Uudistusten lisäksi hän otti ammattiliitot omaan haltuunsa tehden sosialistisista liitoista laittomia.
Presidentiksi noustuaan Perón tukahdutti vastustajansa kovakätisesti ja vainosi varsinkin vasemmistolaisia.
Vaikka Argentiina ei suoranaisesti tukenut natsi-Saksaa, tarjosi Perón turvapaikan monelle natsille toisen maailmansodan jälkeen.
Radiosarjan kaksi viimeistä osaa keskittyvät Perónien perintöön ja Juanin jälkeiseen Argentiinaan. Viidennessä osassa pääsevät ääneen myös Juanin ja Evitan tunteneet.
Eva Perón, josta jo kaavailtiin miehensä seuraajaa, kuoli vuonna 1952 vain 33-vuotiaana. Hän oli miehensä hallinnon näkyvin osa, joka puhui kansalle ja kiersi ulkomaita. Hän myös pyrki parantamaan naisten oikeuksia ja tasa-arvoa. Edellisenä vuonna Evita ehti auttaa miehensä toiselle kaudelle Argentiinan johdossa. Ilman valovoimaista vaimoaan puhumassa kansalle kansantajuisesti, alkoi Juanin suosio hiipua. Myös talous junnasi paikoillaan.
Armeija, joka oli alunperin auttanut Perónin valtaan, kaappasi jälleen vallan vuonna 1955. Perón lähti maanpakoon, josta hän palasi vasta vuonna 1973, jolloin hän nousi jälleen presidentiksi uuden vaimonsa tanssija Isabelin kanssa. Isabel Martinez de Perónista tuli Juanin kuoleman jälkeen presidentti vuonna 1974. Isabelin valtakaudella poliittinen terrori oli huipussaan, kun heikko johtaja yritti väkisin pitää valtaa käsissään. Lopulta jälleen armeija otti vallan itselleen ja Argentiina vaipui julman sotilasjuntan hallintaan 1976.
Vaikka sotilasdiktatuuri oli tehnyt parhaansa kitkeäkseen peronismin, nousi liike ja peronistinen puolue jälleen demokratian aikana 1980-luvulla valtaan. Taipuisa ideologia sopi kaikkien puolueiden politiikkaan, mutta myös aiheutti riitoja ja hajotti Partido Justicialista -puoluetta. Sitä myös tarkoituksella taivutettiin runsaasti, varsinkin Nestor Kirchnerin ja Cristina Fernández de Kirchnerin presidenttikausilla 2000- ja 2010-luvuilla Argentiinan tekemän konkurssin jälkeen.
