Hyppää pääsisältöön

Saaristolaiselämää aavan meren äärellä 1969

Suomen ulkosaaristossa etäisyydet ovat pitkät, mutta syyspäivän valo lyhyt. Olosuhteet karussa ja kylmässä saaristossa ovat haastavat, mutta silti siellä on pysyvää asutusta. Syyssaaristo: ihmisiä avomeren partaalla -ohjelmassa vuodelta 1969 tutustutaan ulkosaaristolaisten elämään.

Kauko Vuorensolan ohjaama ohjelma voitti toisen palkinnon "Ihminen ja meri" -tapahtumassa Riikassa vuonna 1969. Sen on käsikirjoittanut meri- ja taidehistorioitsija Christoffer H. Ericsson.

Aikoinaan ihminen selviytyi kamppailusta luonnon kanssa. Nyt on luonto jälleen saamassa voiton.― Ohjelman selostaja Reijo Vires

Lounainen saaristomeri muodostaa omalaatuisen alueen. Alueita käyttivät jo viikingit idänmatkoillaan, jonka jälkeen läntiset siirtolaiset ryhtyivät asuttamaan saaria. Perheet muonamiehineen ja orjineen muodostivat heimoja, jotka taistelivat elämänsä puolesta karua luontoa vastaan. "Elettiin ei kenenkään maassa, kunnes Lounais-Suomi liitettiin Svea-kuninkaiden valtakuntaan", kertoo ohjelman selostaja Reijo Vires.

Muuttuvassa maailmassa ulkosaaristo ei pysynyt mukana ja sopeutuminen moderniin talousjärjestelmään oli vaikeaa. "Usko tulevaisuuteen hiipui väestön ikärakenteen ollessa korkea", kuvaillaan ohjelmassa.

Saaristolaisten arki koostuu samoista elementeistä kuin mantereella asuvillakin; kotiaskareista, maatöistä ja korjauspuuhista. Högsåran saaren perimäammattina on ollut pitkään luotsaus. Aikaisemmin se tarkoitti palvelusta kruununluotsina keisarillisessa luotsi- ja majakkalaitoksessa.

Toimeentulon takasi myös maanviljelys ja metsänhoito. Pienillä, suojaisilla maatilkuilla viljeltiin yleensä juureksia sekä omavaraisesti että myyntiin. Myös lehmät olivat tärkeä osa omavaraista taloutta. Tiluksien kunnossapito kävi kuitenkin raskaaksi vanhemmalle väestölle, kun nuorempi sukupolvi lähti etsimään parempaa tulevaisuutta mantereelta.

Ohjelmassa rantaudutaan Tunnhamnin saarelle, joka on tunnettu jo keskiajalta saakka merellisenä välietappina. Tarinan mukaan saari on ollut katolisen kirkon omistama levähdyspaikka.

Ohjelmassa vieraillaan myös Borstön saarella, jota selostaja Vires kuvailee "monien haaksirikkojen näyttämöksi". Saaren eteläpuolella, merenpohjassa sijaitsee kolmimastokaljuutti St Mikaelin hylky. Se upposi matkalla Amsterdamista Pietariin vuonna 1747. Borstön huippua koristaa puinen kaljuunakuva Borstön neitsyt, joka valvoo merta ympäri vuoden.

Talven tullessa jää peittää meren ja veneellä liikkuminen käy mahdottomaksi. "Aikoinaan ihminen selviytyi kamppailusta luonnon kanssa. Nyt on luonto jälleen saamassa voiton", pohdiskelee Vires

272574

  • Uuden musiikin ilotulitusta jo kymmenen tuotantokauden verran – katso UMK:n finaaliesitykset kautta aikojen

    Elävän arkiston kooste UMK:sta vuosien varrelta.

    Uuden Musiikin Kilpailu (UMK) järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2012, jolloin se korvasi Yleisradion perinteisen Euroviisukarsinnan. UMK on tuonut kansan eteen esiintyjiä niin pystymetsästä kuin koko kansan tuntemista tähdistä. Vuonna 2021 UMK järjestetään kymmenennen kerran ja sen kunniaksi Elävä arkisto on koostanut tähän artikkeliin kaikki esitykset vuosien varrelta. Ota mukava asento ja laita korvat hörölle – tervetuloa uuden musiikin kuplaan!

  • Pieni suuri Heinola, karismaattinen Suomen läpikulkupiste

    Heinolan kaupungilla on tarinoita kerrottavanaan.

    Heinolan sijainti Suomen tieverkoston solmukohdassa johtaa monet kulkemaan tuon Päijät-Hämeessä sijaitsevan siltojen kaupungin poikki, mutta lyhyt silmäys harvemmin tutustuttaa ketään laajemmin paikkakunnan saloihin. Pienestä koostaan huolimatta Heinolan historia kätkee sisäänsä muutakin kuin vain kunnian ohikulkupaikkana, josta todistavat tähän kootut video- ja audiotaltioinnit.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto