Hyppää pääsisältöön

Teitittely vai sinuttelu? Kuinka eri Euroopan maissa puhutellaan

Äldre kvinna, ynre man och pojke på perrong vid järnvägsstation. Edith Södergrans samling
Herrasväkeä rautatieasemalla joskus 1920-luvulla. Äldre kvinna, ynre man och pojke på perrong vid järnvägsstation. Edith Södergrans samling Kuva: Svenska litteratursällskapet i Finland/ Edith Södergranin kokoelma ruotsalaista herrasväkeä rautatieasemalla

Haluatteko te teititellä? Vai tykkäätkö sinuttelusta? Suomessa teitittely on nykyään varsin harvinaista. Teitittelyn kenties koetaan tekevän kommunikaatiosta muodollista, turhankin kunnioittavaa. Mutta miten ja milloin sinuttelusta tuli normi? Mitä voi päätellä yhteiskunnasta sen perusteella, miten ihmiset siellä puhuttelevat toisiaan?

Tutkijat Johanna Isosävi ja Hanna Lappalainen julkaisivat viime kesänä kirjan Saako sinutella vai täytyykö teititellä?, jossa kerrotaan eurooppalaisista puhuttelukäytännöistä. He osaavat kertoa, miksi Suomessa on luontevampaa sinutella kuin teititellä.

Syypää sinutteluun löytyy – Ruotsista. On vuosi 1967, ja Lääkintöhallituksen uudeksi johtajaksi oli juuri valittu mies nimeltä Bror Rexed.

Kalla mig Bror!

- Ruotsissa oli aika hankala puhuttelujärjestelmä: oli käytetty tittelipuhuttelua ja puhuteltu kolmannessa persoonassa. Teitittelevää ni-pronominia oli oikeastaan käytetty vain alempia kohtaan ja monet kokivat, että se on epäkohteliasta, kuvaa Johanna Isosävi. 1960-luvun lopussa Euroopassa puhalsivat muutoksen tuulet, ja ilmapiiri vapautui. Bror Rexed halusi tehdä lopun viraston jäykästä puhuttelukoodistosta.

Johanna Isosävi ja Hanna Lappalaisen tietokirjan kansi
Johanna Isosävi ja Hanna Lappalaisen tietokirjan kansi hanna lappalainen
- Rexed ilmoitti virkaanastujaispuheessaan, että täällä meidän työpaikallamme kaikki voivat sinutella toisiaan, ja minua voidaan kutsua etunimellä Bror, Isosävi kertoo. "Kalla mig Bror!"

Pian sinuttelubuumi siirtyi Ruotsista myös Suomeen. 1970-luvun alussa sinuttelu lisääntyi täällä nopeasti.

- Teitittelyä pidettiin Suomessa jollain tavalla herraskaisena. Täällä oli hedelmällinen maaperä muutokselle, Hanna Lappalainen pohtii.

- Suomi ja Ruotsi ovat kuitenkin enemmänkin poikkeuksia Euroopan puhuttelukartassa, Johanna Isosävi muistuttaa.

Suomessa ja ruotsissa sinuttelulla on monista eurooppalaisista kielistä poikkeava sosiaalinen merkitys: sinuttelu on varsin neutraali tapa puhutella. Useissa kielissä on toisin. Nimenomaan teitittely on normi, ja sinuttelu kuuluu vain intiimeimpiin ihmissuhteisiin.

1970-luvun alussa sinuttelu lisääntyi täällä nopeasti.

- Näin on esimerkiksi ranskassa, saksassa ja slaavilaisissa kielissä, kuten venäjässä ja tšekissä, Johanna Isosävi sanoo. Teitittely ei näissä kielissä ole muodollista ja kankeaa, vaan mutkaton tapa lähestyä muita kuin läheisiä ihmisiä.

- Jos tilanteessa, jossa ei tunneta kovin hyvin sinuteltaisiin, se olisi loukkaavaa, Isosävi sanoo.

Näissä kulttuureissa on siten luonteva aloittaa keskustelu vieraan kanssa teititellen. Keskustelun edetessä joutuu kuitenkin miettimään, milloin on hyvä hetki tehdä sinunkaupat, ja kenen kuuluu tehdä aloite.

Kuva vanhasta ruotsalaisesta mainosfilmistä. Saako sinutella vai täytyykö teititellä -kirjan kuvitusta.
Isosävin ja Lappalaisen kirjassa tarkastellaan mm. vanhojen ruotsalaisten mainosten puhutteluja. Kirjan kuvitusta. Kuva vanhasta ruotsalaisesta mainosfilmistä. Saako sinutella vai täytyykö teititellä -kirjan kuvitusta. Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura puhttelu-kirjan kuvitusta

Kohtaamisia viranomaisten kanssa

Hanna Lappalainen on tutkinut teitittelyä erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa. Hänen mukaansa Suomessakin on edelleen ihmisiä, jotka vierastavat sinuttelua tuntemattomien kesken.

Osa edelleen kaipaa teitittelyä.

- Näyttää siltä, että samankin sukupolven sisällä on ihmisiä, jotka ajattelevat tästä asiasta ihan päinvastaisesti. Osa edelleen kaipaa teitittelyä ja kokee sinuttelun liian tungettelevana, esimerkiksi viranomaisen ja asiakkaan välisessä kohtaamisessa.

Lappalainen on tarkastellut puhuttelemisen tapoja muun muassa Kelan toimistossa ja puhelinpalvelussa. Teitittely ja sinuttelu paljastuvat keinoiksi, joilla virkailija voi säätää etäisyyttä asiakkaaseen. Joskus puhuttelu muuttuu yhden ja saman tilanteen aikana.

Tutkijat Hanna Lappalainen ja Johanna Isosävi radiohaastattelussa.
Hanna Lappalainen ja Johanna Isosävi Aristoteleen kantapään radiohaastattelussa. Tutkijat Hanna Lappalainen ja Johanna Isosävi radiohaastattelussa. Kuva: Yle/ Tuula Viitaniemi hanna lappalainen (vas)
- On esimerkiksi yksi puhelinkeskustelu, jossa virkailija aluksi ihan kohteliaasti sinuttelee asiakasta. Mutta kun asiakas sitten onkin ärtynyt ja tyytymätön, virkailija vaihtaa teitittelyyn. Hän ottaa pikkuisen etäisyyttä ja osoittaa, että hän on tässä nyt institutionaalisen roolin edustajana, eikä puhu omana itsenään.

- On myös tilanteita, joissa asiakas saattaa olla liiankin tuttavallinen ja flirttailla nuorelle naisvirkailijalle. Tämmöisessä tilanteessa teitittely voi olla keino mennä etäämmälle ja suojautua, Lappalainen miettii.

Tittelinkipeys

Teitittely – samoin kuin tittelien runsas käyttö puhuteltaessa – voivat kertoa siitä, millainen historia maalla on ollut. Suomen yhteiskunta on varsin nuori ja tasa-arvoinen, toisin kuin monissa vanhemmissa Euroopan maissa, joissa luokkayhteiskunnalla on pidempi historia. Ehkä teitittelystä luopuminen kävi täällä helposti, koska tapa ei ikinä kunnolla juurtunut luontevaksi osaksi kulttuuriamme?

Puolassa aatelisto on ollut suuri ja siellä on hierarkkinen, mutkikas puhuttelusysteemi.

- Kyllä tuo tuntuu uskottavalta. Esimerkiksi Puolassa aatelisto on ollut varsin suuri ja siellä on hyvin hierarkkinen, mutkikas puhuttelusysteemi. Siellä on suosittu erilaisia titteleitä, pohtii Hanna Lappalainen.

Johanna Isosävi muistuttaa, että peräti 10 prosenttia puolalaisista oli aatelisia. Myös katolisella kirkolla on ollut vaikutusta puhuttelukulttuuriin.

- Puolassa täytyy puhuttelussa ottaa huomioon esimerkiksi, että montako ihmistä on paikalla, ovatko he miehiä vai naisia, vai molempia. Siinä on sitten pähkäiltävää vaikka mainostajalla, että kuinka puhuttelee, jos kohderyhmä on laaja.

Johanna Isosävi ja Hanna Lappalaisen tietokirjan kuvitusta. Kuva on peräisin ruotsalaisesta mainosfilmistä.
Laulaja-näyttelijä Alice Babs tähditti ruotsalaismainosta. Kuvitusta kirjasta Saako sinutella vai täytyykö teititellä? Johanna Isosävi ja Hanna Lappalaisen tietokirjan kuvitusta. Kuva on peräisin ruotsalaisesta mainosfilmistä. Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura puhttelu-kirjan kuvitusta

Puhuttelua ja politiikkaa

Oma lukunsa puhuttelun historiassa ovat sosialismin vuodet.

- Itäblokin maissa ajettiin sosialismin aikaan toveri- tai kansalainen-puhuttelua. Sitä piti silloin käyttää. Mutta se ei koskaan oikein juurtunut tavallisen kielenkäyttäjän suuhun. Kun järjestelmä romahti, ei toveria tai kansalaista enää kukaan käyttänyt, Johanna Isosävi kertoo.

Itäblokin maissa ajettiin toveri- tai kansalainen-puhuttelua.

Historia osoittaa, että ihmisiä ei ole helppo pakottaa niin henkilökohtaisen asian kuin kielen kanssa. Ranskassa esitettiin vallankumouksen aikaan vuonna 1789 vaatimus siitä, että uudessa tasa-arvoisessa Ranskassa kaikkien on sinuteltava toisiaan.

- Ylhäältä tulevat käskyt eivät välttämättä onnistu. Ei mennyt kuin 5-6 vuotta vallankumouksesta, kun Ranskassa palattiin taas teitittely-sinuttelu järjestelmään, Isosävi toteaa. Uudemman kerran sinuttelun vaatimus nousi esiin vuoden 1968 opiskelijamellakoiden yhteydessä. 1960-luvulla nuoruutensa elänyt sukupolvi sinuttelee edelleen enemmän kuin vanhemmat tai toisaalta nuoremmat sukupolvet.

Pont des Artsin silta Pariisissa
Ranskaan on koetettu tuoda sinuttelua huonolla menestyksellä. Näkymä Seinen ylittävälle Pont des Arts -sillalle. Pont des Artsin silta Pariisissa Kuva: Wikimedia Commons/ Lieu Song pont des arts

Rouvia ja neitejä

Puhuttelukoodistoon kuuluu teitittelyn ja tittelien lisäksi myös rouvittelu. Aiemmin vaikkapa Ranskassa oli tärkeää erottaa toisistaan madame, rouva ja mademoiselle, neiti. Aika on kuitenkin muuttanut suhtautumista käsitteisiin.

Saksassa Fräulein- eli neitipuhuttelusta luovuttiin jo 1970-luvulla.

- 2000-luvun alussa oli internetissä vetoomuksia, joissa sanottiin, että ei ole oikein, että naisesta tulee rouva vasta sitten, kun hän tulee äidiksi tai saa aviomiehen. Että onko nainen vain miehen pienempi puolisko, Johanna Isosävi sanoo.

Vuonna 2012 Ranskassa päätettiin, että neiti-muoto poistetaan kaikista hallinnollisista asiakirjoista kokonaan. Kaikki naiset ovat nyt lomakkeissa rouvia. Isosävi kertoo, että Saksassa Fräulein- eli neitipuhuttelusta luovuttiin jo 1970-luvulla, ja nimenomaan feminististen liikkeiden aloitteesta.

- Mutta kyllä Ranskassa puhekielessä edelleen kuulee mademoiselle-puhuttelua. Sitä käytetään nuorista naisista, nuorten miesten tyttöystävistä, ja niin edelleen.

Kielellisiä vaikutteita

Puhuttelukäytännöt ovat liikkuneet aikojen saatossa maasta toiseen siinä missä tavarat, sanat, muodit tai aatteetkin.

- Moneen kieleen on tullut toisesta kielestä vaikutteita. Esimerkiksi venäjään teitittely on tullut ranskasta. Maiden väliset kontaktit ovat olleet merkityksellisiä, Hanna Lappalainen kertoo. Myös englantiin teitittely tuli ranskasta jo 1100-luvulla.

Rooman keisari Diocletianus
Keisari Diocletianus. Rooman keisari Diocletianus Kuva: Wikimedia Commons keisari diocletianus
Puhuttelukäytännöt eivät siis liity suoraan siihen, mihin kielikuntaan kieli kuuluu. Eikä maantiedekään ole ratkaisevaa: naapurimaissa voi olla hyvin erilaisia käytäntöjä. Ruotsissa ja Suomessa sinutellaan, mutta Virossa tuntemattomat ihmiset yleisesti teitittelevät toisiaan.

Mutta kumpi on vanhempi tapa puhutella, teitittely vai sinuttelu?

- Tästä on eri teorioita, kertoo Johanna Isosävi. Kaikki tiet vievät Roomaan ja niin vie yksi teitittelyteorioistakin.

Latinan kielessä sinutellaan ja Rooman valtakunnassa siten sinuteltiin. Mutta vuonna 293 valtakunta jaettiin kahtia, Itä- ja Länsi-Roomaan. Keisari Diocletianus johti itää, keisari Maximinianus länttä. Kahta keisaria puhuteltaessa oli käytettävä monikkoa. Ja niin oli pantu alulle uusi tapa puhua ylemmilleen.

Kommentit
  • Mitä kieltä me puhuisimme, jos emme suomea?

    Suomen kielen menestystarinassa on ollut vaaran paikkoja

    Asiantuntijoiden mukaan 90% maailman kielistä saattaa kadota seuraavan sadan vuoden aikana. Onko suomi 600 eloon jäävän kielen juokossa? Keitä olisimme, jos emme puhuisi suomea? Mietittekö koskaan mikä on kielen vaikutus kulttuuriin? Kulttuuri synnyttää kielen, mutta kieli vastavuoroisesti vaikuttaa ajatteluumme. Historia näyttää aina etenevän johdonmukaisesti kun sitä tarkastelee taaksepäin.

  • Avaruusromua: Laboratoriossa tapahtuu!

    Voiko laboratorion laitteilla saada aikaan musiikkia?

    Oli elokuun loppupuoli vuonna 1973. Kaksi innokasta musiikkia harrastavaa diplomi-insinööriä linnoittautui viikonlopuksi elektroniikan laboratorioon. He toivat mukanaan kaksi kelanauhuria, mikrofoneja ja soittimia. He olivat päättäneet kokeilla, mitä elektroniikan laitoksen laboratorion laitteista irtoaa. Voiko laitteilla saada aikaan musiikkia? Musiikkia syntyi, mutta muutakin tapahtui. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suvi Valli ryhtyi runoilijaksi, koska juoksulenkeillä oli tylsää

    Teos Spiraali on Tanssiva karhu -palkintoehdokas

    Juokseminen pakotti Suvi Vallin kirjoittamaan runoteoksen. Säkeet vain tulivat mieleen, kun yksitoikkoinen rytmi ohjasi kokemaan maailmaa liikkeen kautta. Nimenomaan liike, kulkeminen ja matkanteko inspiroivat runoilijaa, joka liputtaa kävelevän elämäntavan puolesta. Jalat kiinnostavat runoilija Suvi Vallia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Scifi-eepos Läskimooses - tulevaisuuden klassikko?

    Läskimooses on jo noteerattu Art Review -lehdessä

    Sen piti olla alunperin kevyt Mars-höpöhöpöseikkailu, mutta siitä tulikin yli tuhatsivuinen -scifieepos. Matti Hagelbergin jatkosarjakuva Läskimooses kertoo ihmiskunnan ja universumin kehityksestä ja avaruudessa vaikuttavista sivilisaatioista. Läskimooses on saavuttanut sarjakuvapiireissä jo kulttimaineen, ja arvostettu Art Review -lehti seuraa hanketta.

  • Mitä kieltä me puhuisimme, jos emme suomea?

    Suomen kielen menestystarinassa on ollut vaaran paikkoja

    Asiantuntijoiden mukaan 90% maailman kielistä saattaa kadota seuraavan sadan vuoden aikana. Onko suomi 600 eloon jäävän kielen juokossa? Keitä olisimme, jos emme puhuisi suomea? Mietittekö koskaan mikä on kielen vaikutus kulttuuriin? Kulttuuri synnyttää kielen, mutta kieli vastavuoroisesti vaikuttaa ajatteluumme. Historia näyttää aina etenevän johdonmukaisesti kun sitä tarkastelee taaksepäin.

  • Avaruusromua: Laboratoriossa tapahtuu!

    Voiko laboratorion laitteilla saada aikaan musiikkia?

    Oli elokuun loppupuoli vuonna 1973. Kaksi innokasta musiikkia harrastavaa diplomi-insinööriä linnoittautui viikonlopuksi elektroniikan laboratorioon. He toivat mukanaan kaksi kelanauhuria, mikrofoneja ja soittimia. He olivat päättäneet kokeilla, mitä elektroniikan laitoksen laboratorion laitteista irtoaa. Voiko laitteilla saada aikaan musiikkia? Musiikkia syntyi, mutta muutakin tapahtui. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Sodan kauhut ilman sankaritarinoita

    Kokijoina evakkotyttö, tärähtänyt sotilas ja lehmä

    Hanneriina Moisseisen Kannas-sarjakuva kuvaa jatkosodan kaaoottista evakkovaihetta uudenlaisesta näkökulmasta. Kokevia henkilöitä ovat karjakkotyttö, järkensä menettänyt sotilas sekä eräällä tavalla myös lehmä. Moisseinen on tietoisesti hakenut vastakohtaa sankaritarinoille, jotka ovat leimanneet sodan käsittelyä.

  • Suvi Valli ryhtyi runoilijaksi, koska juoksulenkeillä oli tylsää

    Teos Spiraali on Tanssiva karhu -palkintoehdokas

    Juokseminen pakotti Suvi Vallin kirjoittamaan runoteoksen. Säkeet vain tulivat mieleen, kun yksitoikkoinen rytmi ohjasi kokemaan maailmaa liikkeen kautta. Nimenomaan liike, kulkeminen ja matkanteko inspiroivat runoilijaa, joka liputtaa kävelevän elämäntavan puolesta. Jalat kiinnostavat runoilija Suvi Vallia.

  • Avaruusromua: Sitä ei voi tietää eikä ennustaa

    Retron, analogian ja improvisoinnin hengessä

    Musiikkia improvisoidessa se muuttuu kaiken aikaa. Asiat eivät milloinkaan palaa lähtöpisteeseensä, eivätkä ne milloinkaan toistu täysin samanlaisina. Musiikki elää ja muuttuu, ja mikä parasta, useimmiten tavalla, jota ei voi etukäteen tietää eikä ennustaa. Siitä tulee jotakin ainutkertaista. Retron, analogian ja improvisoinnin hengessä musisoivat Node, Vanderson & Lambert sekä Erik Wøllo. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

  • Tuutii tu töötituu – onko suomalainen ääntäminen noloa?

    Vieraan kielen äänteet oppii kuuntelmalla

    Ennen oli tapana yleisesti hävetä suomalaisten heikkoa vieraiden kielten ääntämystä. Hidas ja kankea lausuminen antoi sivistymättömän ja osaamattoman kuvan puhujasta. Nykyään, kun pohjoismaista osaamista arvostetaan monella alalla ja erottuvuus on tärkeää, skandinaavista alkuperää kannattaa ehkä jopa korostaa. "Joskus uskoin itsekin tuohon, että suomiaksentti on kauhea.

  • Suomentaja Kersti Juva haluaa olla mukana yhteiskunnan muutoksessa

    Kersti Juva suomentaja

    Kersti Juva tunnetaan parhaiten urastaan suomentajana. Hänen työpöytänsä kautta ovat kulkeneet Taru sormusten herrasta -trilogia, Nalle Puh, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä lukuisat muut teokset. Hänen suomentamansa kuunnelmasarja Knalli ja sateenvarjo viihdytti radionkuuntelijoita usean vuosikymmenen ajan. Juva on ollut paikalla myös silloin, kun yhteiskunta on kaivannut muutosta. Kun omaa paikkaa ei tahtonut löytyä opiskelijaliikkeestä, ainoa vaihtoehto oli ryhtyä ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. - Maailma on muuttunut, ja minä olen ollut siinä muutoksessa mukana, Juva sanoo.