Jukka Lindfors
Yle
Yritysvalmentaja Jari Sarasvuo tarjosi 1990-luvun suomalaisille oppia, jonka mukaan työelämässä menestyminen oli ratkaisevasti kiinni yksilön valinnoista. Tutkija Juha Siltalan mielestä Sarasvuon "sisäinen sankaruus" oli vain yritys mukauttaa työntekijät tehotalouden kiristyviin vaatimuksiin. Musta laatikko -ohjelman isäntä Timo Harakka arveli miesten elävän kahdessa aivan erilaisessa todellisuudessa.
Toimittajana tunnetuksi tullut Jari Sarasvuo laajensi 1990-luvun kuluessa toimintaansa myös henkisen valmennuksen saralle. Hänen vuonna 1996 julkaisemansa teos Sisäinen sankari oli opas henkilökohtaiseen muutokseen, jonka avulla ihminen voisi toteuttaa rajattomia mahdollisuuksiaan, menestyä, tulla onnelliseksi ja löytää työilon.
Sisäinen sankari herätti paljon huomiota ja sai osakseen kovaakin kritiikkiä. Keväällä 1997 mm. filosofi Timo Airaksinen ja työelämääkin tutkinut psykohistorioitsija Juha Siltala arvostelivat Sarasvuon näkemyksiä STT:n haastattelussa (HS 23.3.1997). Siltala kritisoi Sarasvuon vahvan yksilön oppia ja totesi markkinavoimien paineen pikemminkin kaventaneen kuin lisänneen yksilöllistä valinnanvapautta.
Toukokuussa 1997 Sarasvuo ja Siltala kohtasivat Timo Harakan isännöimässä Mustassa laatikossa. Harakan oma kriittinen kanta Sarasvuon näkemyksiin käy ohjelmassa selvästi ilmi. Viimemainittu puolustaa katsantokantojaan välillä hyvinkin nokkavasti ja muiden asiantuntemuksen kyseenalaistaen.
Elämä valintojen summana
Tasapainoista elämää elävät ihmiset ovat tehneet laadukkaampia valintoja.
Sarasvuon Sisäisessä sankarissa hahmottelema "uljas elämä" perustui tiukkaan itsekuriin ja "itseohjelmointiin". Harakka ihmettelee, eikö vapaa-aikakin alkaisi tämän myötä muistuttaa työelämää, jossa ollaan kellokallen alituisen silmälläpidon alla.
Siltala pelkää, että "itseensä investoivan" työntekijän lisäponnistelut johtavat pahimmillaan vain uusiin työvoimasupistuksiin. Taakkaa jäisi tuolloin kannettavaksi entistä enemmän, vaikka ponnistusten tulisi johtaa aivan päinvastaiseen tulokseen.
Siltalan näkemyksen mukaan myös masennuslääkkeiden lisääntynyt käyttö juontui työelämän kiristyvistä vaatimuksista. Sarasvuon ajatus on toinen: ahdistuslääkkeisiin turvautuvat "huonosti voivat ihmiset, jotka eivät mielestään ole itse vastuussa mistään". Tasapainoista elämää elävät ihmiset ovat tehneet laadukkaampia valintoja.
"Työttömyys on arvovalinta"
Jos jonkin vastustaminen on hyvin vaikeaa, pitääkö se automaattisesti hyväksyä? Eikö sinulla ole oikean ja väärän käsitteitä?
Harakka ja Siltala arvostelevat Sarasvuon mallia siitä, että se sopeutti ihmisiä kurjistuviin olosuhteisiin kritiikin ja kapinoinnin sijasta.
Sarasvuo toteaakin, että kapinointi on kuin menisi kylmään säähän hihattomassa paidassa ja haukkuisi sitten Suomen ilmaston paskaksi. Hänestä yhteiskunnan ja talouden kehitys oli väistämätöntä eikä jarrutettavissa. "Edes katolinen kirkko ei pystynyt pitämään maapalloa aurinkokunnan keskipisteenä."
Siltala vuorostaan kummastelee uskomusta, että tietoyhteiskunta ja globaali talous olisivat luonnonlakeja tai jumalallisia mahteja. Hänestä ne olivat ihmisen luomuksia, joita voidaan myös muuttaa.
Juontaja Harakka näyttää kokevan isoimman ällistyksensä, kun Sisäisen sankarin kirjoittaja vastaa syytökseen poliittisen vaikuttamisen vähättelystä. Sarasvuon mukaan politiikalla ei voinut vaikuttaa esimerkiksi työttömyyteen – se oli näet yhteiskunnan "arvovalinta".
Arvot liitutaululle
Henkinen liikkumavara ja vapaus ovat mahdollisia vain, jos tietyt suhteet ovat ennakoitavia ja reiluja.
Keskustelun lopuksi Harakka pyytää vieraitaan raapustamaan liitutaululle kolme tärkeintä arvoaan. Sarasvuon listalle pääsevät 1) terveys, 2) ihmissuhteet ja 3) työ, Siltala puolestaan valitsee 1) vapauden, 2) oikeuden ja 3) armon.
Harakan mielestä listoissa kiteytyy hyvin herrojen ero. Sarasvuo ehättää lisäämään, että "vapaus" olisi ollut hänen neljäs valintansa.
Arvojensa järjestystä hän perustelee: "Mitä terveempi ihminen on, sitä helpompi hänen on olla oikeudenmukainen." Harakkaa Sarasvuon terveyspainotus ei yllätä, onhan tämän kirjassakin "niin paljon viittauksia laihduttamiseen".
Artikkelin lähteenä on käytetty STT:n artikkelia Tutkija Juha Siltala: Tehotalouden paineet vievät ihmisiltä sielun ja psyyken (HS 23.3.1997) ja Jari Sarasvuon kirjaa Sisäinen sankari. Uljaan elämän käsikirjoitus, WSOY 1996.
