Hyppää pääsisältöön

Mitä lapseton lapsista ymmärtää?

koulu
Kuvituskuva. koulu Kuva: Shutterstock koulu

Lastasi hoitaa monesti ihminen, joka on itse lapseton. Plakkarissa voi olla kasvatusalan tutkinto, mutta omakohtainen kokemus vanhemmuudesta puuttuu. Mitä tällainen ammattilainen lapsista tietää? Paljonkin, sanoo tutkija. Vertailu ammattikasvattajien ja vanhempien välillä on turhaa, sillä kasvatustilanteet kotona ja koulussa ovat hyvin erilaisia.

Espoolainen kirjastovirkailija Pia Göös työskentelee päivittäin lasten parissa. Aamuisin hän ohjaa kirjastoon tulevia päiväkotiryhmiä, iltapäivällä kirjoihin tutustutaan alakoululaisten kanssa.
Hänellä itsellään ei ole lapsia.

- Uudet työtoverit voivat joskus vähän yllättyä kuulleessaan, että olen lapseton. Kun nainen tulee tietyn ikäiseksi ja vielä työskentelee lasten parissa, sitä helposti odotetaan, että hänellä itselläänkin on jälkikasvua, 42-vuotias Göös sanoo.

Syntyvyyden jatkaessa laskuaan Göösin kaltaisia kasvattajia on nykyään entistä enemmän. Lapsettomat pyörittävät perheellisten elämää niin neuvolassa, päiväkodissa kuin koulussakin. Mutta mitä he lapsista ymmärtävät? Kysymys nousi esiin, kun yliopistolehtori Outi Ylitapio-Mäntylä haastatteli lastentarhanopettajia väistöskirjaansa. Vastauskin löytyi.

- Lapseton suoriutuu työstään lasten parissa ihan yhtä hyvin kuin perheellinenkin kasvattaja. Kasvatustilanteet kotona ja päiväkodissa ovat kuitenkin aika erilaisia. Tuskin kukaan lastentarhanopettaja on työssään äitinä tai isänä. He ovat siellä ammattilaisen roolissa. Toki vanhemmuus voi tukea työntekijän ammatillista kehitystä antamalla uuden vertailukohdan, mutta sen suurempaa vaikutusta vanhemmuudella ei ole, Ylitapio-Mäntylä sanoo.

Kun nainen tulee tietyn ikäiseksi ja vielä työskentelee lasten parissa, sitä helposti odotetaan, että hänellä itselläänkin on jälkikasvua.

Aina työtekijän lapsettomuus ei edes kulkeudu vanhempien tietoon. Göös ei ole erityisesti salaillut omaa lapsettomuuttaan. Kirjastossa käyvät lapset ovat sitä paitsi uteliaita. Missä sinä asut? Onko sinulle tatuointeja? Miksi sinulla ei ole lapsia?

- Ei vain sattunut kohdalle. Näin olen lapsille vastannut. Pidempi vastaus on, etten löytänyt oikealla hetkellä sopivaa isäehdokasta, enkä halunnut lasta ilman miestä.

Puhuessaan elämästään hymy käy useasti Göösin kasvoilla. Espoolaisen kahvilan pöydässä istuu onnellinen ihminen. Lapsettomuuden hyväksyminen on kuitenkin ollut ”rankka prosessi”. Ennen kirjastoalalle siirtymistä Göös työskenteli päiväkodissa. Se alkoi kuitenkin tuntua raskaalta.

- Päivän jälkeen joskus tuntui, että olisi vain halunnut viedä lapset kotiinsa. Siinä sekoittui jotenkin henkilökohtainen elämä ja ammatti-identiteetti toisiinsa. Päätin sitten kokeilla toista työtä, missä lapset ovat vähän kauempana. Lastenkirjastotyössä etäisyys on sopiva.

Kokemus karsii epävarmuuden

Lastentarhanopettajaksi kouluttautuminen kestää kolmesta neljään vuotta. Ylitapio-Mäntylän mukaan lapsetonta työntekijää voi silti – kaikesta koulutuksesta ja ammattimaisuudesta huolimatta - kalvaa epäilys omista taidoistaan lasten kanssa.

Epävarmuus nousee yleensä ihmisestä itsestään. Tutkijan mukaan lasten vanhemmat harvoin suoraa kyseenalaistavat jonkun osaamista lapsettomuuden perusteella.

- Kokemus omasta osaamisesta on ylipäätään hirveän subjektiivista. Vanhempien tai kollegoiden sanomisia voidaan tulkita rivien välistä ja ymmärtää väärin, Ylitapio-Mäntylä muistuttaa.

Nainen
Kirjastovirkailija Pia Göös työskentelee päivittäin lasten parissa. Hänestä lapsettomilta ihmisiltä ei välttämättä odoteta jämäkkyyttä lasten kanssa. Nainen Kuva: Yle/Jani Parkkari pia göös

Lapsettomuudesta johtuva epävarmuus on tutkijan mukaan väliaikaista.

- Epävarmuus katoaa kokemuksen myötä. Kun ihminen on työskennellyt pidempään lasten parissa, hän alkaa luottaa omaan osaamiseensa oli sitten vanhempi tai ei.

Göös ei ole kokenut, että hänen ammattitaitoaan olisi päiväkodissa tai lastenkirjastyössä vähätelty lapsettomuuden vuoksi.

- Olen aikaisemmassa suhteessa ollut äitipuolena lapsille, joten ehkä sekin voi vaikuttaa. Osaan olla tarpeeksi tomera lasten kanssa. Lapsettomilta ei välttämättä odoteta jämäkkyyttä lasten kanssa, Göös miettii.

Lasten kanssa työskennellessä lapset ovat vain osa työtä. Yhteistyö vanhempien kanssa näyttelee suurta roolia päiväkotien ja koulujen arjessa. Aina se ei ole helppoa. Vanhemmat voivat olla stressaantuneita, eikä omaa lasta osata välttämättä katsoa ulkopuolisin silmin. Kuinka hyvin lapseton ihminen voi sitten asettua vanhemman rooliin ja ymmärtää hänen murheitaan?

- Vanhempien kohtaamiseen panostetaan kaikessa kasvatusalan koulutuksessa. Puhutaan koulun ja vanhempien välisestä kasvatuskumppanuudesta. Oma vanhemmuus voi tietysti auttaa vanhemman näkökulman ymmärtämistä, mutta ei se suinkaan välttämätöntä ole, Ylitapio-Mäntylä sanoo.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus